Kirjoitettua

2021-03-26

2021-03-26_04:38:00 Investointi Revit-osaamiseen II

Jatkan kumulatiivisella sarjalla arkkitehtuurin uusista menetelmistä.

Sybexin pedagogisessa näkemyksessä Revit-opiskelun keskitasoa on teos Essentials, oleelliset tiedot. Sisällöllisesti tämä 370 sivun teos on virikemateriaalia, jossa on koottuja yhdistettyjä näkökulmia eri aiheista ilman varsinaista yhtenäistä sisältöön liittyvää projektia. Luonnehtisin Essentials-kirjan sisältävän perustason esimerkkejä ja syventävän jo valmiiksi hallussa olevia taitoja sekä valmistelevan korkeamman osaamisen harjoittelua. Kirjan sisältö on niin yksinkertainen, että sitä voi lukea myös ilman ennakko-osaamista, mutta mielestäni se on niin pirstaleinen, että siitä on enemmän hyötyä täydentämään valmista osaamista, kuten parantamaan valmiita itse kehitettyjä työskentelymenetelmiä eräänlaisena koulutuksen ja työskentelykäsitteiden laadunvalvontana. Revit-osaamisen aloitustasoksi suositan itseohjattua tai koulutusyrityksen ohjattua kurssia, jossa mallinnetaan rakennus. Kurssien rinnalla suositan tietomallintamaan kokonaan itse suunniteltuja rakennuksia progressiivisella vaativuustasolla.

Essentials-käsikirja harjoituksineen on sen verran helppo ja yksinkertainen, että sen voi käydä lävitse viikossa, jolloin se soveltuu myös vuosia myöhemmin kertausteokseksi, jos haluaa virkistää muistiaan työtapojen, käsitteiden tai viestinnän osalta. Teokseen liittyy 111 Sybexiltä ladattavaa harjoitusta, jotka voi tehdä imperiaalisilla mitoilla tai metrisessä muodossa. Pelkkien tiedostojen avaamiseen ja päivittämiseen nykyversioon kuluu 2 tuntia, joka kannattaa tehdä yhtenä urakkana latauksen jälkeen. Jos minä itse olen käynyt kirjan harjoituksineen itseohjautuvana kurssina lävitse alle viikossa, pitäisi sen sujua myös niiltä kollegoilta, joilla on aiheesta hyvät pohjatiedot. Itse kuitenkin korostaisin, että tätä lähestymistapaa en suosita aloitustasolle, mutta kyllä aloitustasollakin voidaan aloittaa pirstaleisesta sekalaisten esimerkkien materiaalista. Kirjan tekijänoikeudet edellyttäisivät myös lisenssisopimusta Sybexin kanssa, jos kirjaa käytettäisiin ryhmäkurssin ohjaamisen pohjana – kirja on ensisijaisesti tarkoitettu omakohtaiseen oppimiseen tai pienryhmälle. Sadan esimerkin määrä tietomallintamisessa on niin suppeaa, että sellaista voidaan käyttää vain täydentävänä lähteenä.

Revit-ohjelman muutokset vuosikymmenessä eivät niinkään liity arkkitehtuurin mallintamistoimintoihin tai vastaaviin käsitteisiin – vaan täydentäviin ohjelmiin, yhteistyöhön ja jaettujen mallien parissa työskentelemiseen. Tässä painotan sitä, että Revit ei ole vain piirto- tai mallintamisohjelma, vaan se on ensisijaisesti tarkoitettu IFC-tietomallintamisstandardin ja sen suomalaisen COBIM-hankkeessa kehitettyjen YTV 2012 -tietomallintamisvaatimusten mukaiseen rakennussuunnitteluun, jossa hyödyt ovat suurimmat monialaisessa suunnitteluprosessissa, jossa tavoitteena on ratkaista kompleksisia suunnitteluongelmia. IFC-mallien tai amerikkalaispohjaisten COBie -mallien avulla puolestaan hallitaan rakennuksen käyttöä ja ylläpitoa. YTV 2012 mukaan voidaan osa-alueet määritellä seuraaviksi:

I Yleiset kysymykset
II Inventointimalli
III Arkkitehtisuunnittelu
IV Talotekninen suunnittelu
V Rakennesuunnittelu
VI Laadunvarmistus suunnitelman ja mallinnuksen osalta
VII Määrälaskenta, kustannuslaskenta ja projektinhallinta
VIII Mallien käyttö havainnollistamisessa
IX Mallien käyttö talotekniikan analyyseissä
X Energia-analyysit
XI Tietomallipohjaisen projektin johtaminen
XII Tietomallien käyttäminen rakennuksen käytön ja ylläpidon aikana
XIII Tietomallien hyödyntäminen rakentamisessa
XIV Tietomallien hyödyntäminen rakennusvalvonnassa

