Suunnittelutoimisto Poutvaara - Design Bureau Poutvaara
Taneli Poutvaara

Kirjoitettua

Aloitin kirjoitusten julkaisemisen 18.12.2015 keskittyen aluksi blogi -muotoiseen kirjalliseen esittämiseen. Vanhat 185 kirjoitusta siirrettiin uuteen graafiseen pohjaan lokakuussa 2019 ja alkuperäinen julkaisuajankohta on mainittu otsikossa. Osa kirjoituksista on enemmänkin esseitä, itsenäisesti julkaistuja tutkimuksia tai itsenäistä journalismia. Tästä syystä uusi nimi on ”Kirjoitettua”, ollen pääasiassa suomenkielinen. Julkaisin 250. artikkelin 2020-12-17.

 

I started publishing writings in 18.12.2015 with focusing at the beginning in blog -format written representation. The old 185 writings were transferred to the new base in October 2019 and the original publication time is mentioned in the heading. Part of the writings are more like essays, independently written research papers or independent journalism. This is why the new name is “Kirjoitettua” translated as “Written”, being mainly in Finnish language. I published 250th article on 2020-12-17.




2022-07-04

2022-07-04_07:14:00 Investointi Revit-osaamiseen III

Hyvät perustiedot Revit-ohjelmasta kannattaa hankkia kursseilla laajoina kokonaisuuksina.

Mastering_1.jpg
Revit Architecturen mestaritasoinen hallinta on Sybexin kolmas ja viimeinen Architecture -sarjan kirja.

Käsitteenä mestarikurssi on vakiintunut taidealoilla, kuten arkkitehtuurin, kuvataiteen ja musiikin parissa. Toisaalta mestarikurssin käsitellessä monimutkaista teknistä järjestelmää, kuten suunnitteluohjelmaa suunnitteluun liittyen, vertailu kuvastaisi paremmin hidastettua teknisen alan operaatiosimulaatiota. Mestarikurssilla yleensä viitataan sellaiseen kurssimateriaaliin, jonka tuottaja on tahallisesti jättänyt aineistoon virheitä tai puutteita, jotka mestarikurssin kävijän on ratkaistava ilman ongelmia ja määrätietoisesti. Materiaali ei ole siis virheetöntä käsikirja- tai oppikirjatietoa, vaan on tarkoitettu provosoivaan ongelmanasetteluun ja haasteeksi, jossa pyritään toiminnan hyvään hallintaan vaihtelevissa ympäristöissä. Kyse ei ole siis koulumaisesta tai edes yliopistomaisesta oppimisesta, vaan ammattitason perehtymisestä. Oman työskentelyn osuus painottuu ja tavoitteena on käsitteellisesti ratkaista monimutkaisia ongelmia ja tätä ongelmanratkaisukykyä tulisi siirtää vakio-osaamiseen. Myös kurssin tekijä tuottaa itse tietoa, jonka pitäisi olla mestarikurssin aineistoa parempaa ja valmiutena tulisi olla myös itsenäisen tiedon tuottaminen riippumatta siitä, onko sitä varten mitään aineistoa tarjolla. Tietoa tulisi itse etsiä, tulkita ja tuottaa. Vaikeusaste tarkoittaa käytännössä myös sitä, että työt eivät etene lineaarisesti ja yksittäiset virheet johtavat epätasaiseen ja katkonaiseen etenemiseen, mikä ilmenee itsenäisesti ratkaistavien umpikujien esiintymisenä. Painottaisin asioiden oman käytännön soveltamisen olevan tällä tasolla tärkeää, jotta teoreettisesta aiheistosta hyötyisi paremmin erityisesti kurssin jälkeen. Kun mestarikurssilla tulee uusia asioita ilmi, on kurssin kävijällä jo valmiiksi ideoita siitä, miten näitä voisi hyödyntää käytännön ammattielämässä – tämä hämärtää ”kurssin” käsitettä – ja luo siirtymän kohti ”mestarien” osaamisen kehittämistä.

Revit Architecture -ohjelmalla tuotettava BIM-suunnittelu on tuttua alle prosentille Suomen väestöstä ja osaajakunta on 0.1 -0.01 % väestöstä, joten määrittelen aihetta samalla kaikille ryhmille. Esimerkkinä vastakkaisesta ääripäästä – kaikki 2000-luvulla opiskelleet arkkitehdit ovat testanneet Revit-ohjelmaa. Käytännön ammattielämässä puolestaan Suomessa on useita arkkitehtitoimistoja, jotka suorittavat kaiken tietomallitasoisen arkkitehtisuunnittelunsa Revit-ohjelmalla, mutta ohjelmaa käytännössä käyttää kaikista suunnittelijoista vain murto-osa. BIM eli Building Information Model eli suomeksi Tietomalli, tarkoittaa rakennussuunnitelmaa, jossa yhteen malliin suunnitellaan ja määritetään koko rakennushanke. Tietomallintamisen esiaste oli, kun 1960-1970-luvulta lähtien monimutkaisten hankkeiden suunnittelu kulki tietokonelaskennan kautta, jolloin saatu aineisto oli esimerkiksi numeerista. Kehitys kulki CAD-mallintamisen kautta, jossa aluksi saatiin myös viivoja ja myöhemmin 3D-malli, jolloin nykymuodon esiaste syntyi 1970-1990-luvuilla, jolloin mukaan tuli myös visualisointigrafiikka. Tietokoneiden kapasiteetin kasvaessa 2000-2010-luvuilla ohjelmat kehittyivät nykymuotoonsa ja päähaasteena 2020 -luvulla on tietokoneiden kapasiteetin kasvaessa tuottaa entistä laajempia ja tarkempia suunnitelmia, joiden käsitteleminen malleina olisi entistä nopeampaa. Esimerkiksi Suomessa ala määritettiin melko pitkälle vuonna 2012 nykymuotoonsa ja teknologinen ja käytäntöjen kehitys ei ole asettanut suurempia uudelleenmääritystarpeita vaan enemmänkin tarvetta yleistää käytäntöjä. Tietomallinnettava rakennushanke voi lähteä liikkeelle luonnostelusta ja täydentyä samassa mallissa toteutukseen ja toimia rakentamisen jälkeisessä käytössä tavoitteiden mukaan siten, että nykysuunnitelmat olisivat hyödynnettävissä vielä 2100 -luvulla. Tietomallinnettavassa rakennushankkeessa voidaan ottaa huomioon kaikki samat tekniset kysymykset, jotka ovat olleet käytössä aiemmin, ja lisäksi voidaan soveltaa uusia teknologioita tilanteen arvioimisessa, tutkimisessa, esittämisessä, viestinnässä ja yhteistyössä. Tavoitteena on, että nykyiset mallit toimisivat kumulatiivisena pohjana tuleville ja uudet toimintatavat ottaisivat nykyiset huomioon ja kehittäisivät niiden pohjalta uutta ilman että tulevaisuudessa määritettäisiin vanhoja kokonaan kumoavia ratkaisuja. Uudet teknologiat on suunniteltu siten, että oikeilla menetelmillä ne toimivat paremmin kuin vanhat ja toimisivat pitkälle tulevaisuuteen siten, että tulevaisuudessa niitä vain parannettaisiin teknisellä tasolla. Oletettavaa kuitenkin on, että tietokoneiden ja ohjelmistojen kehittyessä laaditaan parannettuja tietomallintamisen tiedostostandardeja. Tämän lisäksi ammattikäytännöt ovat muuttuneet digitaalisuutta painottavaksi ja tämä on otettu huomioon lainsäädännössä uusilla normeilla ja käytännöillä, joilla on ohjaavaa merkitystä.

BIM-ohjelmissa luodaan eri rakennuselementeistä ja tarvikkeista koostuva kolmiulotteinen digitaalinen malli, jossa osien liittymiseen ja kaksiulotteisiin projektioihin liitetään määritteitä ja samalla mallia voidaan tarkastella kolmiulotteisesti. Osien liittymisestä voidaan tehdä määritelmiä, joilla vastataan lopullista rakennusta ja sen liitoksia ja toimintaa. Kolmiulotteiseen malliin ohjelmoidaan projektiomääritteitä, joilla lopullisesta kolmiulotteisesta mallista saadaan arkkitehtuurin standardeja vastaavat kaksiulotteiset lupapiirrokset, arkkitehtuuridokumentaatio ja toteutusasiakirjat, jotka riippuvat suoraan kolmiulotteisesta mallista. Näiden ohella, kun kolmiulotteinen malli on varustettu osien määritteillä, voidaan saatua kokonaistietoa viedä taulukko-ohjelmiin ja käsitellä tiedonhallintamenetelmillä. Nämä kaikki tiedot ovat saatavissa kaikissa vaiheissa luonnostelusta rakentamisen jälkeiseen käyttöön ja ulos saatavat tiedot vastaavat samaa kuin 1900-luvun ajan arkkitehtuuridokumentit poiketen siten, että tiedot pohjautuvat reaaliaikaisesti täydennettävään kolmiulotteiseen digitaaliseen vektoripohjaiseen rakennustietoa sisältävään tietomalliin, jota voidaan joustavasti muuntaa ja josta voidaan johtaa täydentyvää tietoa eri hankkeen osapuolille. Kokonaisuudessaan tätä kutsutaan Building Information Modeling eli Tietomallintamistoiminnaksi. Aihe on siten uusi, että se ei ole vielä Suomen rakennuslaissa, mutta kuitenkin sitä tukevassa normistossa kuten RT-ohjeistossa, jossa se on määritetty COBIM- hankkeen tuottamassa YTV 2012, Yleiset tietomallivaatimukset -ohjesarjassa omaksi uudeksi toimialakseen, joka on monella suunnittelun osa-alueella jo vakiintunut nykymallin mukaiseksi käytännöksi. Mallintamista voidaan johtaa joko arkkitehti- tai insinöörivetoisesti hankkeen luonteesta riippuen, onko painotettu arkkitehtuuria kuten kerrostalosuunnittelua tai arkkitehtuurisen rakennusrungon suunnittelua vai insinöörisuunnittelua kuten infrastruktuurirakentamista, rakenteellisen rungon suunnittelua tai teollisuuslaitoksen prosessijärjestelmiä. Yleisimmissä tapauksissa arkkitehti suunnittelee arkkitehtuuriratkaisun, rakenneinsinööri mallintaa arkkitehdin toivomat rakenteet ja talotekniset insinöörit mallintavat rakennuksen talotekniikan. Arkkitehti voi ohjata myös sisustussuunnitelman tekoa arkkitehtimallin sisään ja erikoiskonsultit voivat lisätä malliin tai sen liitteeksi erityissuunnitelmia.

Roolitus.jpg
Kaavion esittämä oma tulkintani tehtävänjaosta arkkitehtuurihankkeissa on lähellä vakiintuneita alan käytäntöjä käytännön työelämässä sekä koulutuksessa. Viime vuosikymmenillä hankkeiden monimutkaisuuden kasvaessa arkkitehdiltä on viety useita rooleja ja ne on muutettu konsulttien huolehtimiksi erikoisosaamisalueiksi. Arkkitehti pääsuunnittelijan roolissa voi olla esimerkiksi hallinnoija ja hankkeessa olevat muut arkkitehdit ja konsultit tekevät itse suunnittelun. Vastaavasti monimutkaiset rakennesuunnitteluhankkeet ositetaan tarvittaessa usean erikoisasiantuntijan työryhmälle. Perinteisissä pienen suunnittelutyöryhmän hankkeissa eri osa-alueista vastaa yksittäinen henkilö pääsuunnittelijana, joka on tyypillisesti arkkitehti. Yleisimmässä suomalaisessa mallissa on erikseen rakennesuunnittelija sekä arkkitehti ja hankkeen niin vaatiessa on myös LVIS-osaamista vähintään yhdeltä yritykseltä. Mitä pienemmästä työryhmästä on kysymys, sitä oleellisempaa on, että arkkitehti hallitsee luonnostasolla rakennesuunnitelman kehittämisen, jolloin rakennesuunnittelijan tehtävänä on laskelmien ja ohjeiden teko arkkitehdin tekemien varausten pohjalta. Vaikka arkkitehdillä ei olisi rakennesuunnittelijan osaamista, ihannetapauksessa hän muotoilee ja luonnostelee rakenteet niin, ettei rakennesuunnittelijalta edellytetä rakenteiden lisämuotoilua tai rakennetyyppien innovaatioita, vaan ainoastaan rakenteiden sisäistä sekä liitosten detaljisuunnittelua ja laskelmien tekoa. Hyvin onnistuvissa hankkeissa käydään myös vuoropuhelua ja innovoidaan samaa aihetta, joka on tuottavampaa kuin tarkkarajainen suunnitteluroolien jakaminen. Yksinkertaisimmissa ja pienimmissä hankkeissa, kuten vähän varusteltujen mökkien suunnittelussa, arkkitehti voi ei-vaativassa pääsuunnittelijaroolissa toteuttaa itse kaikki suunnitelmat. Vaativissa monialaisissa hankkeissa arkkitehti koordinoi suunnitteluryhmän toimintaa ja hankkeessa voi olla useita muita arkkitehtejä, jotka vastaavat pääasiallisesta suunnittelusta ja esimerkiksi muista osa-alueista vastaavat erikoisalojen pääsuunnittelijat, joiden yhteistyötä koko hankkeen pääsuunnittelija koordinoi arkkitehtinä.

BIM-ohjelmassa luodaan 3D-malli, jossa suunnittelu keskittyy kolmiulotteiseen yhteen kiinteään malliin, josta määritetään kansallisten rakennusmääräysten määrittämät 2D-dokumentit ja tapauskohtaisesti visualisointimateriaali kuten havainnekuvat. Kansalliset 2D-dokumentit liittyvät rakennusvalvonnan edellyttämiin ympäristöpiirroksiin, pääpiirustuksiin ja työpiirustuksiin, jotka ovat tontti-, asema-, piha- sekä pohjapiirroksia, julkisivuja, leikkauspiirroksia, alakattopiirroksia, perspektiivikuvia ja detaljikuvia. Nämä ohjelmoidaan tulevan suoraan 3D-mallin ajantasaisesta vaiheesta ja päivittymään ohjelmassa oleviin piirustuspohjiin. Sekä 3D-mallilla että 2D-mallilla voidaan viestiä virallisessa muodossa muiden suunnittelijoiden kanssa ja loppuvaiheessa ohjataan rakennuksen toteutussuunnittelua ja toteuttamista. Teknisinä dokumentteina päämallista johdetaan piirrosluettelo, rakennuksen pinta-alan ja tilavuuden laskelmia, ja rakennustarvikkeiden- sekä rakennusosien määrälaskelmia Schedule / Quantities -luetteloilla. Teknisesti rakennusosat määritetään manuaalisilla tai automatisoiduilla merkinnöillä eli Annotaatioilla tai automatisoiduilla osamerkinnöillä eli Keynote-koodeilla, joiden nimeämisessä Suomessa käytetään uusinta Talo 2000 -luokitusta, mutta myös vanhempia on käytössä. Sekä asiakkaille että markkinointia varten tuotetaan 2D-dokumentteja pääasiassa PDF-tiedostoina, mutta myös erityisesti valokuvan kaltaisia 3D-visualisointeja ja uudempana myös animaatioita tai virtuaalimalleja. Viralliset 2D-projektiopiirrosten dokumentit tuotetaan pääasiassa mittakaavassa, jotka ovat asemapiirrostasolla 1:500 tai 1:200 ja pääpiirrostasolla myös 1:100 ja työpiirrostasolla myös 1:50, detaljitasolla 1:20, 1:10, 1:5, 1:2 tai 1:1. Nämä piirrokset määrittyvät 3D-mallin mukaan 2D-esitykseksi, pohja- projektio- tai leikkauspiirroksiksi, detaljeiksi, aksonometrisiksi- tai perspektiivikuviksi, joita rakennusvalvonta nykyään käsittelee PDF-asiakirjoina, ja joiden työpiirroksia edelleen tulostetaan myös työmaille paperisina työpiirroksina. Revit-ohjelman dokumentaatiossa jokainen projektiopiirros tulostuu kertaalleen tulostussuunnitelman mukaan tulostuspohjille sijoitettuna. Jos samoja projektiopiirroksia halutaan esittää toistamiseen, tehdään niistä Revitin kantaselaimeen eli projektiselaimeen kopio, jolloin samasta pohjasta voidaan esittää myös rinnakkaista eri sisältöistä tietoa.

