Kirjoitettua

2025-06-21

2025-06-21_18:03:30 Poutvaara Space Agency, PSA - perustaminen

Avaruus on ääretön ja sitä voidaan suhteuttaa nuppineulan kärjen kokoiseen tunnettuun maailmaan (Aurinkokunta), jossa nykyinen elämä on kehittynyt vuosimiljoonien aikana. Nuppineulan kärjen ympärillä on kilometrien säteellä peltomaisemaa (Linnunrata) - kauas näkee, mutta ei pääse. Nuppineulan kärjellä liikkuminenkin vaatii vuosikymmenten valmistelun ja siitäkin tunnetaan vain pieni osa muutamasta hiukkasesta. Avaruudessa on kuitenkin rajattomasti mahdollisuuksia, ja se on jo huomioitu, mutta rajat ovat vähemmän yleisesti tiedossa. Tähän mennessä mahdollisuudet ovat tuottaneet konkreettista tulosta lähinnä Maan omalla kiertoradalla saakka.

Avaruustoiminta vaatii siis pitkää valmistelua ja projektit ovat yleensä aiempien sukupolvien alulle laittamia. Yleisesti suosittu avaruusala on saanut uuden toimijan, Poutvaara Space Agency, PSA, joka lähti liikkeelle Suunnittelutoimisto Poutvaarasta. Pohjalla on 1970-luvulta alkaen Poutvaaran oma kiinnostus avaruuteen ja sen konkretisoiminen suunnitelmalliseen ja päämäärälliseen muotoon.

Poutvaara Space Agency on teknis-taiteellinen projekti, joka ei tarjoa vaihtoehtoa olemassa oleville avaruusjärjestöille tai avaruusjoukoille, sillä näillä on omassa käytössään osaamista, jota ei ole saatavilla edustamalleni siviilitoimijalle. Sen sijaan Poutvaara Space Agency tarjoaa olemassa olevia visualisointi-, graafisia-, veistoksellisia, luonnontieteellisiä ja arkkitehtuurisia mallinnuksia, joita voidaan vastaavasti käyttää visuaalisissa esityksissä, tutkielmissa tai toteuttaa fyysisinä kappaleina käytännössä. Ensisijaisesti painottaisin käsitteellistä ja projektinhallintaa ja pääsuunnittelijaosaamista, jonka ansiosta pohjalla olevat mallinnukset ovat tieteellisen tarkkoja ja suhteellisen kilpailukykyisiä – ne kykenevät esimerkiksi käsittelemään tarkkaa GPS-paikkatietoa. Avaruusalaa johdetaan monesti hyvin puutteellisella suunnitteluosaamisella ja projektinhallinta sekä -johtamisosaamisella. Tässä edustan konsulttiosaamista ja tarjoan konsulttinäkökulmaa.

Poutvaara Space Agencyn pohjana ei ole osaamisen ostamista, vaan pikemminkin alkuvaiheessa on tosiasiallisesti riski-investoitu tuotantoon, tutkimukseen ja kehitystyöhön. Tähän ollaan päädytty ilman kaupallisia sijoittajia tai riskirahoitusta. Harkitsemme tarkkaan mahdollisuutta ottaa vastaan ulkopuolista pääomaa tai työtä, mutta ensisijaisesti se edellyttää uskottavaa suunnitelmaa ja todellista liiketoiminnan laajentamismahdollisuutta. Keskustelemme työstämme matalalla kynnyksellä, mutta aikaa ei ole sille, että työmme tehtäisiin pääosin julkisena.

Poutvaara Space Agency etsii sekä kotimaisia että kansainvälisiä asiakkaita. Kansainvälisten asiakkaiden on sopimusten tekoaikana täytettävä sekä EU:n että Yhdysvaltojen asettaman korkean teknologian osaamisen, kuten avaruusteknologian ja suunnitteluosaamisen, vientioikeudet. Tämä varmistaa myös asiakkaille sen, että yhteistyössä ei tule olemaan juridisia rajoitteita, jotka voisivat häiritä toimintaa. Poutvaara Space Agency pyrkii perustasollaan edistämään sotimisesta vapaata avaruuden hyödyntämistä, mutta esimerkiksi tieteellistä ja uutisvälityskäyttöä varten voidaan avaruuden sotilaallista käyttöä kuvituksellisesti havainnollistaa. Perustasolla Poutvaara Space Agency ei tavoittele omaa avaruusrakettien laukaisuvalmiutta, miehitettyjä avaruuslentoja eikä pysyvää tukikohtaa Maan ulkopuolella – toki myös näistä aiheista voidaan esittää konsultaatiota, mutta käytännöllinen taso on lähinnä arkkitehtuurinen konsultointi ja toteutettavuuden arviointi ulkopuolisten suunnittelemissa hankkeissa.