Näistä aihepiireistä voi arvioida tavoitetasoa ja hankkeen soveltuvuutta tietomallintamiskäyttöön. Kuten viime kirjoituksessa totesin, käytäntö soveltuu parhaiten julkisiin hankkeisiin tai monimutkaisempiin rakennuksiin, joissa on korkeat rakennusvalvontavaatimukset, kuten korkeampi pääsuunnittelijatarve, joka viittaa yleisemmin vaativaan uudis- tai korjausrakentamiseen kaupungeissa tai suurempiin hankkeisiin kyläkeskustoissa. Nämä tekijät nostavat hankkeen kaikkien osa-alueiden kustannuksia, mutta toisaalta vastaavat tarpeeseen toimia suurempien rakennusvalvontayksikköjen tai valtion valvomana suunnittelu- ja rakennustoimintana, jolloin dokumentaatiovaatimukset ovat korkeampia ja yleensä edellyttävät paitsi IFC-tietomalliohjattua rakentamista, myös rakennuksesta elinkaarta varten tehtyä digitaalista rakennuskohteen kaksoisolentoa. Nämä modernit työskentelymenetelmät edellyttävät myös rakentajilta ja ylläpitäjiltä korkeampaa ammattitaitoa, joka osaltaan nostaa sekä rakentamisen että ylläpidon osaamisvaatimusten kautta kustannuksia alkuvaiheessa. Vaativat asiakkaat kuten valtio edellyttävät tätä kiinteistöissään. Maaseudulla voisi ajatella, että suuria liikerakennuksia rakentavat yritykset ja kunta voisivat vastaavasti nähdä tämän tehostamisen ja korkeamman osaamisen olevan järkevä käytäntö ja tuovan säästöjä nopeammassa sekä tehokkaammassa rakentamishankkeessa, että kiinteistön elinkaaressa pitkällä aikavälillä. Vastaavasti maaseudulla teollisuus- ja maatalousrakennukset on tapana toteuttaa valmiin tyyppimalliston mukaan, jolloin suunnitelmat pohjautuvat vanhoihin malleihin ja niissä on vähän muutostarpeita eri toteutuksissa. Vastaava on yleistä asuinrakennuksissa niin maaseudulla kuin kaupungeissa – monesti tyyppimallistojen suunnittelussa on arkkitehti pääsuunnittelijana, mutta tyyli on kansanomainen – vastaava on yleinen ilmiö koko maailmassa. Lisäksi on todettava, että rakennuslainsäädäntö asettaa vastaavat korkeammat vaatimukset valtion, kuntien ja suurten yritysten uusille rakennushankkeille ohjaamismielessä. Tällä valtiolähtöisellä vaatimustasolla yhtenäistetään ja modernisoidaan rakentamista koko maassa ja samalla nostetaan uuden rakennuskannan laatua ja tuodaan rationalisoinnin kautta säästöjä sekä ympäristöystävällisyyttä.

Vaikka Revit ei ole piirto- tai mallintamisohjelma, tietenkin Revit-ohjelman käytön yhteydessä harjoitetaan piirtämistä, mallintamista ja visualisointia, mutta ne ovat vain yksi osa-alue – vaikkakin arkkitehtuurin parissa sitä painotetaan laajasti. Itse kuitenkin toteaisin, että ne ovat arkkitehtuurin opinnoissa yksi osa-alue, jota painotetaan siitä syystä, että arkkitehdit viestivät niiden välityksellä toisilleen, mutta käytännön työelämässä arkkitehtuuri on rakennushankkeissa vain yksi osa-alue ja arkkitehtejä painotetaan eniten toisille arkkitehdeille. Kuitenkin valtaosa rakentamisesta ei ole arkkitehtien suunnittelemaa, vaikkakin arkkitehtikunnan parissa huomio kiinnittyy nimenomaan muiden arkkitehtien suunnitelmiin ja arkkitehtuuria taidemuotona painottaviin suuriin rakennuskohteisiin. Korostaisin kuitenkin, että suunnitelmien työryhmän, hankekoon ja toteuttamisnopeuden kasvaessa arkkitehtien rooli sekä painoarvo kaventuu, ja tämä kannattaa hyväksyä luonnollisena osana yhteiskunnallisten muutosten seurauksena. On todettava myös, että dokumentaatio ja suunnittelu ovat peruuttamattomasti muuttuneet ja lainsäädäntö sekä käytännöt edellyttävät muutosten toimeenpanoa. Esimerkkinä on, että Helsingin rakennusvalvonnassa uudet hankkeet käsitellään ainoastaan digitaalisesti eikä enää paperilla – vastaavasti valtion hankkeilta edellytetään IFC -tietomallia, joka soveltuu rakennuksen koko elinkaaren käyttöön. Uusien käytäntöjen käyttöönotto nostaa aloitustasolla kustannuksia, mutta kustannussäästöt seuraavat käytäntöjen yleistyessä sekä pitkällä aikavälillä, kun vaatimustaso samalla myös kasvaa sekä tulee velvoittavammaksi. Rakentajat voivat tehdä investointeja tulevaisuuden osaamiseen toteuttamalla eteenpäin katsovia hankkeita ja ylittämällä perusvaatimustason – nämä referenssit lisäävät myös kilpailukykyä ja mahdollistavat toteutus- ja palvelukonseptien kehittämistä.