Suunnitteluprosessissa keskinäinen viestintä muiden suunnittelijoiden kanssa tapahtuu 3D-mallin varauksina, joihin liitetään muut suunnitelmat ja tehdään muutoksia – tähän on monia vaihtoehtoja, joista yhtenä esimerkkinä tekninen suunnittelija tekee tilavarauksiin omat suunnitelmansa tai toisena esimerkkinä suunnittelijalle on määritetty, mitä elementtejä hän muokkaa lopullista suunnitelmaa varten. Vaikka päämalli on 3D-malli, on siinä kiinteästi mukana 2D-esitykset – muokkausta voidaan tehdä kaikissa mallinäkymissä. Kaikkein haastavinta on tehdä suunnitelmat 3D-malliin standardien mukaisilla määrityksillä, sillä toisin kuin perinteisessä 2D-dokumenteissa tai 3D-CAD-mallissa, tietomallin suunnitelma on sekä kolmessa ulottuvuudessa että sisältää tarvittavan määrän kolmiulotteista liityntätietoa, lisäominaisuuksia ja mallinnuselementtiä määrittävää informaatiota. Sen ohella, että tietomalli sisältää hanketietoa, voidaan tietomallia soveltaa kehittyneissä suunnittelun ja rakentamisen ajan analyyseissä sekä tiedonhallinnassa ja myös kohteen valmistumisen jälkeen. Tietomallilla on tähän liittyen epävirallisia apustandardeja, jotka jakautuvat toiminnallisiin lisätasoihin, kuten 4D, 5D, 6D, 7D ja 8D -BIM -toimintaan, nämä kuvaavat tiedonhallinnan jatkosoveltamista, joista yleisin 4D aikatauluttaa. Korostaisin kuitenkin, että arkkitehti suunnittelijana käsittelee pääasiassa 2D ja 3D -suunnittelutasoja, mikä pikemminkin edellyttää rakennussuunnitelmassa elämistä. Puolestaan LOD (Level Of Development) määrittää tietomallin kehitystason. Tietomallin kohteella on myös poikkeuksetta syvyysulottuvuus, josta voidaan johtaa 2D-projektio siinä missä aikoinaan 80-luvun 2D-CAD ja aiempi piirtäminen tuotti vain 2D-elementtejä kaavioina, jotka symboloivat syvyysulottuvuuden sisältäviä kohteita. Leikkaustasojen ja niiden näkymiin liittyviä syvyyksiä voidaan vapaasti muokata, mikä tuottaa joustavuutta esittämiseen. Vastaavasti saman teeman piirroksia voidaan monistaa ja niiden esitysaiheita muokata eri tarkoituksiin, jolloin samaa pohjaa voidaan esimerkiksi käyttää eri alan suunnitelmien esittämiseen. Vaatimukset 3D-mallille on virheettömyys, sillä saman mallin on tuotettava kaikki yksityiskohdat ja muut määritteet tavoitellulla tavalla, jolloin mallin laatu vastaa BIM-mallia – tällöin ohitetaan pelkkä 3D-mallintaminen ja tuotetaan rakennuksen tietomalli. Tässä on kuitenkin haasteita rakenneyksityiskohdissa. 3D-CAD kuten Arkkitehtuuri-CAD ja tietomalli ovat osin yhteensopivia, mutta CAD nojaa kuvatasoihin siinä missä tietomalli rakennuselementteihin. 3D-CAD:iä ilman arkkitehtuurin lisäominaisuuksia käytetään tyypillisesti esimerkiksi massojen tai osien luonnosteluun tai erikoispiirrosten tekemiseen, mutta se ei itsessään vastaa arkkitehtuurin mallintamisvaatimuksiin. Virheettömyyden ja yksityiskohtien vastapainona on mallin eri tarkkuustasot, jolloin samassa tietomallissa on samaan aikaan erilaisia tarkkuustasoja, joiden näkyvyys määrittyy esitysdokumentin mukaan. Tietomallintamisella on myös rajoituksia, miksi monia osasuunnitelmia tietomallintamisessa toteutetaan myös muilla ohjelmilla. Tämä on tullut tutuksi esimerkiksi suurten katsomojen suunnittelussa.

Revit-ohjelmassa mallinnettu 3D-rakennus koostuu virtuaalisista rakennuskomponenteista, joita kutsutaan familyiksi (Family tarkoittaa tässä ryhmää tai kuvainnollista perhettä), joita säädellään yleisellä tai tapaustasolla. Osa on isännöiviä familyjä eli systeemi familyjä, kuten seiniä, verhoseiniä, kattoja, välikattoja, välipohjia, portaita, ramppeja ja kaiteita, kun taas toiset ovat niihin liittyviä familyjä eli isännöityjä familyjä, kuten ovia, ikkunoita, huonekaluja, tarvikkeita, valaistusjärjestelmiä tai vastaavia rakennuskomponentteja. Näillä rakennuskomponenteilla on liittymisominaisuuksia, joita ohjelmoidaan family-editorissa, jotka liittyvät esimerkiksi rakenteen määrittämiseen (kuten seinän koostumuksen määrittelyyn), komponenttien määrittelyyn (kuten portaiden ominaisuuksien ja rakenteen koostumukseen) tai jopa lamppujen valaistusominaisuuksien määrittelyyn tai vastaaviin teknisiin ominaisuuksiin. Family-kohtaisten mallinnustyökalujen määrä on rajallinen, mutta nimeämättömät elementit kuuluvat aina johonkin familyyn. Vapaasti määriteltävä työkalu on yleisten massojen luominen, jossa voidaan hyödyntää esimerkiksi profiilien toistoa. Oleellinen ominaisuus on, että isännöivät familyt eivät ole tallennettavissa omiksi tiedostoiksi, vaikka ovat muokattavissa, sen sijaan isännöitävät familyt ovat tallennettavissa omiksi tiedostoikseen. Family-tyyppien on muodostuttava oman tyyppinsä pohjalta, jotka jakautuvat seuraaviksi: Systeemi-familyt liittyen projektien mallipohjiin, Annotaatio-familyt eli merkinnät, konseptimassat, piirroslehdet sekä nimiöt ja isännöitävät familyt. On yrityskohtainen haaste, että projektiin mallipohjissa on riittävä määrä mutta ei liikaa valmiita elementtejä – ja lisäksi toimiala- ja projektikohtaisesti on luotava niitä lisää. Periaatteessa mikä tahansa tietomalliin kuuluva kohde edustaa jotain tiettyä familya, mutta jokaiselle ei ole omaa mallinnustyökalua. Mallinnustyökalut ja -menetelmät voivat esimerkiksi risteillä tapauksesta riippuen, tästä merkittävimpiä on kaidetyökalu, jolla täydennetään CAD-ohjelmassa olevaa mutta Revitistä puuttuvaa Path Array työkalua. Oleellisia ovat myös projekti parametrit ja jaetut parametrit, jotka liittyvät familyihin ja niiden kautta esimerkiksi parametrisiin mittoihin tai annotaatioihin eli merkintöihin. Puolestaan familyihin liitetään projekti-informaatiota, jota voidaan automatisoidusti tuoda esille näkymissä tag tai keynote -merkinnöillä ja informaatiota voidaan käsitellä tiedonhallinnalla.

Suunnittelutoimisto Poutvaaran CAD-hankkeissa on 3D-mallintaminen tullut tutuksi. Johtuen Revit-ohjelman rajoitteista myös 3D-CAD-mallien tuonti Revitiin voi olla järkevin tapa tuoda haastavia 3D-massoja. CAD-ohjelmassa on kiinteä 3D-kohde, origo ja suunta suhteessa origoon. Revit-ohjelmassa projektitiedosto suunnitellaan aina rakennusmallin tyyppisesti johonkin maantieteelliseen olosuhteeseen. Revit-projektimallissa suunnitelman tulisi sijaita 16 kilometrin säteellä projektin keskipisteestä, mutta käytännössä tarkka suunnittelualue on yleensä pieni, sillä jo 500 Mt – 2 Gt olevat suunnittelutiedostot hidastavat mallin käyttöä. Tyypillisesti isommat mallit sisältävät ulkopuolisia referenssitiedostoja ja tarkka malli rajataan rakennustoimenpiteen mukaan. Projektitiedostossa voidaan 3D-mallintaa valmiita elementtejä isännöivistä-familyistä tai isännöitävistä-familyistä projektitiedostoon. Toinen mallintamistapa on isännöivien familyjen ominaisuuksien muokkaaminen tai isännöitävien familyjen luominen tai muokkaaminen family-editorissa. Valmiit aloituspohjat ja elementtien siirtäminen tiedostojen välillä ja projektipankeista on keskeistä työnteossa. Toisin kuin CAD-ohjelmassa, Revitin isännöivät systeemi-familyt ovat valmiiksi älykkäitä 3D-elementtejä ja isännöitävät komponentti-familyt sisältävät origon ja suunnan osalta muita määritepisteitä, referenssitasoja, parametrisiä määritteitä kuten muuttuvia mittoja ja älykkäitä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi lamppujen osalta valaistusominaisuuksia. Ottaen huomioon muunnettavuuden, Revit tuottaa suuremman määrän vaihtoehtoja mallista kuin CAD, joka ei ole orientointunut muunneltaviin ominaisuuksiin. CAD-objektit sijaitsevat kuvatasoilla, joita voidaan käyttää tiedon järjestelyssä ja AutoCAD-Architecture CAD-objektit voivat olla rakennuselementtejä. CAD-ohjelmassa oleellista ovat kuvatasot, Layerit, joita on myös Revitiin tuoduissa CAD-piirroksissa, mutta Revitin mallit eivät sijaitse Layereillä. Vastaava informaatio, joka CAD-ohjelmassa liittyy layereihin on Revitissä liitetty malliin liitettäviin elementteihin. Revitin projektielementtejä voidaan hallinnoida projektitilassa ja yksittäisiä elementtejä voidaan suodattaa näkyville. Edelleen projektissa olevat familyt ovat nähtävissä projektiselaimessa, joka sisältää kaikki projektiin luodut familyt, taulukot, näkymät ja tulostusarkit. Revit-objektit sisältävät myös enemmän hankeinformaatiota, jonka kautta voidaan hallinnoida – säilöä, tuoda ja viedä – tietoa. Mallintamisen ohella Revit-ohjelman vahvuus on myös tiedonkäsittely ja johdettavan tiedon esittäminen, jotka ovat 2D-dokumentaatiota yhdistettynä 3D-kantatiedostoon. Tietoa järjestetään mallipohjiin liitettävillä aputiedostoilla, kuten linkittämällä mallitiedosto parametrejä sisältäviin mallitiedoston ulkopuolisiin tekstitiedostoihin. Edelleen projektitiedostokohtaisesti määritetään parametrejä, jotka liittyvät projektikohtaisiin globaaleihin-, jaettuihin- tai projektiparametreihin ja nimiötä varten määritettävään projekti-informaatioon.

Revit-ohjelma samoin kuten AutoCAD:n arkkitehtuurisovellus, soveltuu ainoastaan keskitasoa vaativampaan rakennussuunnitteluun – eikä sitä voida käytännössä hyödyntää missään muussa toiminnassa. Revit ei ole siis yleispiirros- tai mallintamisohjelma kuten AutoCAD ja siinä hallitaan laajemmin tietoa kuin AutoCAD:n arkkitehtuurisovelluksessa. Revit noudattaa myös tietynlaisia loogisia ajattelutapoja, jotka ovat yleisiä arkkitehtuurissa ja rakentamisessa, tällöin arkkitehtuurin laaja globaali tuntemus on tarpeen ja on tiedettävä erittäin tarkkaan, mitä haluaa saavuttaa mahdollisimman tarkoilla mitoilla ja materiaalisilla tiedoilla. Suunnittelija saa tulosta aikaan ainoastaan, jos hän tietää rakennuksestaan kaikki oman toimialansa puitteissa ja pystyy tekemään varaukset myös kaikille muille toimialoille. Kuvituskuva-suunnitelmilla ei itsessään saa mitään aikaan ja Revit on siinä määrin raaka ohjelma, että se tuottaa lopulliset kuvituskuvat valmiista mallista sellaisella tavalla, joka on kilpailukykyisempi kuin useimmat kuvituskuvat. Siitä huolimatta – koska rakentamisala soveltaa taidetta – on taiteen tunteminen rakennussuunnittelijalle tarpeellista. Jos suunnittelija ei halua noudattaa rakentamismääräyksiä ja arkkitehtuurin globaalia logiikkaa, vaihtoehtona on esimerkiksi valmiiden suunnitelmien kuvittamistyö lisättävällä todellisuudella kuten esimerkiksi Unreal engine -tyyppisellä fiktio- tai animaatiomaailmalla, mutta itse en näe näitä osa-alueita tuottavana työnä, siitäkin huolimatta, että ne voivat olla kiinnostavia. Revit -mallit on kehitetty myös toimiviksi 3D-peli-tyyppisellä tilanhallinnalla, mutta tämä on tapahtunut tarkkuuden kustannuksella. Siinä missä AutoCAD -ohjelmassa voidaan mallintaa 1/10000000 millimetrin tarkkuudella, Revitissä vastaavasti tarkkuus on 0.001 millimetrin verran ja yleensä virheet kertautuvat. Revitin epätarkkuutta voidaan kompensoida datumilla kuten grid-järjestelmillä ja korkeustasoilla, jotka ovat yleisiä järjestelmiä rakentamisessa. Korostaisin kuitenkin, että animaatiot ja rakennusten pelityyppiset mallit kuuluvat esittely-, markkinointi ja tutkielma-asiakirjoihin. Useimmissa hankkeissa ne eivät sisälly rakennussuunnitelmaan mukaan, mutta joissain monimutkaisissa hankkeissa niitä voidaan erikseen tilata toiminnallisia tutkielmia varten. Tällöin hankkeessa yleensä rakennetaan myös mock-up -malleja kuten mallihuoneita ja mallihuonekaluja. Maailmalla tiedetään hyvin vähän arkkitehtuuritilauksia, joihin kuuluisi fiktio- tai animaatiosuunnittelua – yleensä kyse on viihdeteollisuuden toiminnasta, jossa käytetään ilman erikoislupaa valmista rakennuskantaa, eikä kyse ole siten arkkitehtien näkökulmasta tuottavasta suunnittelusta. Akateemisen arkkitehtuurin puolella tiedetään toki arkkitehtejä, jotka ovat visualisoinneissa keskittyneet fiktio- ja animaatiomaailmaan, mutta toteutustasoa varten he ovat joko luoneet harvoja yksittäisiä pienimuotoisia arkkitehtuurisia veistostaideprojekteja tai tehneet suurempia toteutuksia varten huomattavia kompromisseja, joissa heidän oma suunnitteluosuutensa on muuttunut enemmänkin taiteellisen konsultin rooliksi. Akateemisen arkkitehtuurin maailmassa fiktioarkkitehtuuri on osin ylikorostetussa osassa ja esimerkiksi 1980-1990 -luvuilla useat arkkitehtuurikoulut olivat keskittyneet mielikuvituspainotteiseen visualisointiin. Revit-ohjelman soveltaminen fiktioarkkitehtuurin suunnitteluun on melko vaikeaa, sillä ohjelma on käytännönläheinen eikä siinä ole fiktiotyökaluja. Toteuttamiskelvottomia Revit -malleja voidaan yleisimmin kutsua Fake-BIM malleiksi eli vääriksi BIM-malleiksi, mutta muutamat arkkitehdit pystyvät myös mallintamaan teknisten konsulttien ja asiantuntijoiden avulla toteuttamiskelpoisia mielikuvitusrakennuksia muistuttavia rakennuskohteita. Tällöin kohteet ovat yleensä korkealaatuista arkkitehtuuria, jonka kustannustaso ei mahdollista toteuttamista Suomen kaltaisissa maissa. Mielikuvitusarkkitehtuuria rakennuksiksi toteuttaneiden arkkitehtien määrä on maailmalla kuitenkin pikemminkin kymmenissä ja he ovat pääsääntöisesti aloittaneet rakennusten toteuttamisen suhteellisen tavanomaisilla kohteilla ja myöhemmin siirtyneet harvinaisempaan tuotantoon, jolle on ollut kysyntää. Näin voisi arvioida, että heidän suunnittelemansa arkkitehtikuntaa nykyään hämmästyttäneet toteutetut rakennuksensa ovat Fake-mielikuvitusarkkitehtuuria.