Perustasolla emme usko Maata lukuun ottamatta ulkoavaruuden asuttamiseen, mutta kylläkin Maan kiertoradan tekniseen hyödyntämiseen ja rajallisesti sekä miehitettyihin että miehittämättömiin tiedeprojekteihin aurinkokunnassa. Amerikkalaisten projekti Marsista on käytännössä rajallisesti mahdollinen kokeilu, mutta emme usko sen tarjoavan rahan käytölle voitollista tulosta tämän vuosisadan aikana, emmekä pidä sitä omissa toteutettavuusarvioissamme tappioihin nähden tuottoisana. Perusteena esitämme, että käytännön matkustaminen ei sisällä varmoja ratkaisuja ja vastaavan rahan käyttäminen ihmiskunnan alkuperäiseen ikuisuusprojektiin, Maahan, on käytännöllisesti varmempi tapa saada voitollista tulosta tämän vuosisadan aikana.

Sinänsä arvostamme Yhdysvaltojen, Kiinan, Venäjän ja Euroopan toimijoiden panosta avaruuden hyödyntämisessä, mutta emme elä harhakuvitelmissa. Tällä tarkoitan, että todennäköisesti tällä vuosisadalla suurin saavutus on, jos Maan kiertoradalla voidaan jatkuvasti käyttää satelliitteja sekä tieteellisiä avaruusasemia ja siinä sivussa jotain kokeellisia tehtäviä voidaan suorittaa luotaimilla Aurinkokunnassa ja sen ulkopuolella ja ehkä miehitetyllä kokeellisella tehtävällä Kuuhun ja Marsiin. Mitään merkittävästi suurempaa en usko, että on mahdollista saavuttaa. Marsin ja Kuun asuttaminen ja taloudellinen hyödyntäminen tulisi olemaan paljon kalliimpaa ja vaarallisempaa kuin siitä saatava taloudellinen hyöty ja näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa avaruusmatkailussa ei ole nähtävissä mitään radikaalisti uutta ratkaisua suhteessa siihen, mitä tosiasiassa tiedetään.

Aurinkokunnan vähiten asuinkelvottomat paikat, Kuu ja Mars, ovat kuitenkin paljon vihamielisempiä ympäristöjä ihmiselle kuin mikään paikka Maan päällä. Itse näkisin järkeväksi rakentaa jonkinlainen tukikohta tiedeprojektina Kuuhun ja yrittää tällä vuosituhannella Marsin muokkaamista, kuten yrittää rakentaa sille ilmakehää, mutta tällaiset tehtävät on ihmisten sijaan viisaampi jättää tekoälyä hyödyntäville ihmismäisille roboteille, sitten kun niitä tullaan lähivuosikymmeninä kehittämään. Marsin muuttaminen Maan kaltaiseksi voisi kestää vuosituhansia. Tällä vuosisadalla ei ole kuitenkaan nähtävissä, että mitään materiaalista hyötyä Marsista tai Kuusta tultaisiin näkemään. Nykyisin ja lähitulevaisuudessa nähtävillä olevalla teknologialla ei kannata yrittää lähettää ihmisiä kauemmas Maasta kuin pikavierailulle Kuuhun. Todennäköisyys sille, että ihminen voisi lähivuosikymmeninä matkustaa Mars-planeetalle ja palata takaisin on niin olematon, että sitä ei kannata edes yrittää. Koska ihmisten lähettämisestä Marsiin ei tulisi olemaan mitään lisäarvoa, on jatkossa kehitettävä uutta koneisiin pohjautuvaa teknologiaa kuten robotti-uudisasukkaita.

Loppujen lopuksi on myönnettävä, että Maankin käytettävyys tulee satojen miljoonien vuosien kuluessa väistämättä muuttumaan kosmisten tapahtumien ja maankuoren tektonisen kehityksen seurauksena, jolloin kaikki nykyiset ihmisten tekemät rakenteet tulevat poistumaan, mutta muutama sata miljoonaa vuotta ei ole niin lyhyt aika, että Maapallolta olisi kiire lähteä muutamassa kymmenessä, sadassa, ei edes muutamassa tuhannessa vuodessa, sillä tekniset ratkaisut puuttuvat, jotta Maasta voisi pysyvästi ja merkittävässä mittakaavassa poistua.