Tämä Essentials -kirja sopii hyvin täydentämään ja jatkamaan aloitustason kirjaa ja on oppaana syventävällä keskitasolla kohti seuraavaa vaihetta, jota luonnehditaan mestarikurssiksi. Tällä tasolla kuitenkin painotan sitä, että käsikirjojen ja oppikirjojen projektit ovat vain suppeita esimerkkejä ja pääpaino on omalla työskentelyllä ja omilla projekteilla – sekä yrityskohtaisilla standardeilla. Kumulatiivisesti käsikirjojen esimerkit tuovat uusia käsitteitä ja auttavat hahmottamaan ohjelmiston logiikkaa. Itse painottaisin sitä, että varsinainen rakentamismallintamisohjelma on hyvä opetella mallintamalla ensin rakennuksia osin ohjatusti, käyttämällä käsikirjoja, ja kuten minä, omien projektien edellyttäessä jatko-opintoja, arvioimalla ohjelmavalmistajan ajattelutapoja tiivistetyn materiaalin kautta. Ohjelmavalmistaja on määritellyt sellaisia ominaisuuksia työtavoille, joiden kautta voidaan tuoda käytännön tehostamista ja säästöjä, jotka toimivat myös rakentamisalalla käytännössä. Hallitsemalla ohjelmavalmistajan perustyöskentelytavat, viestinnän ja käsitteistön myös ohjelmien mestarikursseista on enemmän hyötyä ja ne ovat tehokkaampia – Sybex on suunnitellut pedagogisen näkemyksenä hyvin tarkkaan. Yhdessä tämä mahdollistaa Autodeskin oppilaitos- ja sopimusasiakkaille yhtenäisen viestinnän, joka tehostaa yhteistyötä ja siten vähentää kustannuksia. Kustannussäästöä tulee myös ilmaisista tai lähes maksuttomista tietoresursseista, joita käytetään tietyllä terminologialla ja tietyillä menetelmillä.

Ohjelmien hallitsemisen haasteena on, että ohjelmistovalmistajien tuottamia palveluja vastaava koulutus ei onnistu korkeakoulutasolla vaan ainoastaan yksityisellä puolella. Kuten edellisessä kirjoituksessa totesin, syyt liittyvät koulutustarpeen vaatimaan aikaan, yksilöllisten tarpeiden korostumiseen ja koulutustoiminnan järjestämisen kalleuteen. Autodeskin ohjaama Sybex on ottanut näistä viimeisen kustannustekijän huomioon laatimalla pedagogista materiaalia, jota fysiikkaa, englantia, matematiikkaa ja arkkitehtuuria osaavat arkkitehdit pystyvät käymään itsenäisesti lävitse. Tämän ohella Autodesk on ottanut vastaavan huomioon järjestämällä omat keskustelufooruminsa ja tukemalla Augi-keskustelufoorumia, joista saa vertaistukea. Autodeskin tietoresurssien tuottamiseen liittyy uutta väkeä, sillä he saavat Autodeskilta etuja roolistaan. Yksityiset yritykset ovat puolestaan perustaneet omia kanaviaan esimerkiksi YouTubeen, joista monista esityksistä löytää oikeasti muutakin sisältöä kuin koulutustoimintamainoksia. CAD:stä ja mallintamisesta löytyy oikeasti ideoita YouTubesta, mutta silti sanoisin, että kokeneen käyttäjän ei kannata painottaa YouTubea oppimisalustana muun muassa siitä syystä, että se ei painota ohjelmien logiikkaa ja viestintä on epätarkkaa ja peruskonsepti nojaa pienyritysten kaupalliselle toiminnalle. Koska tarjonta YouTubessa on niin laajaa ja keskittyy perustapauksiin, en ole nähnyt järkevänä perustaa omaa koulutuskanavaa YouTubeen, myöskin siitä syystä, että en edusta koulutuspalveluja. Käytännössä yksikään ohjelmaneuvoja tarjoava YouTube -kanava ei ole olemassa ilman joko mainoksia tai kanavaan liittyviä palvelu- tai koulutusmainoksia sekä asiasisällön rajaamista. Jos itse esittäisin kaiken CAD- ja BIM -osaamiseni YouTubessa, videoita kertyisi satoja tai tuhansia tunteja, enkä näkisi sitä mielekkäänä, sillä itse ohjelmiin tulee muutoksia joka vuosi ja vastaavat tiedot voi hankkia Autodeskin yhteistyöyritysten vuosittain uusittavista käsikirjoista tai koulutuspalveluista oman yrityksen tai Autodeskin lisensoimien koulutuspalvelujen kautta. Katsoisin kuitenkin, että muutamalla YouTube -videolla voidaan tehokkaasti markkinoida omaa osaamista ja samalla tuoda myös inspiraatiota nuoremmille sukupolville. Itse määrittelisin, että internetin tietolähteistä on hyvä etsiä algoritmien kautta tietoa hakusanoilla, ja moniin ongelmiin löytyykin ratkaisuja, mutta jos etsitty ratkaisu pohjautuu vanhaan työskentelyyn, jossa viiteteoksena on kirja, niin tämä käsikirja kirjahyllyssä on monesti jopa parempi lähteenä kuin algoritmiin pohjautuva tiedonhaku – tästä syystä en usko siihen malliin, jolla internetin yleiset algoritmit tarjoavat vastauksia. Algoritmit hakusanoilla toimivat ohjelmakohtaisesti lähinnä ainoastaan ohjelmavalmistajien omilla tietoresurssisivuilla.