Revit-ohjelman sisällä olevat ominaisuudet lähtevät arkkitehtimallista, johon liitetään tärkeimpänä rakennemalli ja taloteknisesti MEP (LVIS= Lämmitys-, Vesijohto-, Ilmanvaihto- ja Sähkötekniikka) sisältäen HVAC ja monimutkaisemmissa malleissa muut suunnitelmat, joita yleensä toteuttavat erityiskonsultit. Arkkitehtuurin kannalta oleellista on, että Revit ei koostu ainoastaan mallinnuselementeistä, vaan myös datumista, jotka ovat esimerkiksi vaakasuoria leikkaustasoja tai referenssitasoja, viivoja, pisteitä ja moduuliverkkoja sekä maantieteellisiä datumeja tai maastoaineistoja. Tämän ohella on myös annotaatioita, eli merkintöjä ja tilamääritteitä. Näkymät 3D-muodossa ovat joko perspektiivikuvia tai aksonometrioita, jotka kevyillä määritteillä mahdollistavat mallin liikuttamisen eri tavoilla lyhyellä viiveellä. Tämän ohella kaikkia edellä mainittuja voidaan säätää tavoitteiden mukaan, kuten esimerkiksi lisäämällä heittovarjoja julkisivukuviin. Revit-ohjelmassa erikoistehosteita ei kuitenkaan erikseen mallinneta, vaan niitä määritetään esimerkiksi näkymäkohtaisissa mallipohjissa tai näkymäkohtaisesti. Tyypillisimmillään valmiit säädöt noudattavat rakentamismääräyksissä määriteltyjä viivapaksuuksia, suunnittelukonventioiden mukaisia projektiopiirroksia tai ammattikäytäntöjä noudattavia annotaatioita, kuten mitoitustapoja ja kirjainkokoja. Yhteistyössä muiden alojen kanssa voidaan tarvita esimerkiksi koneenpiirustuskäytäntöjä, jotka eroavat arkkitehtuuripiirtämisestä – esimerkiksi arkkitehtuurialan nimiöistä on oma standardinsa, joka eroaa teknisen piirtämisen nimiöistä. Arkkitehtitoimiston rakennustyömaalle lähettämä piirros kannattaa suunnitella erilaiseksi kuin esimerkiksi huonekalun toteutussuunnitelma, joka lähetetään pajalle. Käytännöt vaihtelevat myös maakohtaisesti ja lisäksi kehittyneimmät arkkitehtitoimistot kehittävät itsenäisiä piirrosstandardeja, jotka yleisimmin esiintyvät virallisissa piirrosasiakirjoissa. Arkkitehtitoimistot voivat käyttää huomattavia aikainvestointeja miettiäkseen omia näkemyksiään tulostettavien arkkien kirjasintyypeistä, niiden koosta sekä asetuksista, viivojen paksuuksista ja sijainneista ja muista merkinnöistä. Virallisten piirrosstandardien mukaan arkkitehtitoimisto voi erottua piirrospohjistaan vain osoitetietokentässä olevalla suunnittelutoimiston tunnuksella, joka voi olla myös rekisteröity tavaramerkki. Käytännössä jokaisen arkkitehtitoimiston asiakirjatyyli poikkeaa toisistaan. Yksilölliset tekijät erottavat suunnittelutoimistot ja toimivat osaamisen taidonnäytteinä. Näiden ohjelmointi Revit-ohjelmaa varten on osa suunnitteluprosessia, jolla rakennetaan yrityksen työtapoja. Monet arkkitehtitoimistot ovat kehittäneet itselleen jopa omia kirjaintyyppejä, mutta tällä voi olla vaikeaa erottua, koska valmiita kirjasinmalleja on jo olemassa yli sata tuhatta, itse kehitettyjen yleisistä malleista eroavien kirjasinten käyttäminen suunnitteluohjelmissa asettaa haasteita ja kirjasintyyppien suunnittelu on pitkälle erikoistunutta työtä. Arkkitehdin selkeä tekstaus on kuitenkin arvokas lisäominaisuus ja markkinoilla on useita digitaalisia arkkitehdin tekstausta imitoivia valmiita kirjasintyyppejä. Varminta on kuitenkin käyttää yleisiä kirjasintyyppejä ja luoda näistä yhdistelmiä. Revit-ohjelman tuottamiin piirroksiin ei käytännössä koskaan lisätä arkkitehtien käsin kirjoittamia merkintöjä, mutta itse olen esimerkiksi tuonut Revit-ohjelmaan vektorimuotoisia käsin ja koneella piirrettyjä piirroselementtejä, tällöin niiden on syytä olla itsenäisiä CAD-blokkeja.

Vastaavasti ArchiCAD-ohjelmassa rakennus koostuu rakennusobjekteista, joita kutsutaan esimerkiksi rakenne- kuten seinätyökaluiksi, BIM komponenteiksi tai rakennusosa- tai GLD-objekteiksi. Periaatteessa GDL on siten hankala termi, että se tarkoittaa Geometric Description Language -ohjelmointikieltä, jossa määritellään objektien 2D- ja 3D-malli sekä ominaisuudet. Suomenkielisessä ArchiCAD-kielessä rakennuselementtejä kutsutaan ArchiCAD-olioiksi. Vastaavasti Suomessa harvinaisemmassa MicroStation ohjelmassa käsitellään rakennuselementtejä, mutta myös Revitin tapaan Family- tai Part -systeemejä – rakennusosaryhmiä tai -osia. Itse family-termiä on turha kääntää suomeksi perheeksi, sillä se tarkoittaa myös ryhmää tai kuvainnollista perhettä ja ohjelmaa käytetään Suomessa lähinnä englanniksi. Kuitenkin lokalisoinneissa ja dokumentaatiossa käytetään myös suomea. Puolestaan ArchiCAD:n olio-termi pohjautuu siihen oivallukseen, että ohjelman käyttäjää sekoittaisi ajatus, että esimerkiksi isompi rakennus koostuisi sadoista tai tuhansista objekteista, jotka olisivat kaikki suunnittelijan kohteina, ja siten niitä määritellään esimerkiksi sadoiksi olioiksi, jotka suomessa mielletään olennoiksi, otuksiksi tai yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi, mikä näin kielellisesti voi olla yhtä lailla hahmottamista sekoittavaa. Omasta näkökulmastani määrittelen suunnittelussa käyttäväni rakennuselementtejä tai rakennuskomponentteja, joita määrittelen ryhmäeditoreilla tyyppeinä ja instansseina (tapauksina). Olen määritellyt Building Information Modeling eli BIM-suunnittelulle tarkemman määritelmän REPT = Rakennusten Elementti -Pohjainen Tietomallintaminen. Tällä pyrin korostamaan sitä, että termi ”tietomalli” on yleisesti tuntematon ja sitä kuvastaa paremmin se, että siinä ei korosteta tiedonhallintaa, vaan rakennuksen mallintamista fyysisistä elementeistä, joka vastaa enemmän suunnittelutyötä.

Suomen tietomallintaminen jakautuu pääasiassa ArchiCAD- ja Revit-käyttöön. Tietomallintamista edeltävät AutoCAD ja AutoCAD Architecture olivat 1980 -1990-luvuilla vakiintuneita ohjelmia, jotka ovat edelleen käytössä. Uutena linjana ovat mallintamisohjelmat kuten SketchUp -perusversio, jotka pelkällä 3D-mallinnustasolla toimiessaan ovat ns. BIM-wash tai fake-BIM -toimintaa, jotka eivät täytä IFC-mallivaatimuksia – niillä voidaan kuitenkin tehdä luonnostelua BIM-ohjelmaa varten. Käytännön suunnittelussa ei-tietomallipohjaiset rakennusten 3D-mallit eivät vastaa rakentamisalan mallintamis- ja dokumentoimisvaatimuksiin ja siten niitä ei voi yksinään hyödyntää kaupallisesti. Varsinaisia muita BIM-ohjelmia ovat Allplan (jonka omistama konserni omistaa myös ArchiCAD:n) ja on vakiintunut Länsi-Euroopassa, MicroStation on tyypillinen suuremmille organisaatioille kuten kaupunkien virastoille ja on Suomessa melko tuntematon arkkitehtitoimistojen käytössä, amerikkalaisen Trimblen omistama Suomessa kehitetty Tekla on suosittu kaikessa BIM-rakennesuunnittelussa, mutta Trimblen SketchUp on vasta tavoittelemassa sellaista kehitystä, jossa siitä voitaisiin tehdä arkkitehtuurin BIM-ohjelmaversio. Trimble on tullut ohjelmistoalalle pääasiassa ostamalla uusia lupaavia yrityksiä. Kotimainen Vertex on Suomessa vakiintunut arkkitehtuurin parissa valmistalomarkkinoilla ja siitä on useita erikoissovelluksia. Dassault Systems on ranskalaisena ilmailuun ja tuotesuunnitteluun liittyvänä yrityksenä osin nykyaikaa edellä arkkitehtuurin BIM-alalla ja siksi Suomessa vähän tunnettu. Saksalaisella Nemetschekillä on Keski-Euroopan BIM-markkinoilla vahva asema, jota vuoden 2007 Graphisoftin ja sen päätuotteen ArchiCAD:n hankkiminen on vahvistanut.

Millään arkkitehtitoimistolla ei ole nykyään kysyntää pelkille massaluonnoksille, kuten esimerkiksi designerin muotoilemille rakennusmassoille. Nämä eivät sellaisenaan yleensä koskaan toimi ja niitä olisi siten aina muokattava, mikä asettaisi tekijänoikeushaasteita. Pelkästään Revit-ohjelman sisällä on riittävästi massojen muotoiluominaisuuksia, jotta samalla ohjelmalla voidaan muotoilla käytännössä mikä tahansa nykyarkkitehtuurin rakennusmassa ja se olisi siten myös muunnettavissa rakennustiloiksi ja rakennuskomponenteiksi. BIM-arkkitehtuurimuotoilussa ei ole varsinaisesti oikoteitä. Ohjelman käsitteleminen edellyttää arkkitehtuurikoulutusta ja mielellään myös arkkitehtuurisen insinöörisuunnittelun hallintaa. Revit-ohjelma käytännössä edellyttää paitsi rakentamistapojen hallintaa, myös hyviä matematiikan taitoja, sujuvaa tieteellisen englannin osaamista ja arkkitehtuurisen dokumentaation sekä yhteistyökäsitteiden hallintaa. Käytännössä Revit-ohjelma edellyttää vähintään vuoden koulutusta, joka on hankittava oman yrityksen sisällä tai konsulttiosaamisena. Kaupallisten yritysten tarjoamien avointen koulutusten päivähinnat ovat vähintään 700 euroa päivässä ja räätälöityjen koulutusten päivähinnat vaihtelevat 1000 -7000 euron välillä. Oppilaitosten täydennyskoulutuskurssien laajuus vaihtelee 3 - 15 op:n välillä ja kurssien hinnat ovat 2000 -7000 euron välillä. Revit-ohjelman käytön räätälöinti arkkitehtitoimistoille vaatii kuitenkin enemmän osaamista kuin millaisia taitoja voidaan hankkia avoimessa koulutuksessa ja yleiskoulutuksessa. Monet erikoistoiminnot vaativat paljon testaamista ja käyttökokemusta, jotta saadaan tuloksia aikaan. Tämän ohella on teoreettisesti mahdotonta opettaa kurssilla tai henkilökohtaisella koulutuksella Revit-ohjelmasta kaikkea, vaikkakin henkilökohtainen kouluttaja pystyy vuorovaikutuksessa varmimmin arvioimaan, mitä osaamista koulutettava tarvitsee. Osa tiedoista ja taidoista paljastuu esimerkiksi suurten suunnittelutehtävien myöhäisemmissä vaiheissa yllättävästi kesken töiden, toiset osaamisalueet ovat puolestaan jatkuvasti vuosien mittaan kehitettäviä projektikohtaisia taitoja sekä osaamista, jotka riippuvat hanketyypistä. Monesti osaamista kehitetään projektien aikana ja lisäksi korostaisin myös sitä, että työtavat ovat käyttäjäkohtaisia riippuen käyttäjän koulutuksesta, osaamisesta ja hankkeesta. Myös uusien BIM-ohjelman pariin siirtyvien on kehitettävä ammattikäytäntöjä noudattavaa omaa osaamista. Käytännössä BIM-ohjelman käyttäminen ei ole myöskään mahdollista ilman pohjalla olevaa ammattialan virallista peruskoulutusta, sillä BIM-ohjelmassa ratkaistaan käytännön ammattialan suunnittelutehtäviä. Vastaavasti myöskään vanhemmat suunnittelijat eivät ilman lisäperehtymistä tiedä, mitä BIM-ohjelmalla voidaan saada aikaan, sillä BIM-ohjelmiin ei ole siirretty kattavasti vanhoja suunnittelumenetelmiä. Revit-koulutusta ei voida hankkia oppikirjatietona ja koulutettavilta vaaditaan pitkälle meneviä erikoistaitoja ja kiinnostusta käyttää omaa aikaansa aiheeseen perehtymiseen ilman ohjeistusta tai valmiita malleja. Monesti Revit-työskentelyn aikana on kehitettävä uusia innovaatioita ja rakennettava suorituskeskeisesti uusia työtapoja.