Vaikka ihminen on keksinyt lentokoneen, helikopterin ja monia muita lentolaitteita, kuten jetpackin eli suihkumoottorirepun – se ei tarkoita, että kaikki ihmisen keksimät laitteet tulisivat toimimaan. Esimerkiksi poimunopeus eli kaukosiirtyminen valonnopeudella tai nopeammin on olemassa vain Star Trek -fiktiotuotteena. Samaten madonreiät, eli aika-avaruuden oikopolut toimivat kulkuväylänä vain tieteiselokuvissa, mitään taetta sille, että jos niitä olisi, että ne toimisivat matkustamisessa, ei ole. Madonreikien ei myöskään voisi ennakoida olevan vakaita, jos niitä edes olisi, ja itse en nykyisen avaruuden kartoittamisen perusteella usko, että niitä edes olisi olemassa. Mustien aukkojen tapauksessa ei myöskään ole mitään indikaatiota, että niihin päätyneet orgaaniset kappaleet kuten eläimet säilyisivät normaalissa olomuodossaan tai elävinä. Voi myös olla mahdollista, että rinnakkaisulottuvuuksia ei voida löytää siten, että ihminen voisi niitä edes havaita. Sen sijaan, että päivittäin pelättäisiin ulko-avaruudesta tulevaa invaasiota, voisi olla, että kauhuissaan pitäisi ehkä olla siitä, että Aurinkokunnassa ei välttämättä kukaan tulisi koskaan käymään eikä kukaan ihminen pystyisi pääsemään pidemmälle sen ulkopuolelle elävänä. On teoriassa täysin mahdollista, että mikään ihmisen tasoinen avaruutta käyttämään kykenevä laji ei tule koskaan kehittämään ratkaisua tähtien väliseen matkustamiseen, mutta siitä huolimatta aiheen perustutkimista kannattaa jatkaa. Mielessä kannattaa pitää, että ihminen on kuitenkin ehkä sidottu asumaan vain Maassa.

On hyvin todennäköistä, että tällä vuosituhannella avaruusmatkailussa voidaan käyttää vain nykyään käytössä olevia moottori-tyyppejä – nestemäistä- sekä kiinteää polttoainetta, ionimoottoreita ja reaktiomoottoreita. Vaikka erilaisia moottorityyppejä on luonnosteltu puolensataa, mikään niistä ei kuitenkaan takaa itse avaruusalukselle suojakenttää avaruudessa olevia hiukkasia, kappaleita eikä avaruussäteilyä vastaan, eikä ratkaise tähtijärjestelmien välisen matkustamisen hitauden ongelmaa. Edelleen antigravitaatiota ei nykytietämyksen mukaan osata ratkaista, eikä edes taivaankappaleiden painovoiman selitys ole täysin tiedossa. Avaruudesta puuttuva riittävä painovoima on merkittävin syy sille, miksi avaruusmatkailu on fysiologisesti tuhoisaa. Edelleen tiedossa ei ole menetelmiä, jolla avaruusmatkailu edes omassa Aurinkokunnassa planeettojen välillä voisi vastuulliselta lääketieteelliseltä kannalta olla mahdollista – puhumattakaan tähtien välisestä matkailusta. Ihmiskunnan avaruusmatkailun kokemattomuudesta kertoo sekin, että moottorityyppien keksimisen sijaan pitäisi olla sellaisia järjestelmiä, jotka sekä toimivat että kestävät ilman vikaantumista, tämä viimeisin on se pääsyy sille, miksi ihmiskunta voi jäädä vuosisadoiksi tai tuhansiksi vuosiksi nykyiseen Aurinkokuntaan, ehkä pääasiassa vain ainoalle turvalliselle planeetalle. Myös vuosikymmeniä tai vuosisatoja kestävä ulkoavaruuden sulkeutuminen on mahdollinen skenaario.

Itse näen perustieteet ja teoreettisen tieteen kehityksen hyödyllisenä kehitystyönä, ehkä näe mitään haittaa sille, että tietokone-ohjelmilla kuten tekoälyllä pyritään luomaan uutta sisältöä. Yleinen suhteellisuusteoria esimerkiksi tarjoaa monia teoreettisia käsitteitä maailmasta ja avaruudesta ja pyrkii tarjoamaan vastauksia tähtien väliseen matkailuun. Odottaisin silti tekoälyn vastaavan suhteellisuusteorian kehittämiseen jonkun muutenkin kuin että: ”valitettavasti mitään muita tarkennuksia suhteellisuusteoriaan ei ole saatavilla, sillä saatavilla olevaan tietoresurssiin ei ole kopioitu siitä uusia tietoja”. Suhteellisuusteorian täydentäjistä on toisin sanoen pulaa ja ihmiskunnan älykkyys ei riittänyt edes toisen maailmansodan välttämiseen ja nykyään YK:n aikakaudella nykymaailman älykkyys ei ole myöskään riittänyt ihmiskunnan tuottavaan toimintaan keskittymiseen. Arvioiden ihmiskunnan nykyistä tietokoneiden sekä älylaitteiden käyttöä, tuottavaa ja pitkäjänteistä ajattelua on liian vähän.