Revit-ohjelma on monimutkainen ja sisältää paljon tietoa, jota minulla ei ole sopimusteknisesti lupa avata ja purkaa. Suunnittelijana asennoidun ohjelmiin loppukäyttäjänä, jolla ei ole tavoitteena rakentaa päällekkäisiä tuotteita tai palveluja ohjelmat tuottaneiden yritysten kanssa. Vastaavien ohjelmien kehitykseen on yleisesti investoitu aloitustasolla satoja miljoonia euroja, johtavilla ohjelmilla on suuri määrä patentteja sekä tekijänoikeuksia ja ohjelmia tekevät harvat johtavat yritykset kuten Autodesk, Bentley, Dassault Systems, Trimble ja Nemetschek ovat tuhansien työntekijöiden osakeyhtiötä, joiden liikevaihto on sadoissa miljoonissa tai miljardeissa euroissa. He valvovat paitsi ohjelmien lisenssien käyttöä, myös eteenpäin katsovasti omia etujaan kansainvälisillä markkinoilla. Voisi sanoa, että ohjelmayritykset osin kilpailevat keskenään yhteistyössä kehittäen tuotteitaan pyrkien yhteensoveltuvuuteen, mutta toisaalta kaikki nämä yritykset vastaavat painoarvoltaan pientä valtiota sekä ostelevat pienempiä kilpailijoita omikseen, joten siltä kannalta keskittymisestä voi esittää kriittisiä puheenvuoroja. On kuitenkin todettava, että maailmalla tai missään maassa ei olla monopolitilanteessa ja alueelliset painoarvot vaihtelevat, joten siltä kannalta kilpailua on – ja lisäksi ainoastaan suuremmat yhteenliittymät ovat keskenään kilpailukykyisiä ja kilpailukykyyn panostetaan oikeasti korkeilla tuotekehittelykustannuksilla. Ohjelman käytettävyys edellyttää myös vakiintunutta markkina-asemaa, joten uusi yritys ei pärjää alalla nopeasti, ellei suurempi yritys osta sen liiketoimintaa ja sulauta sen ohjelmia omaan ohjelmavalikoimaansa. Alalla ei ole näkyvissä markkinatilanteen uusjakoa tällä vuosikymmenellä.

Itse korostaisin tietomallintamisohjelmien valinnan suhteen sitä, että tiettyihin ohjelmiin päädytään eri tekijöiden seurauksena, ohjelmia ei käytännössä valita. Ohjelman valintaan vaikuttaa markkinatilanne maittain, työ- ja opiskeluhistoria, tietokoneiden käyttöhistoria, yhteensopivat palvelut, kieliosaaminen ja yrityskohtaiset tavoitteet. Viimeinen laajasti julkaistu arvio Suomen tietomallintamisesta oli vuoden 2013 Rakennustiedon selvitys ”Tietomallintamisen (BIM) käyttö Suomessa – Kysely”. Tähän vastasi 402 henkilöä. Selvityksen mukaan tietomallin ja piirustusten tuottamiseen 22 % käytti ArchiCAD-, 16 % AutoCAD-, 15% MagiCAD- ja 12 % Revit-ohjelmaa. Microstationin käyttö oli yksittäisiä tapauksia. BIM-ohjelmien käyttö oli 65 % luokkaa otannassa ja 92 % vastaajista arveli käyttävänsä vuoteen 2018 mennessä BIM-ohjelmia. Tämän jälkeen markkinatilanne on huomattavasti muuttunut, sillä esimerkiksi tuolloin lähes tuntemattomasta Sketchup -ohjelmasta on tehty vaativamman ammattikäytön versioita. Tuolloinen 400 hengen otanta antaa myös suppean kuvan Suomen markkinoista, sillä vastaajista vain 100 edusti arkkitehtitoimistoja. Nykyinen todellinen markkinatilanne on siten arvailujen varassa. Myöskään ohjelmistojen paikalliset välittäjät eivät ole olleet kiinnostuneita julkaisemaan tilastoja asiakkaistaan. Tuore Britannian kansallisen rakennusyhteisön raportti vuodelta 2019 kertoo, että siellä Autodeskin markkinaosuus on 70 %, Graphisoftin 15 % ja Bentleyn 4 % ja BIM-ohjelmissa markkinaosuudet jakautuvat: Revit 46 %, ArchiCAD 15 % ja AutoCAD 24 % (Ei varsinainen BIM-ohjelma). Varsinkin Apple -käyttäjät suosivat ArchiCAD -ohjelmaa, kun taas Revitiä varten suositellaan Windows -käyttöjärjestelmää. Tutkimusyhtiö Enlyftin mukaan Revit-käyttäjistä 54 % on Yhdysvalloissa ja 10 % Britanniassa. Koska ohjelmista julkaistaan uusi versio joka vuosi, on odotettavissa, että BIM-ohjelmien markkinatilanteessa ei ole tulossa muutoksia tällä vuosikymmenellä, mutta muita siihen liittyviä ohjelmia erityisesti insinööri- ja luonnostelupuolella tulee vuosittain lisää.