Jos minulta kysyttäisiin parasta tapaa arkkitehdille harrastaa tietomallintamista, suosittaisin omaa oivallustani, että kannattaa harjoittaa ammattitoimintaa ja käydä Sybexin AutoCAD ja Revit -kirjasarjat lävitse sekä perehtyä muuhun tietosisältöön ja ammattikäytäntöihin. Tämä kuitenkin edellyttää itsenäistä suunnittelutoimintaa, huomattavaa ajankäyttöä ja toimii vain, jos Sybexin materiaali tuntuu luonnolliselta tekstiltä, jonka ymmärtämisessä ja soveltamisessa ei ole ylivoimaisia haasteita. Vastaavasti koulutustoiminnan tarjoaminen Autodeskin ohjelmilta edellyttäisi tähän kokoaikaista henkilöstöä ja Autodeskin hyväksymää sertifiointia. Tälle linjalle yksikään arkkitehtitoimisto Suomessa ei ole ryhtynyt, pääasiassa siitä syystä, että Suomen Revit-koulutustoiminnassa on jo valmiita siihen erikoistuneita yrityksiä ja Suomen markkinat ovat liian pieniä, että arkkitehtitoimistojen kannattaisi erikoistua koulutustoimintaan – sen sijaan kaikki Revitiä käyttävät arkkitehtitoimistot kouluttavat henkilöstöään ja määrittävät osaamistavoitteitaan.  Edelleen useita arkkitehtitoimistoja konsultoivat freelancerit ovat Revit-alalla yleisiä ja hyödyttävät Suomen arkkitehtiyhteisöä, jolle englanninkielinen Revit on vaikea toiminta-alusta. Suurempaa merkitystä on kuitenkin Building Smart Finland -yhteisöllä, josta löytää useimmat Revit-osaamista hallitsevat kotimaiset yritykset, ainakin suurimmat. Näistä voisi mainita lokalisointiin, ohjelmistoalaan ja insinöörisuunnitteluun erikoistuneen Granlundin, tulostamiseen erikoistuneen Granon, Talo-standardista vastaavan Haahtela-kehityksen, standardipalveluista vastaavan Rakennustietosäätiön, ohjelmistojen edustajia, insinööritoimistoja, arkkitehtitoimistoja, tietomallikoordinaattoreita, yhteisöjäseniä ja oppilaitoksia. Arkkitehtitoimistot pääsevät Building Smart toimintaan mukaan kehittämällä yrityskohtaista osaamistaan ja palvelujaan. Kotimaisia standardeja kehittävät käytännön työssä onnistuneet yritykset ja yhteisöt, jotka ovat hankkineet osaamisensa uuteen teknologiaan viimeisen kahden vuosikymmenen aikana pääasiassa ottamalla käyttöön uusia menetelmiä ja räätälöimällä niihin liittyen omaa yrityskohtaista osaamistaan. Building Smart yhteisön jäsenet ovat pääasiassa muutosjohtajia, he ovat siirtyneet tietomallintamisen pariin ensin harjoitettuaan jo nykyään vanhentunutta osaamista.

Arkkitehtitoimistot eivät nykyään ole kaupallisesti kannattavia tietomallintamisessa ilman oman talon sisäistä BIM-osaamista, ellei heillä ole jo valmiiksi omalla alallaan kysyttyä arkkitehtuuriosaamista – tässä kyseessä on lähinnä vanha korkean tason pääsuunnittelijaosaaminen, jossa suunnitelman toteuttamista varten palkataan ulkopuolisia konsultteja myös arkkitehtuurisuunnitteluun ja mallintamiseen. Käytännössä pääsuunnittelijoiden on hallittava BIM-osaaminen, ellei heillä ole laajaa yhteistyössä pärjäävää taustaorganisaatiota kuten yli 10 hengen toimistoa, jossa he voivat delegoida pääkonseptin ulkopuolisen arkkitehtuurisuunnittelun, mallintamisen ja piirtämisen eteenpäin. Revit-ohjelman sisäänajo yrityskohtaisesti kestää vuosia ja siinä on mahdollista edetä eri kokoluokan ja vaativuustason hankkeissa ja nostaa vaatimustasoa pitkällä aikavälillä. Revit-ohjelman soveltamisen aloituskustannukset ovat kuitenkin perinteistä suunnittelua kalliimpia, sillä ohjelma vaatii jo aloitustasolla korkeamman osaamisen toimistokohtaista mukauttamista. Itse ohjelmaa suurempi investointi on ohjelman soveltaminen arkkitehtitoimistotasolla. Ohjelman käyttäjien on käytännössä hallittava yrityskohtainen ohjelman käytön mukauttaminen toimistokohtaisesti. Valmiiden jatkuvien räätälöityjen palvelujen sijaan on taloudellisesti kannattavampaa palkata vakituinen Revit-ohjelmaan erikoistunut arkkitehti. Liiketoimintamallina myöskään Revit-koulutuksen hankkiminen ulkopuolisilta konsulteilta ei ole kannattavaa, ellei arkkitehtitoimistolla ole erikseen ohjelman käyttöön erikoistunutta omaa henkilökuntaa, joka kykenee kouluttamaan myös muita ohjelmaa käyttäviä työntekijöitä.

Revit-ohjelmalla ollaan toteutettu niin pienempiä kuin vaativampia korjaushankkeita kuin omakotitaloja tai maailman korkeimpia tai tilavimpia rakennuksia – ohjelma on tuottavimmillaan, kun siihen liittyy monialaista suunnittelua ja pientä omakotitaloa suurempi tilaohjelma. Olen itse todennut, että Revit-ohjelman hallinnalla pääsuunnitteluosaamisessa pääsee nykyään toimistokohtaisesti pidemmälle kuin nojaamalla vanhempaan arkkitehtitoimiston rakenteeseen, jossa on hallinnoiva arkkitehti, avustavia suunnittelijoita, mallintajia ja piirtäjiä. Tietenkin käytännön toimintatapojen valinta liittyy myös toimistokohtaiseen rakenteeseen ja liiketoimintamalliin, jotka ovat aina tapauskohtaisia. Vaikka en ole itse keskittynyt koulutustoimintaan, oikeastaan missään käymissäni kursseissa ei ole mitään sellaista, mitä en nykyään pystyisi itsenäisesti toistamaan. Toisaalta vaativammat taidot olen oppinut muodollisten kurssien ulkopuolella tai omassa koulutustoiminnassa. Revit-taitojen hankkimista varten suosittaisin enemmänkin omakohtaista aiheeseen perehtymistä kuin kurssien käymistä. Tässä viittaan kuitenkin enemmän 80-luvun jälkeiseen opiskelijasukupolveen, joka toimii itse arkkitehtuurialalla pääsuunnittelutehtävissä sellaisessa toimistossa, jonka pitää itse suorittaa vaativaa suunnittelua pienellä suunnitteluryhmällä. Esimerkiksi ulkomailla monet 1960-1970-luvuilla opiskelleet arkkitehdit, jotka ovat pääsuunnittelijoita tunnetuissa tietomallintamishankkeissa, eivät itse käytä tietokoneita. Opiskelijoille ja aloitteleville suunnittelijoille suositan valmiiden kurssien tekemistä, mutta jos vaadittavat taidot edellyttävät itsenäistä pärjäämistä ja käytännön taitoja, tällöin suositan pitkää itsenäistä koulutustoimintaa ja erikoistietojen hankkimista konsulttiosaamisena. Autodeskin valtuuttamat koulutusoppaat Sybexilta ja Ascentilta ovat tällöin ainoa valmis kirjamateriaali, joka kelpaa käytännön tasolla. Itse suosittaisin kaikkien 80-luvun jälkeen opiskelunsa aloittaneita arkkitehtejä opettelemaan tietokoneiden ammattikäytön. Arkkitehdin toimenkuva on yleistynyt ja vähäisen osaamisen tehtävät ovat harvinaistuneet. Vielä 1980-luvulla riittäneet arkkitehtitoimistotaidot eivät riitä enää nykyään käytännön työelämässä ja jo ammattikorkeakoulutason arkkitehdit tekevät vaativamman tasoista suunnittelua kuin korkeakoulutason arkkitehdit pääsuunnittelijoina 1980-luvulla. Arkkitehdin ammatin arvon laskiessa on arkkitehtien osaamistasoa vastaavasti nostettava, jotta ammatti selviäisi tulevaisuudessa.

Itse luonnehtisin, että Suomessa arkkitehtitoimistoilla kannattaa olla käytössään AutoCAD -ohjelma ja tietomallintamisessa on monia vaihtoehtoja, jotka ensisijaisesti riippuvat työntekijöiden työ- ja opiskeluhistoriasta (onko englannin kielen taito sujuvaa), tietokoneiden käyttöhistoriasta (erityisesti onko käyttöjärjestelmä Microsoft Windows vai Applen MacOS), tietokoneiden käyttöhistoria (taitojen sujuvuus ja erityisesti tekninen osaaminen), yhteensopivat palvelut (etupäässä suunnittelun yhteistyökumppanit ja heidän käyttämänsä ohjelmat) ja yrityskohtaiset tavoitteet (liiketoimintamalli ja sen käytännön toteutuminen). Ohjelmiin on saatavissa lisäosia ja ohjelmia ei myöskään koskaan käytetä yksinään. Normaalin käytännön arkkitehtityötä harjoittavan arkkitehtitoimiston kustannusrakenteesta suurin osuus muodostuu työntekijöiden palkoista, sitten seuraavat laitteistot ja ohjelmistot, toimitilat ja muut kulut.

■ Revit on sopiva vaihtoehto, kun rakentaminen on puhdasta arkkitehtuurisuunnittelua, työntekijät hallitsevat englannin ja painottavat yksilöllistä modernia arkkitehtuuria. Sisustussuunnitteluun Revit-ohjelmalla ei kannata keskittyä, mutta sillä voidaan hyvin määrittää ja mallintaa rakennuksen sisätiloja. Revit-ohjelman rakenne- ja LVIS-suunnitteluominaisuudet ovat Suomessa liian vähän sovellettuja. Tämän ohella Revit soveltuu hyvin myös muuhun arkkitehtilähtöiseen erikoissuunnitteluun ja analyysien tekemiseen. Revit -ohjelma soveltuu käyttöön silloin, kun suunnitelmia tehdään harvemmin ja ne ovat keskimääräistä haastavampia.  Revit-ohjelman työskentelytavat suosivat esimerkiksi kaupallista rakentamista, kerrostaloja, pilvenpiirtäjäsuunnittelua, rakennuskomplekseja, koordinoituja rakennusmalleja, pistepilviä sisältäviä peruskorjaushankkeita ja kansainvälisellä tasolla innovatiivista nykyarkkitehtuuria. Revit-ohjelma mahdollistaa myös suuret arkkitehtitoimistot, joissa on mukana myös rakenne- ja LVIS-suunnittelijoita. Käytännössä Suomessa näitä edustavat vain muutamat suuret kansainväliset konsulttiyritykset. Useimmat Revitiä käyttävät suomalaiset arkkitehtitoimistot ovat pieniä tai keskisuuria ja suunnittelevat ohjelmalla itse vain arkkitehtimallin keskimääräistä vaativammalla pääsuunnittelijatasolla. Yleistä suomalaisissa arkkitehtitoimistoissa on, että toimistolla on useita suunnittelulisenssejä, joista Revit on vähemmistössä. Tämä pohjautuu siihen, että ohjelman käyttöliittymä on englanninkielinen ja siten vaatii enemmän lokalisointia ja osaamista. Itse kuitenkin korostaisin sitä, että tietomallintamista voi olla epäkäytännöllistä jakaa arkkitehtisuunnittelussa useisiin ohjelmiin, siitäkin huolimatta, että teoriassa tietomallit ovat yhteensopivia. Käytännön syynä on, että jopa Autodeskin ohjelmien keskinäisessä yhteensopivuudessa ja tiedonsiirrossa suuremmissa hankkeissa tapahtuu aina jonkin tasoista tietohävikkiä tai ilmenee häiriöitä. Suomessa englanninkieliset arkkitehdit käyttävät yleisimmin Revit-ohjelmaa, mutta pääsuunnittelijavaatimuksia voidaan käytännössä täyttää vain suomenkielisellä viestinnällä ja dokumentaatiolla. Oma erikoisryhmänsä Suomessa ovat ruotsinkieliset arkkitehdit, mutta heillä on hankekohtaisesti vastaavia haasteita kuin englanninkielisillä arkkitehdeillä. Vaikka Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, olen itse ani harvoin käyttänyt virkamiesruotsia ja englannin kieli on virallinen viestintäkieli jopa yliopistokoulutuksessa.

Vuoteen 2014 saakka suomalaisilla arkkitehtitoimistoilla oli huomattavasti yhteistyömahdollisuuksia Venäjän suuntaan Revit -ohjelmalla, jota voidaan käyttää englanniksi tai venäjäksi. Esimerkiksi Venäjän suurimpia kohteita toteuttanut GORPROJECT on mainostanut tuottavansa toimistonsa sisällä Revit-ohjelmalla Architecture-, Structure- että MEP-suunnittelun saman ohjelman sisällä – vaikka yritys on venäläinen, on se todennetusti soveltanut amerikkalaista ohjelmaa Euroopan suurimpiin kuuluvissa kohteissa Venäjällä. Potentiaalia kokonaisvaltaiseen kohteen suunnitteluun Revit-ohjelman puitteissa olisi siten oletettavissa Länsi-Euroopassa jopa enemmän, kuten Suomessa. Revit-ohjelman vahvin markkina-alue on kuitenkin Britannia ja Yhdysvallat, joissa innovoidaan laajasti kansainvälistä nykyarkkitehtuurin rakennesuunnittelua ja rakennustuotteita. Vuoden 2021 jälkeen Revit -ohjelman käytölle on syntynyt Venäjällä esteitä. Vuonna 2022 alkaneen Yhdysvaltojen kauppasaarron seurauksena Autodesk on sulkenut palvelunsa Venäjällä sotatilaan vedoten ja vahvistamattomien tietojen mukaan Autodeskin uusimpien tuotteiden käyttö Venäjällä on jouduttu keskeyttämään. Suomalaiset yritykset ovat joutuneet sopeutumaan tilanteeseen, jossa maan kilpailukykyisin rakentamisen vientialue on sulkeutunut. Esimerkiksi Suomen suurin rakennusviejä YIT on keväällä myynyt toimintonsa Venäjällä kokonaan tappiolliseen hintaan. Venäjällä arkkitehtuurin etulinjassa kulkeva taiteellinen toiminta BIM-arkkitehtuurissa on osin keskeytynyt ja mahdollisesti viimeisimpiin GOST-standardeihin kirjoitetaan poikkeuslausekkeita. Rehellisimmät avantgarde taiteilijat ja arkkitehdit joutuvat mahdollisesti palaamaan arkkitehtuurissa takaisin 1990-luvulle ajalle ennen tietomallintamista. Autodeskin oman viitteellisen tiedotteen mukaan heillä on 18 miljoonaa aktiivikäyttäjää, joista 4 miljoonaa ovat nykykäytännön mukaisia tilausasiakkaita, 12 miljoonaa ei-tilaaja-käyttäjää, miljoona asiakasta käyttää alle viisi vuotta vanhaa Legacy-ohjelmaversiota ja miljoonaa asiakasta käyttää yli viisi vuotta vanhaa Legacy-ohjelmaversiota. On hyvin oletettavaa, että huonoihin aikoihin varautuneet Venäjän arkkitehtitoimistot ovat kaivaneet varastoistaan esille vanhoja tietokoneita ohjelmistoineen, jolloin he voivat esimerkiksi jatkaa vanhoilla tietokoneilla arkkitehtisuunnittelua siihen saakka, kun laitteistot toimivat. Nämä arkkitehtitoimistot eivät kykene kuitenkaan avaamaan mitään uudemmissa noin 2014 -2018 jälkeisissä tiedostomuodossa tallennettuja tiedostoja niin kauan, kun sotatila ja taloussaarto jatkuu. Myös monissa suomalaisissa arkkitehtitoimistoissa on vanhoja Legacy-ohjelmaversioita, mutta niitä käytetään vain tiedostojen avaamiseen ja IFC-vientiin kuin käytännön suunnitteluun. Jaetussa tietomallisuunnittelussa on käytettävä samana vuonna julkaistua Revit-ohjelmaa, johon on asennettu samat päivitykset. Uusi ohjelmaversio on jo pitkään julkaistu joka vuonna ja Autodeskin tilausasiakkaat eivät voi käyttää koneillaan vanhoja ohjelmia, kylläkin avata päivittäen vanhoissa tiedostomuodoissa tallennettuja tiedostoja tai IFC-viedä malleja vanhoissa tiedostomuodoissa. Autodeskin tilausasiakkaiden on myös sitouduttava yhteen asemamaahan ja kirjauduttava ohjelmallaan säännöllisesti kotimaassaan Autodeskin tilille. Käytännössä ohjelmaan rakennetut varmuusvälineet estävät yhteistyön Autodeskin tilausasiakkaiden ja Autodeskin mustalla listalla olevien maiden kanssa. Autodeskin vanhoja Legacy-ohjelmia voidaan käyttää ulkomailla, mutta ne toimivat vanhentuneilla laitteistoilla ja siten ohjelmien sekä laitteistojen suorituskyky on vanhentunutta ja laitteistot voivat lakata toimimasta koska tahansa. Tämä sama koskee myös Suomessa vanhoilla Legacy-ohjelmilla toimivia arkkitehtitoimistoja.