Noin 5 miljardin vuoden kuluttua Auringon elinkaari tulee loppumaan, jolloin nykyinen aurinkokunnan tie päättyy. Maan kaikki nykyiset rakennelmat ja valtiorajat ovat kuitenkin tuhoutuneet jo satojen miljoonien vuosien sisällä. Ihmiskunnan ensimmäisistä arkkitehdeistä ja valtiorakenteesta on tosin vain viitisen tuhatta vuotta, joten on hyvin hataraa esittää tarkkaa tietoa edes siitä, millaista Maassa tulee olemaan 5000 vuoden kuluttua, edes 500 vuoden kehitystä on mahdotonta ennustaa, 50 vuoden päähän pystyy esittämään hyviä arvauksia. Pysyäkseni rehellisenä, jos olisin 1970-luvulla syntymäni aikaan pystynyt ennakoimaan Maan kehityksen nykyhetkeen saakka, olisin ollut teknisestä kehityksestä ollut hyvin tyytyväinen, mutta yhteiskunnallinen ja poliittinen kehitys olisi ollut melkoinen pettymys.

Kehityksen ennakointi tarjoaa teknologiateollisuudelle mahdollisuuksia, mutta aivan konkreettisesti voidaan ottaa huomioon myös yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien puitteissa olevat mahdollisuudet edistää ympäristökysymyksiä – vähemmän puhuttu ongelma on, että Saharan ja Lähi-idän aavikot samoin kuin Välimeren seudun ilmasto ovat osittain ihmisen aikaansaannosta – ja vastaavaa aavikoitumista ja elinympäristön niukkenemista tulee väistämättä tapahtumaan myös vauraammassa maailmassa, jolloin myös aavikoiden ja elinkelvottoman maa-alan määrä tulee kasvamaan. Tämän näkeminen on keskeinen viisaus tulkita sitä, miksi maailman kehitys tulee olemaan pettymys: kaikki ovat voineet nähdä jo vuosisatojen ajan ilmaston muuttumisen vaikutuksia, mutta silti ne tulevat olemaan yllätys nykyisen maailman johtajien jälkeläisille, jotka tulevat muutaman vuosikymmenen päästä olemaan edelleen elossa.

Perustasolla uskomme, että jos Maapallolla eletään holtittomasti, ihmiskunnalla ei tule olemaan mahdollisuutta kehittää tulevaisuuden ratkaisuja, joilla voitaisiin ylläpitää ihmisten elämää Maan ulkopuolella tai matkustaa aurinkokunnan ulkopuolelle. Ensisijainen painopiste kannattaisi siksi siirtää Maan kestävään käyttöön, jotta toimivaa avaruusteknologiaa voitaisiin kehittää. On erittäin epätodennäköistä, että nykyään nähdyllä tai lähivuosikymmenillä kehitettävillä ratkaisuilla voitaisiin toteuttaa ratkaisuja, joilla ihmisiä voisi kokeellista toimintaa erityisemmin lähettää avaruuteen. Tieteiselokuvien ja -tarinoiden ratkaisut avaruudessa matkustamisesta pohjautuvat ensisijaisesti toimivien ratkaisujen havainnollistamiseen, ei siihen, että ratkaisut voisivat olla todellisuudessa toimivia. Tulevaisuuden dystopiakuvaukset pohjautuvat suurelta osin taas siihen, että kehitystä ei ohjata regulaatiolla – regulaation on kehityttävä samalla, kun uusia ratkaisuja otetaan käyttöön.

Toiminnan varhaisia projekteja oli aurinkokunnan mallintaminen. Sen yhteydessä tuli havainto, että mittakaavaerojen vuoksi tarkka tieteellinen mallintaminen tuottaa visualisointipuolella vaikeasti tieteellisesti sovellettavaa tietoa. Edelleen avaruusjärjestöillä on omia aika-ulottuvuuden mukaan ottavia mallinnuksia aurinkokunnasta, joten staattiset tieteelliset mallinnukset ovat senkin vuoksi melko rajallisia ja näistä syistä en näe tekemiäni staattisia mallinnuksia visualisoinnissa käyttökelpoisina. Niiden avulla voidaan toki hahmottaa kiertoratoja ja etäisyyksiä, mutta siinäkin aikaulottuvuudet on huomioitava ja julkisissa lähteissä on rajallisesti sellaista tietoa, jota käytetään valtiollisten avaruusjärjestöjen laskelmissa.