Kielten osalta Revit-ohjelma on saatavilla eri kielillä seuraaville alueille: Amerikan ja Britannian englanti, Ranska, Saksa, Italia, Japani, Korea, Puola, Espanja, yksinkertaistettu sekä perinteinen Kiina, Brasilian portugali, Venäjä ja Tshekki. Puolestaan ArchiCAD on saatavilla lokalisointeina ja paikallisena kielenä seuraaville maille: Australia, Itävalta, Brasilia portugalille, Tanska, Hollanti, Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Englanti, Italia, Japani, Korea, Meksiko, Uusi Seelanti, Norja, Puola, Portugali, Venäjä, Kiinan yksinkertaistetulle ja perinteiselle kiinalle, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, Turkki, Englanti (Britannia), Englanti (USA). Ohjelmissa haasteet ohittavat pelkät kielikysymykset: Revit-ohjelmaa kansainvälisesti tuetaan pääasiassa englanniksi, kun taas ArchiCAD:iä tuetaan Suomessa etupäässä suomeksi. Tämän ohella ohjelmissa on kaksi perusmittajärjestelmää: metrinen ja imperiaalinen. Lokalisointi taas liittyy kansallisiin standardeihin ja rakennustuotteisiin, jotka ovat siten oleellisia, että ne eroavat huomattavasti toisistaan. Esimerkiksi Revitiä käytetään Suomessa pääosin englanniksi ja sen lokalisoinnit ovat paikallisia suomalaisia ja suurimmassa määrin eri toimistoissa itse tehtyjä.

Johtavimmissa ohjelmissa voidaan kuitenkin havaita eräänlaista samantasoisen hintatason asettamista ja hintakilpailun puute ei ole loppukäyttäjän kannalta edullista. Kun vielä vuosikymmen sitten ohjelmalisenssin saattoi ostaa kerralla pidemmälle ajalle, ollaan nykyään siirrytty kausimaksuihin ja vuosittain julkaistavaan ohjelmaversioon. Tämä on maailmalla kuitenkin yleinen ilmiö, joka on havaittavissa useimmilla tuote- ja palvelualoilla ja pohjana on yksinkertaisesti osakeyhtiölaki, joka velvoittaa yritysten tuottavan voittoa omistajilleen. Länsimaiden tietokonealalla tämä näkyy voimakkaimmin Applen ja Microsoftin kaltaisten johtavien yritysten vahvassa markkina-asemassa käyttöjärjestelmissä, toimistoalalla Microsoft Officen asemassa, visuaalisella alalla Adoben tilauspalveluissa, hakukonepalveluissa Googlen asemassa ja sosiaalisissa medioissa keskittymisenä Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin – tältä kannalta rakennussuunnitteluohjelmayritykset eivät ole yhtä keskittyneitä. Vastaavasti alan suunnitteluyritykset, jotka vaihtelevat taiteesta ja elokuvista arkkitehtuuriin ja insinöörisuunnitteluun sekä tuotesuunnitteluun, ovat investoineet yrityskohtaisten standardiensa tekoon yhteensä paljon enemmän kuin ohjelmistoyritykset. Näistä syistä asennoidun asiaan käytännöllisesti alan suunnitteluyritysten tapaan enkä anna liikaa painoarvoa ohjelmille – käytännön syistä yritysten kannattaa kuitenkin keskittää ohjelmistonsa, mutta ohjelmia tarvitaan myös eri tuoteryhmistä.

Ohjelmavalmistajat tutkivat tarkkaan toistensa ratkaisuja ja tarjoavat näistä ominaisuuksista omia vaihtoehtojaan – mukaillen vanhaa sanontaa: ohjelmat ovat samankaltaista softaa eri paketeissa. Vaikka esimerkiksi Revit, ArchiCAD ja MicroStation -edustajat markkinoivat ohjelmiaan ainutlaatuisina ja korostavat mainoksissa niiden ainutlaatuisen näköisiä ominaisuuksia – on ohjelmien toiminnot pitkälti vastaavia – ominaisuuksien sijaan ohjelma-arkkitehtuuri on tärkeämpää. Tilanne on siten monimutkaisempi, että tärkeää ohjelmissa on niiden toimiminen kokonaisuutena – tässä edellytyksenä on vuosikymmenten kehittelytyö. Ohjelmat eivät oleellisesti muodostu toiminnoista, vaan ohjelmakoodista, jonka visuaalisessa käyttöliittymässä ovat toiminnot – nämä ovat loppujen lopuksi vain pieni osa kokonaisuudesta. Pelkät toiminnot eivät myöskään tee ohjelmaa, vaan niiden soveltuvuus käytäntöön. Käytännössä ohjelmia oleellisempaa on, että alalle on kehitetty yhteiset standardit, jotka ovat sekä kansallisia että mahdollistavat kansainvälisen yhteistyön sillä erolla, että kansallisia rakentamiseen liittyviä standardeja on noudatettava – tämä on kriittisintä rakennesuunnittelussa ja arkkitehtuurin mitoituksessa. Vaikka ohjelmatasolla yhteistyö olisi helpompaa, loppujen lopuksi kansalliset standardit eivät ole yhteensopivia – helpompaa kuin yhteistyö valtioidenvälisesti on tehdä yhteistyötä suoraan ruohonjuuritasolla eri maissa sijaitsevien saman alan yritysten kesken. Tämä tuo uusia innovaatioita myös valtioiden väliseen yhteistyöhön.