■ ArchiCAD soveltuu sekä arkkitehtuuriin -että siihen yhdistyvälle sisustusarkkitehtuurille tai kun painotetaan sisustusarkkitehtuuria. Työntekijöiltä ei vaadita englannin kielen taitoja ja tarvitaan vähemmän teknistä osaamista – toisaalta sovellukset ovat ohjelman sisällä suppeampia eivätkä sisällä rakenne- tai LVIS-suunnittelua. Nemetschekin tuotevalikoimista en suosittaisi käyttöön Suomessa muuta arkkitehtuurin BIM-ohjelmaa kuin ArchiCAD:iä. Esimerkiksi Allplan tai VectorWorks olisi soveltuva vain silloin, kun yrityksen työtekijät ovat tottuneet käyttämään sitä. ArchiCAD soveltuu käyttöön yrityksille, jotka tekevät paljon pieniä suunnitelmia, jotka ovat haastavuudeltaan tavallisia. ArchiCAD nostaa yrityksen ohjelmistokustannuksia myös verrattuna Autodeskin tarjoamiin ohjelmapaketteihin. ArchiCAD tarvitsee muiden valmistajien apuohjelmia, jotka vastaavasti Autodesk sisällyttää Revit-ohjelman sisälle tai mukana tuleviin lisäohjelmiin. Käytännössä valtaosa suomalaisista arkkitehtitoimistoista, myös Revit-ohjelman käyttäjät, ovat hankkineet toimistoilleen BIM-ohjelmista eniten ArchiCAD-lisenssejä ja heillä voi olla myös vanhoja Autodeskin ja Bentleyn ohjelmalisenssejä ilman tilausasiakkuutta tiedonsiirtoa varten. Näiden lisäohjelmien käytettävyys on kuitenkin Suomessa laskenut kaikkien ohjelmien muututtua tilausmuotoisiksi ja kaikkien ohjelmavalmistajien julkaistessa uuden ohjelmaversion joka vuosi. BIM-teollisuus on pyrkinyt vastaamaan haasteeseen kehittämällä IFC-tiedostonsiirtostandardin, mutta BIM-ohjelmien muuttaminen samanlaiseksi on itsessään mahdotonta yritysten pysyvän kilpailuasetelman vuoksi. PDF-standardointi on itsessään ollut ainutlaatuinen innovaatio, mutta BIM-alalla tässä olisi pitänyt luoda ylivertainen standardi jo 90-luvulla – sen sijaan Autodesk, Graphisoft ja Bentley siirtyivät kaikki omille linjoilleen ja Autodeskin aloitteesta 1994 alkaen kehitetty IFC-standardi on paljon haastavampi käytännön tasolla kuin PDF-standardi.

ArchiCAD on harvoja ulkomaisia suunnitteluohjelmia, jotka toimivat suomenkielisellä käyttöliittymällä ja jota varten on kotimaassa laaja tukiverkosto kuten Nordic BIM Group ja käyttäjäyhteisö. ArchiCAD -ohjelmaan on olemassa myös laajasti käyttöön kehitetty lokalisointi ja kotimaassa toimivia apusovelluksia. Ohjelman markkinaosuus tietomallintamisessa Suomessa on arviolta 60 -80 % verran ja käyttäjäyritysten ja yhteisöjen määrä on 1650. Vaikka ArchiCAD on laajasti lokalisoitu Suomessa, se ei kuitenkaan tarkoita, että tietomallintamisessa parhaiten menestyvien yritysten lokalisoinnit löytyisivät valmispaketteina – ne ovat yhtä lailla toimistokohtaista omaa osaamista kuin myös Revitissä. Ohjelma on myös tilausmallinen kuten Revit ja sen tilauskustannukset ovat samaa hintaluokkaa. ArchiCAD on kuitenkin halvempi kuin Bentleyn ohjelmat ja arkkitehtitoimisto voi aloittaa sillä suunnittelutoiminnan halvemmilla aloituskustannuksilla, ellei yritys ota tavoitteeksi eriytyä muista toimistoista ja rakentaa laajasti omaa sisältöä ja yksilöllisen yrityskuvan. Perustasolla valmiin lokalisoinnin tavoitteena on vähentää käyttäjien tarvetta käyttää aikaa ohjelmointiin, lokalisointiin ja käyttäjäkohtaiseen mukauttamiseen – jolloin käyttäjät voivat enemmän keskittyä itse suunnitteluun kuin BIM-hallinnointiin. Käytännössä kuitenkin arkkitehtitoimistot joutuvat aina kehittäessään toimintaansa rakentamaan omaa sisältöä: ohjelmoimaan omia toimintoja ja suunnittelemaan toimistokohtaista ja projektikohtaista sisältöä, joka on ulkopuolisille mykkää tietoa, joka näkyy lähinnä suunnittelijan käyttöliittymässä, mutta ei niinkään ole suoraan asiakkaan luettavissa. Siten helppo aloituspaketti, joka ei riitä pitkällä aikavälillä, voi olla arkkitehtitoimistolle karhunpalvelus ja lisäkustannustekijä, jos arkkitehtitoimisto nojaa valmiisiin palveluihin. Suomalaisille arkkitehtitoimistoille nojaaminen ArchiCAD -ohjelman käyttöön voi rajata suunnittelutoimintaa ja arkkitehtuurista ilmaisua – tätä todistaa myös se, että useimmat arkkitehtuurisesti vaativimmat kotimaiset kohteet ja ulkomaanvientihankkeet on toteutettu Revit-ohjelmalla. Tavanomaisessa arkkitehtuurisuunnittelussa ArchiCAD -ohjelmalla on kuitenkin suurin markkinaosuus ja edullisin kustannusrakenne.

■ Vertex soveltuu valmistalorakentamiseen tai sen Vertexin erikoisaloille vaihdellen insinöörisuunnittelusta sisustussuunnitteluun. Vertex on yhdistetty tiettyjen yritysten elementtien valmistukseen. Vertex ei ole uudemman sertifikaatin mukainen BIM-ohjelma, mutta muutamat sen ohjelmaversiot ovat lähellä AutoCAD-Architecture arkkitehtuurisovellusta ja Vertex BD on teolliseen rakentamiseen suunniteltu BIM-ohjelma. Ohjelman päämarkkina-alue on Suomi, mikä tekee ohjelmasta poikkeuksellisen kansainvälisesti keskittyneillä ohjelmamarkkinoilla. Ohjelma tukee esimerkiksi kotimaista valmistaloteollisuutta ja laitossuunnittelua. Ohjelman soveltamisessa tyypillisessä korkeakoulutustason arkkitehtuurisuunnittelussa on kuitenkin rajoitteita, ellei olla erikoistuttu teolliseen rakentamiseen kuten kotimaisiin talopaketteihin.

■ MicroStationia tai muita Bentleyn ohjelmia en suosittaisi millekään muulle kuin sellaiselle yli 20 hengen arkkitehtitoimistolle, jolla on jo valmiiksi tuottavaa suunnittelutoimintaa Revit-ohjelmalla, jolla on talon sisäinen rakennesuunnittelija ja joka haluaisi laajentaa liiketoimintaansa vaativampiin ja suurempiin arkkitehtuurikohteisiin sekä infrastruktuuriin. Pääasiallinen MicroStationin käyttäjä Suomessa on Helsingin kaupungin rakennusvirasto, jonka on käsiteltävä poikkeuksellisen suuria ja vaikeita malleja. Bentleyn BIM-ohjelmia on kulkenut AECOsim-nimellä, jonka nimi on viimeksi vaihdettu OpenBuildings Designer -ohjelmistoksi. Kuten olen viitannut, Bentleyn BIM-ohjelmat ovat kalleimmat ja vaikeakäyttöisimmät arkkitehtitoimistoille verraten Revitiin, ArchiCAD:iin ja Vertexiin. MicroStationin käytöllä olisi suuria etuja suurilla monialaisilla konsulttiyrityksillä, joilla olisi omaa rakennesuunnitteluosaamista ja arkkitehtuuria laaja-alaisempi yrityskuva, kotimaassa tulee lähinnä mieleen Sitowisen, WSP:n, Swecon, Granludin, Rambollin, Pöyryn ja Vahasen kaltaiset satojen suunnittelijoiden konsulttiyritykset – ja YIT:n, Skanskan ja SRV:n kaltaiset tuhansien työntekijöiden rakennusyhtiöt – ja yhteiskunnalliset yhtiöt Väylävirasto, Senaattikiinteistöt, kaupunkien rakennusvirastot ja sisä- sekä puolustusministeriön alainen suunnittelu. Tilastokeskuksen vuoden 2010 katsauksen mukaan Suomessa oli yli 20 hengen arkkitehtitoimistoja vain 24 kappaletta ja yli 50 hengen arkkitehtitoimistoja 4 kappaletta; puolestaan ACE:n vuoden 2018 katsauksen mukaan Suomessa oli 11-30 hengen toimistoja 31 kpl, 31-50 hengen toimistoja 6 kpl ja yli 50 hengen toimistoja 4 kpl – Bentleyn ohjelmia soveltavat yksityisyritykset arkkitehtuurialalla ovat koko maan tasolla ainoastaan yksittäisiä ja keskittyvät monialaisiin suunnitteluyhtiöihin liittyneisiin konsulttitoimistoihin. Bentley-ohjelmalle on Suomessa vähän edustusta ja palveluja ja siten ohjelman koulutus ja käyttökustannukset arkkitehtitoimistoille ovat Revitiä kalliimpia. Ohjelman käyttöliittymä on kuitenkin lähempänä Revitiä kuin ArchiCAD:iä, mutta toiminnot ovat selvästi erilaisia kuin Revitissä.

■ SketchUp -ohjelmaa suosittaisin Millennials -sukupolvelle luonnosteluun, sisustussuunnitteluun ja ei-tietomallia-vaativaan arkkitehtisuunnitteluun tai luonnosteluohjelmaksi tietomallintamiseen. Ohjelma soveltuu erityisesti sellaiselle tavoitteenasettelulle, jossa luonnostellaan pienimuotoisia konsepteja, tehdään pieniä ei-vaativia erikoisuunnitelmia ja osaaminen ei vastaa tietomallisuunnittelun vaatimuksia. Ohjelma soveltuu varsinkin opiskelijoille ja arkkitehtialan ulkopuolelle kuten sisustussuunnittelijoille, huonekalusuunnittelijoille, puusepille tai taiteilijoille. Trimblen tavoitteena lienee kehittää SketchUp -ohjelmasta myös BIM-versio, mutta se olisi todennäköisesti vähintään yhtä kallis ja vaikea käyttää kuin ArchiCAD ja Revit. Sellainen liiketoimintamalli on epärealistinen, että designeri tai taiteilija suunnittelisi rakennusmassoja, joita arkkitehti toteuttaisi. Vastaavasti kalleimmat taiteilijoiden suunnittelemat rakenneratkaisut eivät ole Suomessa taloudellisesti toteuttamiskelpoisia. Arkkitehtisuunnittelun vaativa pääsuunnittelu on käytännössä kaikissa maissa lisensoitu kotimaisille suunnittelulisenssin saaneille suunnittelijoille, jotka ovat arkkitehtuurihankkeissa lähes poikkeuksetta arkkitehtejä. Itse en tunne yhtään suurempaa taiteilijavetoista rakennushanketta, jossa ei olisi syntynyt teknisiä ja kaupallisia ongelmia. BIM-suunnittelu ei myöskään tue liian yksityiskohtaisia design-kappaleita, sillä ne hidastavat mallia, joten niitä voidaan esittää vain pelkistettyinä. Käytännössä Revit-ohjelmalla voidaan itse suunnitella kaikki vastaava kuin mikä olisi mahdollista myös SketchUp-ohjelmalla, mutta tässä tarvitaan hyvät matematiikan ja geometrian taidot. SketchUp -ohjelmasta ja vastaavista luonnosteluohjelmista ei voi tuoda Revit-ohjelmaan yhtä toimivia rakennusmassoja, jotka voidaan suunnitella Revit-ohjelman sisällä tai joita voidaan tuoda AutoCAD:stä. Toisaalta Revit-ohjelman toiminnot osin määrittävät rajoja sille, kuinka monimutkaisia massoja sillä voidaan suunnitella. Revit suosii määrätietoista geometrista suunnittelua ja viimeisen kahden sadan vuoden kansainvälisen kaupallisen valtavirran arkkitehtien suunnittelemaa rakennuskantaa, ja on aina korkea taloudellinen investointi, jos arkkitehtuurisuunnittelussa haluttaisiin soveltaa pieniä kulmien vaihteluja sekä liiallista vaihtelua, ei-geometrisesti määritettäviä kappaleita kuten pistepilvistä koostuvia uudisrakennusmassoja ja täysin epämääräisiä muotoja. Vaikka esim. laserkeilauksella tai lidar-tekniikalla voidaan inventoida tarkkaan historiallisia kohteita, korkea mittatarkkuus voi käytännössä olla rajoite, jos sitä ei yksinkertaisteta rakennusmittauksen perinteisillä malleilla. Tällaisessa tilanteessa geometrinen yksinkertaistaminen toimii myös kustannusten säästämisessä ja toteuttamisen edistämisessä. SketchUp ohjelmassa on liian vähän tarkentavia määritteitä ja rakennussuunnitteluominaisuuksia tietomallintamista varten. Vastaavasti halvimmat fotogrammetriaa soveltavat 3D-aineistot, kuten kuvilla mallinnettavat rakennukset, sisältävät jälkiprosessointi- ja mittatarkkuushaasteita, jotka rajoittavat arkkitehtuurisuunnittelua ja rakentamista.

■ Muita BIM-ohjelmia en suosita käyttöön yhteistyömallien, tuen ja paikallisten yhteistyöyritysten puuttumisen vuoksi arkkitehtisuunnitteluun, mutta kylläkin rakenne- ja talotekniikkasuunnitteluun, kuten Teklaa, Solibria, MagiCAD:iä ja edellä mainittuihin ohjelmiin liittyviä muita sovelluksia kuten apuohjelmia, joiden määrä on sadoissa. Ainoana poikkeuksena on Pohjois-Amerikan ja Euroopan ulkopuoliset maat – näiden olisi kannattavaa kehittää käyttöönsä oma itsenäinen IFC-yhteensopiva tietomallintamisohjelma. Vastaavasti Autodeskin AEC-kokoelma sisältää paljon ohjelmia yhden ohjelman hinnalla. Monilla yrityksillä on omaan liiketoimintamalliinsa soveltuvia lisäohjelmia joko liitettynä yleiseen BIM- tai CAD -ohjelmaan tai erillisenä, jotka ovat toimiva käytäntö. Tästä esimerkkinä myymälä- tai laitossuunnittelu tai valmistalorakentaminen elementeistä tai hirsirakenteina. Monet tehtaat hankkivat ohjelmiaan varten valmiita lisäosia tai enimmillään teettävät niitä vain omaan käyttöönsä. Myös suuren liikevaihdon arkkitehtitoimistot teettävät itselleen omia ohjelman lisäosia suunnitteluun – ja tämän ohella kaikki arkkitehtitoimistot maailmassa kehittävät tietomallintamista varten omia suunnitteluun ja graafiseen esittämiseen liittyviä standardejaan. Käytännössä Revit-ohjelmalla ei voida suunnitella mitään ilman jonkin tasoisia itse kehitettyjä graafisia- ja suunnittelustandardeja. Jos näiden kehittämiseen ja muuttamiseen arkkitehtitoimistolla on osaamista, saavutetaan eniten laatua, joustavuutta ja tehokkuutta. Toisaalta ulkopuolista konsultaatiota voidaan tarvita kehittämishankkeissa.