Staattinen aurinkokunnan mittakaavamalli, visuaalisesti mahdollisimman havainnollistava versio, mutta siten teennäinen, että planeetat ovat näkyvissä vain, jos ne ovat perspektiivittömässä aksonometrisessa kuvassa ja samassa rivissä, joka on vain kuvitteellinen asetelma. Tätä käytetään kuitenkin useasti aurinkokunnan planeettamalleissa.

Aurinkokunnan kiertoratojen ratamalli, aurinko on pisteenä erotettavissa lievänä zoomauksena.

Popularisoiva tulkinta Maasta tapahtui taideprojektin muodossa toista vuotta sitten, vaikkakin jäi vain taiteellisen mallinnuskonseptin tasolle. Ihmisten kiinnostus Maan fyysiseen malliin on kuitenkin ollut useasti toistettu, joten toteutukseen valittiin jatkoprojektiksi Maapallon mallinnus, Poutvaara Globe -työnimellä. Mallilla ei itsessään ole vertailukohtia, mutta se on toteutettu yleismallinnusohjelma AutoCAD:llä, joka on varmasti käytössä lähes jokaisella avaruustoimintaan liittyvällä organisaatiolla ja mallia varten on kehitetty omia matemaattisia, geometrisiä ja tieteellisiä periaatteita sekä menetelmiä. Mallin tarkkuus on yleistä maailman esityksen mittatarkkuutta, mutta tarkkuus itsessään riittää ainoastaan visuaalisointiin ja tutkielmiin – ei itsessään esim. navigointiin tai vastaavaan kenttäkäyttöön. Keskeistä Poutvaara Globe-hankkeessa on mallin skaalattavuus, joka mahdollistaa Maan visuaalisen, abstraktin ja pienoiskoon esittämisen, myös esittämisen valmistettavana 3D-kappaleena tai valmiina kuorimallina, joka toimisi osana 3D-rakennelmaa tai rakennusta.

Poutvaara Globe -malli. Tämä on Poutvaara Space Agencyn suurin yksittäinen yrityskohtainen pääoma ja käytössä oleva yksittäinen resurssi.

Vaikka Poutvaara Globe on ensisijaisesti taideprojekti, mahdollistaa sen konsepti myös paikkatiedon käyttämisen ja tarkat mallinnukset esim. liikeradoista, mikä nostaa mallin käyttöarvoa. Tähän ollaan päästy tieteellisellä mallinnusperiaatteella ja vastaavalla osaamisella. Mallin käytännöllinen tarkkuus on melko lähellä samaa kuin muilla tarkimmilla toimijoilla, paitsi että Poutvaara Globe ei ole ohjelma, sovellus, vaan CAD-malli. Manuaalisella mallinnuksella on kuitenkin monenlaisia etuja, ja periaatteessa teknisesti samoja periaatteita ohjelmatasolla soveltamalla voitaisiin laatia myös ohjelmia, tosin sellaisessa operaatiossa olisi paljon enemmän työtä kuin 1200 tunnin Poutvaara Globe -projektissa.

PSA on toteuttamassa tutkielmia Maan erilaisista kiertoradoista, näistä esimerkkinä Maan ja Kuun kiertorata, ISS:n kiertorata, satelliittien kiertoradat ja inertia-moottoreilla ohjattavat rakettilennot Maan päällä, samoin kaukolennot lentokoneilla. Vastaavista on olemassa jo paljon erilaisia käytännön sovelluksia, samoin kuin tietokonepelejä, tietokonesovelluksia ja internet-käyttöliittymiä. Itse pyrin alkuvaiheessa tarjoamaan omaa vahvuuttani, eli taiteellista visualisointia ja käytännöllistä mallintamista. Pohjalla oleva mallintaminen ei ole satelliittikuvien esittämistä, vaan vektorimallinnettuja pisteitä, viivoja ja kaaria ja niiden käsittelyä kolmiulotteisessa muodossa.

Esimerkki visualisoinnista esittäen ISS:n kiertoliikettä Maan ympäri lähes viikon ajan. Aihe on yleisen kiinnostuksen kohteena, mutta visualisointeja on tarjolla rajallisesti. Tässä tapauksessa ollaan mallinnus toteutettu ekstrapolaatiolaskennalla. Teknisesti ottaen avaruusjärjestöillä on käytössään vastaavaan omia räätälöityjä ohjelmia, mutta vastaavaa taiteellista visualisointia on tarjolla vain tässä yhteydessä.