Essentials -kirja on osa Autodeskin pedagogista sarjaa, joka liittyy ohjelmakäytäntöihin ja termeihin. Vaikka itse ohjelma ei kokonaisuudessaan koskaan selviä käyttäjille, on sen toiminnot tunnettava, jos halutaan käyttää ohjelmaa tehokkaasti. Vaikka Essentials-kirja on aloituskirjaa suppeampi ja yhtä lailla perusteos, eikä käsittele yhtenäistä laajaa projektia, on se kuitenkin käytännössä hyödyllinen eräänlaisena kojelaudan opettelukäsikirjana, jossa käydään yksittäiset toiminnot tarkemmin ja johdonmukaisemmin lävitse. Autodesk on pitkälti asennoitunut ohjelmiensa käyttöön ja koulutukseen samalla tavalla kuin siviili-ilmailussa – on koulutuskeskuksia, lisensointia, kone-tyyppinen huipputekninen käyttöliittymä, oma terminologia, tarkka viestintä englanniksi ja taustalla on vaatimus perustieteiden hallinnasta. Rinnastus ilmailuun toimii myös siten, että suuremmissa monenkeskisissä operaatioissa on koordinointia, keskinäistä viestintää, törmäystarkasteluja ja laadunvalvontaa – tällöin on tärkeää, että kaikki viestivät samoilla termeillä. Essentials-kirjaa voi käydä joko aloitustasolla tai kokeneemman käyttäjän tasolla siten, että opitaan termit ja kuvailu Autodeskin virallisessa sanamuodossa. Kokeneen käyttäjän tasolla ”kojelaudan” toimintoja kannattaa systemaattisesti käydä läpi itse, mutta oikean kuvailun termeistä ja niiden toiminnasta oppii vain käymällä toiminnot läpi valmistajan käsikirjan avulla – samalla oppii standardisoitua viestintää, mikä helpottaa sekä tietoresurssien käyttöä että yhteistyötä. Ohjelman hallinta mahdollistaa sen, että arkkitehdit voivat käyttää ohjelmaa paremmin siihen suuntaan kuin itsellä on tavoitteena – mitä tarkemmin ohjelma tunnetaan, sitä paremmin sitä voi käyttää siihen tapaan kuin itsellä on tavoitteena. Korostaisin kuitenkin sitä, että vaikka arkkitehdeillä on yhteinen koulutussisältö ja ammattiala, erikoistuminen ja omat näkemykset tekevät arkkitehdeistä yksilöjä, jotka toimivat omalla tavallaan – tämä myös rajoittaa yhteistyötä ja johtaa erikoistumiseen.

Tietomallintamisohjelmalla voin jo nykyään tarjota ei-vaativaa pääsuunnitteluosaamista rakennussuunnittelussa, jossa toteutetaan perusvaatimustasoa korkeampaa, mutta myös kalliimpaa suunnittelua, mutta jossa kuitenkin rakennusvalvonnan vaatimukset on täytyttävä omalla osaamisellani. Jos minulta kysyttäisiin vaativamman hankkeen toteuttamista, jonka voisin suunnitella ja mallintaa itse, tarvitsisin projektikohtaisesti hierarkiassa päätöksistä vastaavan pääsuunnittelijan ja muut tarvittavat konsultit vaaditulla pätevyydellä yhteiseen ryhmään, jossa päävastuuhenkilöillä olisi oltava rakennusvalvonnan edellyttämää vaativuustasoa vastaavat pääsuunnittelijavaltuudet. Ulkomaisissa hankkeissa vastaavasti tarvitsisin lähtökohtaisesti hankekohtaisesti kansallisiin pääsuunnittelijavaatimuksiin vastaavan päätöksistä vastaavan paikallisen arkkitehdin, jolloin roolini vastaisi arkkitehtuuriin liittyvää konsulttia. Tietenkään tietomallintamisen osaaminen ei estä minua harrastamasta myös edullisempaa ja yksinkertaisempaa rakentamista – se vain ei ole yhtä tuottavaa.

Huomattavaa tietokoneohjelmissa on, että ne ovat eräänlaisia koneita, joita varten on opeteltava käyttöohjeet, huolto ja ylläpito – joita ilman ne eivät toimi. Ohjelman valmistaja asettaa tiettyjä ehtoja ohjelman käyttölisensseille, jotka käyttäjän on hyväksyttävä. Virallisesti ohjelmien koulutus on myös ohjelmatuottajan lisensoinnin alaista toimintaa, mutta yleinen suositus on, että järjestelmien käyttöön on oltava yrityskohtaisesti kattava osaaminen, joka tarkoittaa, että yrityskohtaisesti hallittava ohjelmien kouluttaminen ja peruskäyttö on helppo osuus – ja vaikea osuus on ohjelmien käyttöön räätälöitävät omat palvelut ja muu toiminta – ohjelmat ovat eräänlaisia alustoja, joiden päälle yritykset rakentavat omat toimintonsa ja yrityskohtaiset standardinsa. Tietomallintamisessa yksi haaste on, että projektikohtaisesti on rakennettava rakennuselementtejä, joista koko projekti koostuu – käytännössä se onkin pääasiallinen teknisesti haastavin osuus mallintamisessa. Toinen haastava osuus on tuottaa lainmukainen dokumentaatio – se edellyttää arkkitehdin merkittävää roolia rakennesuunnittelussa, jossa arkkitehti tekee mahdollisimman pitkälle riittävät varaukset ja ennakkosuunnittelun, jotta arkkitehtuurimallia voidaan täydentää rakennemallilla, yhtä lailla myös talotekniset varaukset, LVIS -varaukset, on oltava suunnitelmassa. Vaikka arkkitehdin rooli on kaventunut rakennushankkeissa, asettaa tietomallintamisprosessi arkkitehdille vaatimukset korkeasta osaamisesta ja nykyaikaisissa hankkeissa kustannuksia laskee eniten, kun arkkitehti hallitsee tietomallin työstämisen, arkkitehtuurisuunnittelun, ennakoi mahdollisimman hyvin rakennesuunnittelun sekä hallitsee muiden järjestelmien varausten tekemisen malliin. Tässä koordinointiprosessissa arkkitehti pääsuunnittelijana tuottaa rakennushankkeelle sekä tehokkuutta että voi laskea kustannuksia. Nykyaikana arkkitehti pääsuunnittelijana sisältää ohjelmakoordinaattorin ja tietomalliasiantuntijan roolin.