■ Yleisesti muita BIM-massoittelua tai erikoissoveltuvia tukevia ohjelmia ovat Form-Z ja tämän lisäksi myös IFC-soveltuvuutta tukee Advance Design, Advance Steel, Advance Concrete, Inventor, BricsCAD, Caddie, Cadwork, CATIA, Digital Project, FINE MEP, FreeCAD, HiCAD, IntelliCAD, KeyCreator, OrthoGraph, QCAD, SolidWorks, T-FLEX CAD, Turbo CAD, ja VisualARQ. Kaikki mainitut tukevat myös vanhempiin sertifikaatteihin yhteensopivia arkkitehtuuri- tai suunnitteluohjelmia. Uusimpia sertifikaatteja vastaavia arkkitehtuurin IFC-malleja voi käsitellä vain ohjelmissa: Graphisoftin ArchiCAD, Bentleyn BIM-ohjelmat ja Autodeskin Revit. Pääosin englanninkielisillä läntisillä ohjelmamarkkinoilla Ranska ja Saksa ovat poikkeuksia – tämä liittyy osin myös kansallisen kielen tukemiseen. Vastaavaa mallia voitaisiin soveltaa myös kehittyvissä maissa ja nyt kauppasaarrossa olevalla Venäjällä. Venäjän tapauksessa rajoitteina ovat mm. toimivien laitteistojen sekä ohjelmistojen saatavuuden rajallisuus ja tuotekehittelypuolella haasteena on alhainen IT-kehittelyalan arvostus- sekä palkkataso, joka on johtanut kykenevän työvoiman muuttoon ulkomaille. Toisaalta vain osa Venäjän väestöstä kykenee hankkimaan ulkomaan matkailuun oikeuttavan passin. Arkkitehtuurin parissa Venäjä on jo Iivana Suuren kaudella 1400-luvulla palkannut valtakunnan keskuksen suunnitteluun italialaisia arkkitehtejä, mutta nykyaikana ulkomaiset arkkitehdit ovat suunnitelleet kohteita Venäjälle kotimaistaan käsin. Venäjän ohjelmistoalan tuotekehittelyä on pitkälle rajoittaneet tekijänoikeudet ja patentit, mutta viime kuukausien tapahtumat kauppasaarron aikana antavat olettaa, että tavaramerkkien, tekijänoikeuksien ja patenttien suojan oikeuksia on Venäjällä virallisesti heikennetty johtuen kauppasaarron oikeuksiin liittyvien kiistojen vuoksi. Kuten Ranskan esimerkki kertoo, suuren teknologisesti kehittyneen ja globaalisti kiinnostavan valtion on käytännöllistä kehittää omat suunnitteluohjelmansa omilla ehdoillaan. Vastaavaa on sovellettu jo Intiassa ja Kiinassa – Autodeskin ohjelmien ei-maksavien käyttäjien määrä on maailman suurin Kiinassa ja vasta toisena ohjelmiston omassa kotimaassa Yhdysvalloissa. Ranskassa ollaan kuitenkin tehty maailman mittakaavassa poikkeuksellisia investointeja arkkitehtuuriin ja maan rakennuskanta on maailman arkkitehtuurin historiassa poikkeuksellisen korkealle noteerattua. Yhdysvalloissa puolestaan ollaan edistytty korkealle sisällissodan jälkeisellä kaudella vuodesta 1865 alkaen ja maan taloudellinen asema nojaa pitkälti tavaramerkkeihin, patentteihin ja tekijänoikeuksiin – sekä kaupallisiin ja poliittisiin järjestelyihin. Kansainvälisellä arkkitehtuurialalla kuitenkin maamerkkien suunnittelu on pitkälti kaupallistettu ja nojaa konsulttiosaamiseen. Esimerkiksi Kiinaan on rakennettu niin paljon ulkomaisten konsulttien suunnittelemia maamerkkejä, että maan hallinto on joutunut jarruttamaan erikoisarkkitehtuurin ja superkorkeiden pilvenpiirtäjien rakentamista.

■ Ajantasaisia ja Suomessa käyttökelpoisia BIM-ohjelmia ei ole saatavissa ilmaiseksi. Paikalliset lokalisoinnit ovat maksullisia, mutta käytännössä isommat arkkitehtitoimistot kuitenkin kehittävät lopulliset lokalisoinnit itse paikallisten mallien mukaan. Koska paikallisia lokalisointeja on jatkuvasti kehitettävä, arkkitehtitoimistot eivät näe järkevänä hankkia kaikkea lokalisointiosaamista ostopalveluina, vaan arkkitehtitoimistot vastaavat itse jatkuvasta muutosprosessista ja sisällöntuottamisesta. Kaikkien uusimpien BIM-ohjelmien käyttö edellyttää vuosimaksua, mutta Legacy-ohjelmat eivät ole mukana tilausjärjestelmässä. Suomessa Legacy-ohjelmilla ei kuitenkaan pärjää, sillä vanhaa ohjelmaa pystytään harvoin käyttämään menestyksellisesti kaupallisesti, sillä laatustandardit eivät ole korkealla ja yhteistyökyky on heikko. Johtuen ohjelmien maksullisuudesta, ei ole liiketoimintamallina järkevää keskittää BIM-käyttöä visualisointiin tai 3D-mallintamiseen – jos vaihtoehtona on harjoittaa kalliimpaa ja vaativampaa tietomallintamista. BIM-ohjelma soveltuu myös parhaiten tietomallista saataviin 2D-dokumentteihin, vaikkakin BIM-vaatimukset edellyttävät apuohjelmaksi 2D-CAD ja 3D-CAD -ohjelman, joista yleisin on AutoCAD. Lisäksi arkkitehtuurialalla tarvitaan avuksi myös maksulliset ohjelmat Excel, Word, Access, Photoshop, InDesign ja Illustrator ja vähintään yksi kaupallinen PDF-lisenssi. PDF-tiedostot ovat kahdessa vuosikymmenessä korvanneet kaikki aiemmat tulostusformaatit ja ovat vuosia sitten muuttuneet pääasialliseksi arkistoformaatiksi. BIM-mallista voidaan viedä myös tarkasteluohjelmille sopivia malleja. Maksuttomana tietomallin katseluohjelmana on esimerkiksi Autodesk Design Review. Visuaalista ohjelmointia voi tehdä nykyään Dynamolla Revit-ohjelman sisällä ja muotoiluohjelmana on esimerkiksi 3ds Max. Nämä ovat kehitetty vastineeksi yksityisyrityksen Rhinoceros suunnitteluohjelmalle, jossa voidaan käyttää Grasshopper visuaalista ohjelmointia. Itse painottaisin visualisoinnissa edullista kustannusrakennetta ja ajan säästämistä ja siksi suosittaisin hankkimaan suurimman osan visualisoinnista suoraan Revit-mallista. Edelleen visuaalinen ohjelmointi on melko turhaa, jos sitä ei ole samalla yhdistetty myös pitkälle kehitettyyn arkkitehdin luonnostelemaan rakenteelliseen suunnitteluun. Massojen luonnosteluohjelmana Autodesk suosittaa esim. FormIt -ohjelmaa, mutta AutoCAD on kätevämpi, jos suunnittelijalla on tarkasti päätetyt mittatiedot. AutoCAD Map 3D ja Civil 3D ovat parhaiten Revitiä tukevat maasto-ohjelmat. Rakennesuunnittelu toimii Suomessa käytännössä Revit-alustalla, mutta se edellyttää paikallisen lokalisoinnin, lisäsovelluksia, apuohjelmia kuten Robot Structural Analysis ja muita tarkasteluohjelmia kuten Navisworks Manage. Autonomian aikana alkanut rakennesuunnittelu Suomessa eroaa merkittävästi Revitin vahvimmista maantieteellisistä markkina-alueista, joissa kokemuksen pohjana on enemmän historiaa ja arvokkaampi sekä laajemmin varioitu rakennuskanta. Vaikka Euroopan unionin mukana on rakennesuunnittelussa otettu käyttöön Eurokoodi, ovat maakohtaiset lisäykset kansallisia. Länsi-Euroopan historiallinen rakennesuunnittelu sisältää Suomestakin nähtynä poikkeuksellisia esimerkkejä.

AutoCAD on luonnollisin apuohjelma Revitille ja siinä voidaan tuottaa sekä 2D-piirroksia kuten detaljikuvia tai dokumentaatiota tai 3D-aineistoa kuten maastomalleja, 3D-elementtejä tai 3D-massoja. Laajempaan ympäristötarkasteluun AutoCAD Civil 3D – nykyään Autodesk Civil 3D ja AutoCAD Map 3D ovat soveltuvampia. AutoCAD on itsessään geometrian ja matematiikan kannalta täsmällisempi ja tieteellisempi kuin Revit – AutoCAD on tieteen parissa melko tunnettu toisin kuin Revit. AutoCAD Architecture -sovellukseen voidaan siirtää melko ongelmattomasti tietoa Revit-ohjelmasta, joskin mallintaminen 3D-CAD:n arkkitehtuurisovelluksella koetaan arkkitehtitoimistoissa vanhentuneena toimintatapana. Lukuisista vanhemmista rakennuskohteista ei ole kuitenkaan IFC-malleja, vaan joko vektoroituja 2D-CAD-piirroksia ja 3D-CAD-malleja, joiden tarkka tietomallintaminen on kannattavaa tapauskohtaisista vaatimuksista riippuen. Pistepilvinä mallinnetut inventointimallit edellyttävät huomattavasti jälkiprosessointia ollakseen käyttökelpoisia. Yleensä asiakas joutuu hyväksymään sen tosiasian, että vanhat rakennukset ovat epäsäännöllisiä mitoiltaan ja rakentaminen on ollut epätarkkaa ja tämä huomioidaan uudessa rakentamisessa. Tietomallintamisen toteuttaminen peruskorjauksessa edellyttää rakentajilta myös erikoisosaamista, jonka kustannustaso mahdollistuu yleensä vain vaativassa suunnittelussa.

Tietomalli nähdään nykyään edistyneimmäksi käytännöksi mallin joustavuuden ja ajantasaisuuden perusteella. Tämä tuottaa välillisiä etuja ja säästöjä kaikissa vaiheissa. Kaikki pienimmätkin nähtävät muutokset päivittyvät keskusmalliin, josta automaattisesti johdettava dokumentaatio muuttuu reaaliaikaisesti keskusmalliin liittyen. Tällöin viime hetken säätö ja uusi PDF-tulostus vievät vähemmän aikaa. Tämä mahdollistaa suuremman jouston ja nopeuden muutostöissä ja mahdollistaa joustavamman sekä edullisemman suunnittelun, rakentamisen ja käytön aikaisen rakennusmallin päivittämisen. Uudet toimintatavat vaikuttavat myös suoraan ja epäsuoraan arkkitehtuuriseen ilmaisuun, kuten suosivat tietynlaisia ratkaisutapoja kuten digitaaliseen määrittämiseen pohjautuvia rakennushahmoja, tiettyjä materiaaleja kuten teollista valmisosarakentamista ja tietynlaista vaihtelua kuten puoliteollisesti toteutettavaa digitaalisesti suunniteltua varioimista. Tietomallintaminen rakentamisessa nähdään investointina tehokkuuteen ja tulevaisuuteen. Arkkitehtuurin parissa varsinkin nuorempi sukupolvi on omaksunut tämän alitajuiseksi toimintatavaksi, kun taas vanhempi sukupolvi on pyrkinyt sopeutumaan muutoksiin tyylillisesti. Arvostetuimmilla arkkitehtitoimistoilla on kertynyt laajaa omaa suunnittelupääomaa, joka pohjautuu kokemukseen ja monimutkaisesti hahmottuvaan tietoon ja näin monet arkkitehtitoimistot ovat kehittäneet omaa laajaa suunnitteluosaamista, joka voi osittain olla siirrettävissä nuoremmille sukupolville ja siten mahdollistaa arkkitehtitoimiston jatkuvan kehittymisen ja uudistumisen tradition pohjalta.

Rakennusala on siirtynyt tietomallintamiseen useista syistä:

■ Tieteellistä tietoa sekä digitaalista osaamista halutaan soveltaa. Rakentaminen nojaa pitkälti vanhaan teknologiaan, mutta tietomallintaminen tuottaa suunnittelijoille mahdollisuuden hyödyntää avaruusajan teknologiaa kuten lasermittausta, tietokoneanalyysejä ja tulevaisuudessa supertietokoneita sekä keinoälyä.

■ Valtakunnallisella tasolla tarvitaan enemmän tarkkuutta ja nopeutta. Rakennusvalvonta haluaa kattavamman ajantasaisen tiedon, sillä rakennuskannan tarkemmilla ominaisuustiedoilla voidaan vaikuttaa rakentamisen valvontaan ja kehittämiseen. Rakennusvalvonnan kattavammalla tiedolla edistetään kaavoitusta ja ongelmien havaitsemista. Arkistolaki painottaa digitaalista arkistointia.

■ Vihreä siirtymä edellyttää uusien järjestelmien käyttöönottoa ja rakennusteknisten analyysien hyödyntämistä. Tietomallintamisella voidaan ennakoida yksittäisten rakennusten ja laajemman rakennuskannan energiankulutusta sekä elinkaarta. Tarkka tuntemus rakennuskannasta tuo tietoa myös kaupunkien, valtion ja globaalin tason poliittiseen päätöksentekoon. Tietomallinnetulla rakennuskannalla voidaan paremmin sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, sekä rakennuskohtainen olosuhteiden sekä ympäristötekijöiden mallintaminen voidaan suorittaa suoraviivaisesti tietomallin avulla.

■ Rakennusten ylläpito, valvonta ja korjaus tarvitsee sekä uudempia välineitä että moderneja työnteon muotoja sekä nykyaikaisten teknisten järjestelmien käyttöä. Rakennusten keskitetty valvomopohjainen seuranta mahdollistuu uudemmilla järjestelmillä. Rakennusten energiankulutuksen ja valvonnan rakennuskohtainen tarkastelu edistyy, kun rakennus on digitaalisesti kattavasti mallinnettu.

■ Valtakunnallisella tasolla tarvitaan kattava tarkka tieto rakennuskannasta ja se hyödyttää myös rakentamissektoria. Kattavalla rakennuskannan tiedolla voidaan tuottaa tietoa poliittiseen ja elinkeinoelämän päätöksentekoon. Rakennusvirheiden ja tarkan rakennustavan tuntemus lisää valmiutta tuottaa uusia ratkaisuja rakentamiseen ja kohdentaa resursseja sekä harjoittaa alue- sekä elinkeinopolitiikkaa. Rakentajat hyötyvät tiedosta, joka kertoo tarkan kuvauksen rakennuskannasta sellaisena kuin se on.

■ Investoimalla tarkkaan rakennuskannan malliin voidaan laskea inventointikuluja tulevaisuudessa ja houkutella uusia investointeja. Peruskorjaushankkeissa odottamattomat tekijät yleensä nostavat rakentamiskuluja eniten. Tulevaisuudessa nykyaikana peruskorjatut tietomallintamiskohteet voivat laskea tulevaisuuden peruskorjauksen alkuinvestointeja sekä tuottavat päätöksentekoa tukevaa tietoa rakennusten käyttöön, ylläpitoon ja muutostöihin.

■ Laadukkaampi arkkitehtuurisuunnittelu uudisrakentamisessa, peruskorjauksessa ja lisärakentamisessa mahdollistuvat tietomallintamisen avulla. Tietomallinnettu peruskorjauskohde tuottaa mahdollisuuden soveltaa innovatiivista arkkitehtuuria lisärakentamisessa, käyttötarkoituksen muuttamisessa, vaihtamisessa ja käytön aikaisessa kehittämisessä.