Essentials kirjan tarjoama näkökulma CAD- ja BIM-ohjelmien vertailuun toimii enemmänkin vakiintuneille suurempien työntekijämäärän arkkitehtitoimistoille, jotka ovat ennen toimineet vanhoilla menetelmillä. CAD-ohjelmissa tuotetaan väljästi toisiinsa liittyviä kokonaisuudessaan jähmeästi muokkautuvia 2D-malleja, kun taas BIM-ohjelmissa tuotetaan 3D-Tietomalli, josta saadaan 2D-dokumentit, mutta lisäksi kaikki vaiheet esisuunnittelusta suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön ovat vuorovaikutuksessa tietomallin kanssa. Autodeskin opastason näkökulma BIM-ohjelman työnjakoon pohjautuu pääsuunnittelija-arkkitehtiin vastaten suomalaista pääsuunnittelijaa, mallintajaa ja piirtäjää. Itse kuitenkin väittäisin, että nykyajan oman ikäpolveni suunnittelijoiden on hallittava normaaliolosuhteissa nämä kaikki, jopa enemmän, jos kyseessä on pieni suunnittelutoimisto kuten Suunnittelutoimisto Poutvaara. Toimiston standardien perustaminen ja suunnitteluvirran hallitseminen pienillä ei-vakiintuneilla toimistoilla edellyttää kaikista aiheista peruspäätöksiä, joilla on pitkäkestoisia vaikutuksia tarjottaviin suunnittelupalveluihin. Loppujen lopuksi Suomenkin vakiintuneet toimistot ovat pääsääntöisesti alusta lähtien kehittäneet omat nyt vallitsevat standardinsa ja osaamisensa omaksumalla kollegoilta ratkaisuja ja vastaamalla oman aikakautensa käytännön vaatimuksiin. Varsinkin nykyään, kun 2000-luvun alusta lähtien ollaan askeleittain siirrytty BIM-aikakauteen, on toimistojen oltava innovatiivisia ja ratkaistava asioita, joihin ei ole ennen ollut ratkaisuja. Uuden sukupolven ratkaisut näkyvät myös vektorigrafiikan asettamina haasteina ja mahdollisuuksina yrityskohtaisille graafisille standardeille. Toisaalta vanhana CAD-aikana tulosteet olivat niukkoja, jolloin ne ovat myös nykyaikana taloudellisempia. Kansalliset yleiset tietomallivaatimukset 2012 ovat esimerkki tietomallintamisen standardeista, mutta ne eivät sellaisenaan ole ratkaisuja käytännön tasolla – parhaimmat käytännön tason ratkaisut tuottavat ne, jotka saavat ne ensinnä mahdollisimman kehittyneellä tasolla itse valmiiksi. Kokonaisvaltaiset tietomalliratkaisut ostopalveluina eivät ole pienemmille suunnittelutoimistoille taloudellisesti järkevä ratkaisu ja tällöin omalla luovalla työpanoksella voidaan tuottaa suurempaa taloudellista hyötyä ja samalla myös erottua markkinoilla.