■ Innovaatiot ja kehittelytyö rakentamisen ja arkkitehtuurin parissa edistyvät, kun tietomallintamista hyödynnetään rakennusteollisuuden ja rakentamisen käytössä. Tarkkaan inventoitu rakennuskanta tuottaa rakennusteollisuudelle päätöksentekoa tukevaa tutkimustietoa ja tukee investointien tekoa peruskorjaukseen sekä uudisrakentamisen rakennustuotteisiin. Myös kansainvälistä yhteistyötä helpottaa, kun rakentamisessa on käytössä yhteensopivia toimintamalleja.

■ Rakennuskannan ja rakennetun ympäristön kehittäminen lisää yleistä hyvinvointia ja parantaa kansallista tehokkuutta ja kilpailukykyä. Korkealaatuinen kansallinen rakennuskanta on maakohtaisesti kilpailuetu ja tietomallinnettuun rakennuskantaan on tehokkaampaa tehdä uusia investointeja sekä ne tuottavat paremmin kerrannaisvaikutuksia kuin perinteisesti hallittu rakentaminen.

■ Arvokasta rakennusperintöä on vähän ja sen inventointimallit mahdollistavat tarkemman ja edullisemman pitkän aikavälin ylläpidon ja kehittämisen. Samalla arkkitehtuurisen rakennusperinnön tutkimus pohjautuu tarkempaan ja tieteellisempään tietoon, joka hyödyttää myös muuta tiedettä ja yhteiskuntaa. Tieteellisellä tasolla korkeatasoisempi rakennuskanta edistää myös muiden tieteiden kehittymistä.

■ Valtakunnallinen tietomallintamisen edistäminen kehittää yhteiskunnan valmiutta ennakoimattomiin tapahtumiin ja lisää valmiusnopeutta – rakentamisalalla tämä helpottaa valmiutta korjaukseen ja jälleenrakentamiseen, parantaa reaktiokykyä odottamattomiin tapahtumiin ja edistää muiden toimialojen ja tieteiden mahdollisuutta vaikuttaa rakennettuun ympäristöön ja sen käyttöön. Sisä- sekä puolustusministeriö toivoo tarkempaa ja ajantasaisempaa tietoa oman maan rakennuskannasta. Valtionvarainministeriö saa hyötyä siitä, että rakennuskannan laatu ja korjaustarve on tarkemmin tunnettu. Sosiaali- ja terveysalan etu on, kun rakentamisen terveysvaikutukset tunnetaan tarkemmin tieteellisellä tasolla, mikä mahdollistaa myös asioihin vaikuttamisen. Ympäristöministeriö saa lisää vaikutusmahdollisuuksia tietomallintamisen yleistyessä. Rakentamisen standardien ohjaaminen kansallisella ja EU:n tasolla saa tehokkaampaa tietoa, joka edistää myös kotimaisten erikoispiirteiden huomioimista.

■ Arkkitehtisuunnittelijoiden näkökulmasta tietomallintaminen kohottaa arkkitehtien valmiutta toteuttaa kehittyneempää uutta ja säilyttävää suunnittelua sekä siten kohottaa rakennetun ympäristön laatua. Tietomallinnetut rakennushankkeet johtavat myös rakennusten kehittyneeseen elinkaariajatteluun, joka vaikuttaa rakennustoimenpiteiden jälkeiseen käyttöön.

■ Tietomalliin ja sen tukemiin digitaalisiin teknologioihin siirtyminen on muuttanut suunnittelualaa. Se tukee uusien suunnittelumenetelmien käyttöä ja edellyttää suunnittelijoilta korkeampaa koulutustasoa. Korkeamman koulutustason suunnittelijat nostavat alan kansainvälistä kilpailutasoa ja rakentamisen laatua. Suunnittelutyössä tarvittavien asiantuntijoiden suhteellinen määrä laskee ja osaamisvaatimukset nousevat. Digitaalinen suunnittelu edellyttää vähemmän työntekijöitä ja kuluttaa vähemmän resursseja. Rakentamisen valvonta ja arkistointi toimii entistä useammin digitaalisella pohjalla, mikä lisää nopeutta ja tarkkuutta.

■ Rakentamisessa kannettavat tietomallin tarkastelupäätteet tuovat digitaalisia asiakirjoja ja virtuaalimalleja työmaakäyttöön. Muutossuunnitelmien päivittäminen ja rakennusvirheiden havaitseminen tehostuu.

■ Nopeampi ja dynaamisempi rakennussuunnittelu mahdollistuu tietomallintamisella, jonka lisätoiminnot visuaalinen ohjelmointi ja tiedonhallinta mahdollistavat rakentamisen vaikeampiin kohteisiin ja monimutkaisemmalla tavalla, kuten entistä korkeammalle, haastavampiin pohjaolosuhteisiin ja osin rakennetuille paikoille.

■ Entistä suurempi työryhmä voi rakennushankkeen tietomallinnusprosessissa tehdä yhdessä työtä samassa projektissa. Tämä lisää suunnittelun dynaamisuutta ja mahdollistaa arkkitehdille pääsuunnittelijana hallita haastavampia rakennushankkeita. Tietomallin käyttäminen itsessään vähentää koordinaatiossa rakentamisvirheitä ja tarkentaa yhteistyötä, mikä itsessään laskee suunnittelun ja rakentamisen kustannuksia.

■ Kaikki rakennushankkeen osapuolet pysyvät ajan tasalla tietomallinnetussa rakennushankkeessa, mikä mahdollistaa edullisemman suunnittelun kehittämisen ja muutostyöt. Prosessi itsessään ohjaa suunnittelua ammattikäytäntöjen mukaiseksi ja on paremmin arvioitavissa.

MacLeamyCurve.jpg

Ohessa oleva hahmottamani esitys mukailee Amerikan arkkitehtiliiton kunniajäsenen Patrick MacLeamyn näkemystä BIM-aikakauden alkuvaiheessa siitä, miten suunnitteluun voisi ottaa muutostavoitteita ja kuinka nykyään tavoiteltu BIM-suunnitteluprosessi eroaa CAD-ajan prosesseista. Esitys kuvaa ainoastaan viitteellisesti ja kaaviomaisesti perustoimintamalleja.

Itse painottaisin työkulttuurin muutoksia, ja ne ovat syytä myös nuorempien ymmärtää, sillä se auttaa ymmärtämään myös saatavilla olevia ohjelmien ominaisuuksia. Aikoinaan rakentamisen suunnittelun fiksaatiopiste oli varhaisemmissa suunnitteluprosesseissa ennen toteutussuunnittelua ja tietoa esitettiin käsin tehtyinä piirroksina. Sinikopion käyttöönotto 1800-luvun lopulla perustui kymmenesosan hintaan siitä kustannuksesta kuin käsin tehdyt kopiot. Valokopioinnin myötä 1960-luvulta alkaen tieto kulki pitkälti vaihtamalla kopioituja paperisia tai kuultomuovisia piirrosrullia lähettien kautta. Myöhemmin 1980-luvulta alkaen rinnalla kulkivat CAD-tiedostot levykkeellä ja 90-luvulta CD-ROM-levyinä. Kun internet otettiin käyttöön 1990-luvulla, tiedonsiirto mahdollisti yhteensopivien CAD-kuvien vaihdon jopa globaalilla tasolla. Suomessa yhtenä pilottiprojektina tässä oli Nykytaiteen museo, joka oli ensimmäisiä suomalaisia rakennuksia, jonka suunnittelussa vaihdettiin tietoa internetin välityksellä. Yleispätevän PDF-tulostustiedoston kehittäminen 1990-2020-luvuilla on korvannut kaikki arkkitehtuurin tulostustiedostojen ja digitaalisten arkistotiedostojen muodot. PDF ei kuitenkaan vastaa samaa kuin AutoCAD-piirros ja vielä vähemmän samaa kuin 3D-Revit-malli – molemmista ohjelmista saadaan kuitenkin suoraan PDF-tiedostoina projektiopiirroksia ja visualisointeja. On hyvin todennäköistä, että PDF-tiedostot säilyvät avattavina vuosisatoja. Varmuuskopioina paperiset tiedostot kuitenkaan tuskin jäävät koskaan pois käytöstä. Siirryttäessä BIM-kauteen suunnittelun fiksaatiopiste on siirtynyt entistä myöhemmälle ja suunnitteluun voidaan rajallisesti tehdä muutoksia vielä toteutussuunnittelun jälkeen, esimerkiksi tekemällä kustomointeja tarviketilauksissa. BIM-käyttöönotto 2000-2010 välillä oli samansuuntainen muutos yhdessä internetin kapasiteetin kasvun ja tietokoneiden tehojen lisääntymisen kanssa ja tietokoneohjelmien ja tiedonsiirron nykytaso saavutettiin 2010-luvulla. Tiedonsiirrossa siirryttiin keskuspalvelimiin ja pilvipalveluihin. Nykyisellä BIM-kaudella kaikki ohjelmat ovat säännöllisesti yhteydessä internettiin ja hankkeiden dokumentaatiossa hyödynnetään entistä enemmän paikallisia pilvipalveluita. Nyt 2020-luvulla kehitysennusteet eivät odota yhtä radikaaleja muutoksia ohjelmissa, laitteistoissa tai tiedonsiirroissa – ja käynnissä olevalla 5G-murroksella on hyvin vähän vaikutuksia arkkitehtitoimistojen suunnittelutoimintaan, joka on pohjautunut pitkälti valokuituyhteyksiin. On kuitenkin arvioitavissa, että 5G-verkolla mahdollistuu uudenlainen tiedonsiirto työmaavaiheeseen ja käyttöön, mutta nykyiset päätelaitteet mahdollistavat mallien käyttämisen tiedostoina ja myös vanhemmassa 4G-verkossa teräväpiirtolähetykset toimivat käytännössä riittävällä tasolla. Siten arkkitehtuurialalla pysytään melko pitkälle 2010-luvun määrittämällä nykytasolla vielä vuosikymmeniä digitaalisen tiedonsiirron tarjoamasta murroksesta huolimatta. Uusista teknologioista huolimatta myös vanhat neuvottelutavat ja muu viestintä säilyy oleellisena osana ammatin ydintä. Valtaosa alan ulkopuolisista ei edes tiedä arkkitehtuurin digitaalisista teknologioista eikä vanhemmista ammattitavoista käytännössä mitään ja nimenomaan heille asioista pitäisi viestiä. Oleellinen vanha viestintämenetelmä eli fyysiset mallit ovat saaneet rinnalleen 3D-tulostuksen, mutta silti monia vanhoja käsin työstämisen menetelmiä ei voida korvata digitaalisilla menetelmillä, vaikka osa työstä voidaan tehdä digitaalisen ohjauksen kuten automaattileikkurien tai 3D-tulostimien avulla. Arkkitehdit ajattelevat mielellään myös paperille piirtämällä, sillä saavutetaan nopeutta ja yleispätevyyttä enemmän kuin suoraan mallintamalla. Esimerkiksi peruskorjaushankkeissa noudatetaan edelleen vuosisatoja vanhoja rakentamismenetelmiä eikä niistä harkita luopumista siitä huolimatta, että suunnittelu pohjautusi digitaaliseen osaamiseen. Rakennuslainsäädännössä ei harkita ikonoklasmia, kuten Suomessa 1920-1930-luvulla, vaan on oletettavaa, että rakennusten peruskorjausta vuosisatoja vanhoilla menetelmillä jatketaan. Tästä huolimatta historiallinen rakentaminen on saanut tietomallintamisen suunnittelutoimintaa tukevaksi apumenetelmäksi.

Jos ammattikäytön laitteistoihin kehitettäisiin merkittävästi nykyistä suurempaa kapasiteettia, on odotettavissa, että se mahdollistaisi enemmän tehoa vaativia ohjelmia, mutta on oletettavaa, että niissä toimittaisiin vanhempien standardien päällä, sillä kustannussyistä vastaavaan tiedostomuoto- ja laitemuutoksiin ei ole varaa kuten silloin, kun siirryttiin kuvaputkinäytöistä LCD-näyttöihin, CAD:stä BIM:iin, levykkeistä USB:hen, modeemista Wifiin, matriisitulostimista laser- sekä mustesuihkutulostimiin ja plotteritulostamisesta PDF-tiedostoihin. En pidä todennäköisenä, että näkisin elinaikanani vastaavaa uutta murrosta, jossa järjestelmät uusittaisiin yhtä perusteellisesti. Syyt liittyvät ensinnäkin kustannuksiin, seuraavaksi siihen, että nykyäänkin tavoitteena on rakentaa yhteensopivia standardeja, ja viimeksi siihen, että olemassa olevat hankkeet ja osaaminen säilyy, jos standardeja ei kokonaan uusita. Jo olemassa olevan teknologian laajemmassa soveltamisessa ja tehokkaiden työasemien yleistämisessä voidaan saavuttaa riittävää tavoiteltua kehitystä ilman, että otettaisiin käyttöön uusia standardeja, joita ei yleisesti olisi varaa käyttää. Mahdolliset muutokset tulevat vuosikymmeniä nojaamaan nykyisiin liittimiin, suorittimiin ja muisteihin. Eniten kehitettävää on näytöissä sekä tulostimissa ja nykyisten järjestelmien kapasiteetin sekä nopeuden kasvattamisessa ja kustannusten laskemisessa. Nykyiset ohjelmat mahdollistavat raskaammat tiedostokoot tehokkaammilla työasemilla, jotka eivät ole vielä kovin yleisiä. Tässä prosessoreilla ja näytönohjaimilla on merkittävä harvinaisuutta lisäävä kustannustekijä. Teknologinen kehitys mahdollistaa myös ammattialan uudistamisen. Vaikka olen miettinyt valmiita liiketoimintaideoita ja ammattikäytäntöjen kehittämisvisioita tulevaisuuden teknisten järjestelmien soveltamisessa arkkitehtuurissa, kuitenkin niiden soveltaminen liiketoimintana soveltuisi vain Autodeskin kaltaisille suuryrityksille, joilla on markkinoilla laajasti käytettyjä omia ohjelmia. Heidän kehitystiimeissään mietitään samoja ideoita ja visioita, mutta niiden toteuttaminen ei onnistu vielä nykyosaamisella ja minulla on vielä vähemmän osaamista käytännön toteuttamiseen, vaikkakin liiketoimintamallit ovat hyvin ennakoitavissa. Perustana tulee olemaan nopeuden ja tehokkuuden kasvattaminen, jossa nojataan tietokonepohjaisen suunnittelun 60-vuotiseen kehityshistoriaan innovatiivisella tavalla. Jatkuva Windows -työasemien ja erikoistietokoneiden kapasiteetin, tehon, tarkkuuden ja nopeuden kasvaminen tarjoaa luonnollisesti uusia mahdollisuuksia. Erikoistietokoneiden osalta kyse on pikemmin pilvipalveluista ja analyysipalveluista kuin arkkitehtuurista, sillä itse rakentamiseen liittyvä teknistaiteellinen osaaminen on tietokoneille itsessään liian monimutkaista sekä vaihtelevaa ja vaatii ihmisen älykkyystason luovuutta. Pidän kuitenkin Dynamoa ja muuta visuaalista ohjelmointia merkkinä siitä, että tietokoneiden tehon kasvattaminen tulee tuottamaan hyötyä myös arkkitehtuurille.