Käytännössä ohjelmat asettavat väljästi määritteitä myös rakentamistavalle ja arkkitehtuurille, kuten määritetään rakenteita ja loogista ajattelua, mutta marginaalissa on huomattava määrä erilaisia polkuja samaan lopputulokseen sekä ohjelmavalmistajasta riippumatta on mahdollista muuntaa rakenteita ja keksiä ennennäkemättömiä rakenteita sekä suunnittelumenetelmiä, mutta ne on rakennettava itse peruselementeistä ja tällöin on hallittava koko ohjelma. Luonnollisesti jos arkkitehti lähtee omille poluilleen, ei hänellä ole apua tarjolla, mutta ohjelmakonsultit voivat olla kiinnostuneita katsomaan, keksisivätkö he ongelmiin ratkaisuja. Ohjelmapaketin ulkopuolisten ratkaisujen suhteen, kuten uusien rakennustapojen luomisessa, mennään tietenkin riskialttiille innovaatiolinjalle, jossa kustannukset voivat kasvaa loputtomiin ja hanke voi silti jäädä kesken. Tällä linjalla maailmalla ollaan kuitenkin luotu rakennustaiteen merkkiteoksia, joista nykyaikana puhutuimpia on Barcelonassa 139 vuotta rakenteilla ollut Sagrada Familia, joka valmistuu 2026. Rakennustöiden loppuunsaattaminen on edellyttänyt omaa tietokoneohjelmasovellusta ja kivien CNC-työstöä, mikä vähentää nykyään kalliita työvoimakustannuksia – kuitenkin pelkät kaupungin rakennusluvan hakemisen viimeiset kulut vuonna 2018 olivat 36 miljoonaa euroa ja itse hankkeen kustannuksiksi arvioidaan 374 miljoonaa euroa – mutta toisaalta hanke on akateeminen siltä kannalta, että muualla maailmalla rakennetaan valtiovetoisesti kokonaisia uusia kaupunkeja, joiden hinnat ovat miljardeissa euroissa. Yleensä uusia kaupunkeja rakennetaan paikallisten johtavien suunnittelu- ja rakennusyhtiöiden johdolla – 1990-luvun jälkeen suomalaiset ovat päässeet ulkomaille korkeintaan esittämään ideoita tai luonnoksia. Helsingin suurissa peruskorjaushankkeissa viimeisen vuosikymmenen aikana kustannukset ovat olleet kansainväliselläkin tasolla katsottuna merkittävät, vaikka ulkoiset muutokset kaupunkikuvaan eivät harjaantumattomalle tarkastelijalle ole näkynyt mitenkään.

Kaikilla yrityksillä on omat standardit, kattostandardina ovat kansalliset standardit, kuten arkkitehtuurialalla YTV 2012 ja RT-kortisto, mutta näiden puitteissa rakennetut yrityskohtaiset standardit eivät ole eri arkkitehtitoimistojen välillä yhteensopivia. Yrityskohtaiset standardit tekevät arkkitehtien yhteistyöstä eri yritysten välillä hankalaa – monesti kyse voi olla maku-asioista tai harrastuksista, sosiaalisesta piiristä tai osaamisen erikoistumisesta – tämä onkin arkkitehtuurialalla johtanut pienten itsenäisten toimistojen suureen määrään. Työskentely digitaalisilla alustoilla on tuonut uusia mahdollisuuksia myös arkkitehtitoimistojen keskinäiseen yhteistyöhön mahdollistamalla esimerkiksi jopa saman suunnitelman työstämisen samanaikaisesti fyysisesti eri paikoissa sijaitsevissa toimistoissa, jotka voivat esimerkiksi jopa edustaa eri yrityksiä tai eri suunnittelun toimialoja – jopa eri maissa. Myös digitaalisten suunnitelmien ja mallien käyttäminen on johtanut uusiin toimintamenetelmiin, joka mahdollistaa myös työskentelyä pelkkien virtuaalisten päätelaitteiden kautta. Silti arkkitehtuurialalla on paljon suunnittelu- ja piirustuskäytäntöjä, joiden suhteen on syytä tietää ja hallita kehityskulku viimeisen 200 vuoden ajalta, johon nykyarkkitehtuuri perustuu. Esimerkiksi työskentelyä fyysisillä kappaleilla tai fyysistä rakennuksen pienoismallia on mahdotonta kokonaan korvata virtuaalisesti johtuen ihmisen fysiologisesta ja psyykkisestä rakenteesta, kuten näköaisteista ja hermostosta. Tästä huolimatta kaksiulotteisten digitaalisten rakennuspiirrosten käytössä ja kehittelyssä ollaan melko pitkällä, vaikkakin päätelaitteet eivät ole yhtä pitkälle kehittyneitä kuin perinteinen CAD-tulostettu 80-grammainen kopiopaperi. Varsinaisesti rakennustaiteen muotona arkkitehtuurissa on vuosituhansia vanha perinne, joka on johtanut nykyaikaiseen rakentamiseen ja mitä paremmin historia sekä viimeisen kahden vuosisadan historia tiedetään ja hallitaan, sitä parempi pohja nykyarkkitehtuurilla on. Arkkitehtuurissa rakennetaan valmiista lähtökohdista käsin ja muutokset ovat aina pitkiä muutosprosesseja – nykyaikana maailmassa elävät noin neljä miljoonaa arkkitehtia ja kymmenet miljoonat rakennusalan muut asiantuntijat merkitsevät, että alalla on otettava huomioon suuria ja vaikeasti hahmotettavia kokonaisuuksia.

Esimerkki Revit-ohjelman Autodesk Raytracer-renderöinnistä, joka on tietomallintamisohjelman sisäinen visualisoinnin lisätoiminto. Autodesk Raytracer -toiminnolla voidaan luoda arkkitehtuurin nykymuodin mukaisia valokuvantarkkoja visualisointikuvia, joita voi määrittää ja säätää rajattomasti. Yksittäisestä projektista voi tehokkaalla koneella laatia tuottavasti pelkkiä havainnekuvia ja animaatioita vaikkapa kuukauden ajan. Visualisoinnit ovat yleisesti kiinnostavia, mutta arkkitehtien näkökulmasta tärkeämpää on, että samalla ohjelmalla voidaan tuottaa myös käytännön vaatima 2D-dokumentaatio ja vastata kaikista suunnittelun, toteutuksen ja käytön vaiheista.