Korostaisin myös, että nykyarkkitehtuuri vanhenee. Jo parissa vuosikymmenessä omina aikoinaan vaikeat ja aikansa huipulla olevat suunnittelukohteet tuntuvat uusilla suunnitteluohjelmilla yksinkertaisemmilta mallintamiskehityksen mahdollistaessa entistä monimutkaisemman suunnittelun. Kuitenkin eräät nykyarkkitehtuurin merkkiteokset eivät vanhene – syy siihen on sisäisessä kompleksisuudessa, mittasuhteiden huolellisessa rakentamisessa omaksi järjestelmäkseen ja suunnitelman työstämisessä ottaen huomioon suuren määrän erilaisia tekijöitä. Myös sellaiset kohteet, joissa arkkitehtuurin syvyysulottuvuus on pitkälle kehitetty, säilyvät kiinnostavina. Tämä edellyttää esimerkiksi rakennusta käyttävien ja tarkastelevien ihmisten laajan huomioimisen, päivän kierron ympäri vuoden erilaisissa sääolosuhteissa tuntemisen, erilaisten luonnonilmiöiden tietämisen, rakennuksen ikääntymisen hallitsemisen ja erityisesti rakennusteknisen moitteettomuuden kuten energiatehokkuuden sekä järjestelmien ajanmukaisuuden, kestävyyden sekä toimivuuden. Kun nämä olosuhteet ja määritteet hallitaan, nykyarkkitehtuuri muodostaa klassikkoja. Myös jos suunnittelun kannalta rakennus ei pohjaudu vain yhteen mallinnuskikkaan tietokoneella ja rakenteellinen ajattelu on näkyvää, eivät yksinkertaiset rakennuksen mallinnuskaavat ja selkeät geometriset muodot myöskään vanhene. Ei ole itseisarvo, että rakennuksessa on epäsymmetriaa ja epäsäännöllisyyttä – se myöskin monesti on kriittinen valintakriteeri sille, toteutetaanko rakennus, vai valitaanko sen sijaan hanke, jossa on symmetrinen ja säännöllinen kustannuksia säästävä, toteutettavuutta edistävä ja esteettisesti korkeatasoinen idea.

Mastering_2.jpg

Mestarikurssin pohjana olevasta kirjasta on uudempia päivitettyjä versioita, joissa on hieman eri sanamuotoja ja sisältöä on myöhemmin uusittu. Kirjamateriaalin teon jälkeen ohjelmat ovat muuttuneet ja joskus kirja voi antaa vanhentuneita toimintakelvottomia ohjeita, ohjelmat muuttuvat jatkuvasti. Vastaavasti myöskin YouTuben koulutusvideot ovat vanhentuneita muuttuneiden asiasisältöjen osalta. Suurempien koulutusyritysten tuottamat Revit-koulutustallenteet sisältävät siinä määrin tietoa, että niiden katsomisesta on käytännön hyötyä toisin kuin ilmaisissa YouTuben tietoiskuissa. Ohjelman kehittyessä kirjojen osalta on helpompaa katsoa tiedot tutulta paikalta uudemmasta kirjasta, mutta audiovisuaalista sisältöä ei yleensä tuoteta päivitettynä uudelleen. Yleisemmin tämä todistaa sen, että onnistuneessa koulutustoiminnassa on tuotettava jatkuvasti uutta sisältöä, joka edellyttää laajaa tuotanto-organisaatiota kuten kokoaikaista henkilöstöä ja säännöllistä julkaisutoimintaa – tämä on juuri se syy, miksi en ole keskittynyt koulutustoimintaan enkä yleensäkään näe pienten yritysten tai YouTube-kanavien koulutustoimintaa laadukkaana. Yleensä arkkitehtitoimistojen kannattaa palkata oma arkkitehtuurisen insinööriosaamisen hallitseva asiantuntija tai jonkun päähenkilön kannattaa erikoistua sen hallintaan. Autodeskin tilausasiakkaat voivat myös hyödyntää ilman lisämaksua Autodeskin omia asiantuntijoita ongelmien ratkaisuun.

Itse en aloittanut arkkitehtuurisuunnittelua BIM-mallintamisesta, vaikkakin ArchiCAD -ohjelmasta oli versioita jo opiskelujeni alkuvaiheissa. Oma suunnitteluni 1980-luvulla lähti siitä, että toteutin ilman ohjeita tai esikuvia 2D-projektiopiirroksia kappaleista, joita minun oli määrä toteuttaa. Sain aikoinaan tästä ala-asteella palautetta siitä, että olin oivaltanut aihepiirin, josta ei ollut peruskoulussa opetusta. Tämä oli myös perhepiirissä ihmettelyn aiheena, mutta puolestaan Suomen koululaitos ei asettanut esteitä erilaisten opintopolkujen tavoittelemiselle. Puolestaan lukioaikaan olin kiinnostunut arkkitehtuurista, jonka 3D-mallintamiseen minulla ei ollut osaamista. Näistä lähtökohdista arkkitehtuurin opinnoissa olin kiinnostunut sellaisen arkkitehtuurin mallintamisesta, joka olisi mahdollista, sillä tukevat resurssit olivat niukkoja. Nyt myöhemmin olen katsonut odotusten kohdistuvan arkkitehtuurin ammattitaitoihin, arkkitehtuurin erikoisuunnitteluun ja arkkitehtuurisuunnittelussa luonnosteltaviin rakenteisiin. Revit- ohjelma mahdollistaa teknisellä puolella teoriassa yli 99 % nykyajan arkkitehtuurin mallintamisesta ja käytännössä detaljitasoa karsimalla tai käyttämällä 3D-skannaustekniikoita sitä voidaan käyttää mihin tahansa rakennuskohteeseen. Käytännössä haasteena on, että ohjelma tukee enemmänkin teollisista osista toteutettavia, kalliimpia ja suurempia kohteita ja useimmat kohteet ovat edullisinta käsitellä perinteisenä 2D-CAD-dokumentaationa. Kotimainen rakenneosaaminen ja eurokoodien maakohtaiset toimintatavat asettavat rajoituksia ja haasteita Suomessa toimimisessa. Käytännössä rakenneosaamisen soveltaminen on maakohtaista, toisaalta kansainvälistä yhteistyötä edistävät yhteiset toimintamallit. Arkkitehtuurialalla kuitenkin pelkkä toimistokohtainen osaaminen vaihtelee merkittävästi ja teollista elementtirakentamista edeltävässä rakentamisessa on tapauskohtaisesti vaikeasti hahmotettavaa vaihtelua.

BIM-suunnittelu, jossa toteutetaan 3D-tietomalli, tuottaa tarvittavan dokumentaation ilman erillistä piirtämistä pohjapiirroksina, leikkauksina, julkisivuina ja perspektiivi- tai aksonometria -näkyminä hyvin nopeassa ajassa ja hidasta on lähinnä valokuvantarkkojen renderöintien tekeminen, jotka Revit-ohjelmasta saadaan poikkeuksellisesti saman ohjelman sisältä. Revit-ohjelma mahdollistaa myös erittäin kehittyneet päivänvalo- ja auringonkierto-tutkimukset ja energia- tai rakenneanalyysit – tosin varsinkin kehittyneitä teknisiä analyysejä tehdään erityisohjelmilla. Ehkä eniten suunnitteluprosessia helpottavat materiaali- ja osaluettelot, jotka tuottavat kustannuslaskentaan ja toteuttamiseen liittyvää päätöksenteko- ja hallintatietoa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Revit-ohjelmasta on eniten hyötyä teollisessa rakentamisessa, jossa hallitaan materiaalivirtoja ja tekniset suunnitelmat talotekniikasta ja rakenteista tehdään erikseen tietomallintamisessa 3D-malliin – tämä rajoittaa Suomessa yhteistyötä varsinkin maaseutukohteissa ja talotekniikaltaan yksinkertaisessa rakentamisessa, joissa toimitaan yleensä vapaamuotoisemmin tai perinteisillä tekniikoilla kuten kaaviomaisesti tai ilman piirrossuunnitelmia. BIM-hankkeissa myös kiinteistönhoito on yleensä ammattilaistettu ja edellyttää korkeampaa osaamista. Vaikka tietomallintamisen kautta rakennuskannasta ollaan saatu tarkkaa tietoa, haasteena on käytännön yleistäminen. Tarkasta tiedosta huolimatta myös päätöksenteko suurista kokonaisuuksista on hankalaa ja vaatii pitkälle kehittynyttä osaamista.

Revit-ohjelman detaljointi sisältää oman logiikkansa. Aiemmin tekninen piirtäminen lähti liikkeelle peruspiirtämisestä tasossa olevalle arkille mukana seuraavan ohjeistuksen täydentäessä työtä, mutta Revit-ohjelmassa mallinnetaan suoraan hanketietoa sisältäviä 3D-rakennuselementtejä kaiken tiedon sisältävään lopulliseksi täydentyvään malliin. Revit-ohjelman elementit ovat alusta loppuun saakka muokattavissa ja jokaisessa vaiheessa voidaan päättää, onko elementti lopullinen, täydentyvä vai luonnos. Revit-projektitiedosto ei ole myöskään pelkkä yhtenäinen mallinnus. Yhtenä teemana on, että Revit-ohjelmassa ei mallinneta kaikkea asiasisältöä 3D-muodossa, vaan osa yksityiskohdista tehdään parametrisellä 3D-kollaasitekniikalla. Tämä etenee esimerkiksi yksityiskohtien ohjelmointiin rakennusosiin, jossa lisäksi määritellään tarkkuustaso kolmiportaisella asteikolla, jonka tarkoituksena on valita mittakaavaan riittävä taso – kaikki ei ole siis tosiasiassa samaa mallia, vaan esimerkiksi detaljipiirrokset ovat osin erillään suuremmasta rakennusrungosta. Osa yksityiskohdista saadaan kuitenkin toimimaan osana parametristä mallia ja on mallintajan taidosta riippuvaista, saadaanko tietomalli mahdollisimman kiinteäksi kokonaisuudeksi. Vastaavasti Revit-ohjelmassa määritellään 3D-malli rakennuksesta, joka on keskeisessä osassa, mutta kaikki dokumentaatio ei tule suoraan 3D-mallista, vaan 3D-malliin voidaan liittää tuotuja osapiirroksia joko osana 3D-mallia täydentämään sitä kollaasimaisella tekniikalla tai sitten erikseen. Revit ei myöskään mallinna rakenteita siten kuin ne ovat, vaan tietomallintamismenetelmän kerroksina, joita voidaan tarkentaa yksityiskohtien kautta. Jossain vaiheessa itse ohjelman kehittelyn aikana ollaan päädytty siihen, että BIM-suunnittelulla ei pystytä mallintamaan täydellistä rakennusta sellaisena kuin se on, vaan eri mallinnustekniikoilla on omat rajoitteensa, joita voidaan määrittää täydennettäväksi Arkkitehtuurin, Rakennesuunnittelun ja MEP-suunnittelun työtavoilla ja menetelmillä osittain osana Revit-mallia, osittain lisukkeina tai mallista irrallisina osina. Revit-ohjelma osin yksinkertaistaa rakennusta, mutta arkkitehti monimutkaisella työllä täydentää mallia enemmän todellisuutta vastaavaksi. Suunnitellessa Revit-ohjelmalla tarvitaan siksi erittäin paljon osaamista ohjelman omasta logiikasta suhteessa ammattikäytäntöihin. Toisin kuin perinteisessä työssä, jossa vähällä koulutuksella suuri määrä työtekijöitä tuottaa rakennusdokumentteja ohjatusti, Revit-ohjelma on parhaimmillaan pienellä korkeasti koulutetulla ydinjoukolla, joka tuottaa kokonaisen tietomallin osistaan kaikkine asiakirjoineen. Samasta mallista voidaan saada asiakirjoja eri käyttöön ja erilaisilla esitystavoilla säätämällä esitystapaa käyttötarkoituksen mukaan. Tietomallin käsittely ja mallintamistyö edellyttää korkean tason osaamista ja mukana ei ole oikeastaan mitään niin sanottuja helppoja tehtäviä tai harjoittelutehtäviä, vaan oikeastaan kaikki aiheet ovat eräänlaista pääsuunnittelutehtävää vaativalla lopullisella tasolla. Pienetkin puutteet laadussa tai työvaiheiden virheet voivat keskeyttää työn – vastaavasti virheiden välttäminen edellyttää työssä kaiken asiasisällön hallitsemista. Työn laatuvaatimukset ovat myös nousseet, sillä samat ohjelmat ovat käytössä niin pienillä kuin isoilla toimistoilla ja vastaavasti kaikki yritykset ovat sekä kilpailuasetelmissa, että kohtaavat samat vaatimukset käytännön työssä. Verrattuna vuosikymmenten takaiseen aikaan – pienempi joukko työntekijöitä mallintaa ja dokumentoi suuremman määrän nopeammin ja suuremmassa laajuudessa. Tietomallintaminen on sekä vähentänyt työntekijöiden määrää hankkeessa mutta myös nostanut laatuvaatimuksia sekä dokumentaation määrää ja laatu- sekä tarkkuustasoa. Siinä missä ennen tarvittiin enemmän tarkkuutta toistoon ja sen virheettömyyteen, nykyään tarvitaan enemmän osaamista asetusten ohjelmointiin ennakkoon ja projektikohtaisesti. Nykyään pienempi määrä korkeammin koulutettuja työntekijöitä tuottaa suuremman määrän asiakirjoja suuremmalla tarkkuudella, nopeammin ja korkeammalla laatutasolla kuin aiemmin. Osassa hankkeissa tämä tapahtuu myös aiempaa halvemmin, toisissa taas sekä kustannukset että suhteelliset voitot ovat nousseet entiseen verrattuna. Entiseen verrattuna voittajia ovat korkeimmin koulutetut asiantuntijat, jotka tekevät vaativimmat tehtävät, mutta heidän suhteellinen työmääränsä on noussut ja suhteellinen palkkiotasonsa on laskenut. Arkkitehdin työ 1980-luvulla piirtäjänä siirtyi CAD-suunnitteluun, CAD-osaaminen siirtyi 2000-luvulla BIM-suunnitteluun ja pelkkä rakennussuunnittelu on 2010-luvulla laajentunut ohjelmointi- sekä parametriseen-osaamiseen yhdistettynä muuhun tiedonhallintaan – tämä kaikki on voinut periaatteessa tapahtua ilman merkittävää muutosta itse rakennusten yleishahmossa. Suurimmat muutokset ovat työtavoissa, yhteistyössä ja sovelletuissa järjestelmissä, jotka näkyvät yleisemmin sisäisenä kehityksenä. Nykyään vaadittava teknologinen osaaminen nähdään osin itsestäänselvyytenä, mutta 1980-luvun näkökulmasta sitä on ollut mahdotonta ennustaa. Uutta kehitystä voidaan teoriassa esittää propagandan kautta, kuten akateemisessa arkkitehtuurissa on ollut tapana, mutta sitä voidaan soveltaa yhtä lailla myöskin perinteisen näköisissä lopputuloksissa tai pitkälle kehitettyinä hienovaraisina taiteellisina konsepteina.

BIM-suunnittelun edut digitaalisessa mallissa ovat suurimmillaan silloin, kun suunnittelu liittyy myös poikkeuksellisten elementtien valmistamiseen tai käytön varioinnin yhteydessä suunnitteluun – tällöin mittatarkkuudesta ja 3D-rakennuselementtien suunnittelusta on eniten etua. Vastaavasti muodoltaan haastavampien muotojen suunnittelua tukee suunnitteluvaiheessa vaativamman geometrian 2D-esittäminen mittatarkasti sekä uudemmat 3D-mallinnustekniikat, jotka mahdollistavat mallinnustasolla 3D-tulostamisen ja prototyyppien, muottien sekä elementtien teon vastaavilla digitaaliseen valmistamiseen pohjautuvilla tekniikoilla. Dokumentaatio on muuttunut tulevaksi suoraan ohjelmasta PDF-tiedostoina, mutta tämä on asettanut tavoitteeksi noudattaa suunnitteluasiakirjojen laatustandardeja ja samalla itse dokumentointia tarkoituksenmukaistetaan, laatua nostetaan ja voidaan hyödyntää 3D-mallin valmiita mahdollisuuksia. Projektien visualisointikuvien tekoa on luonnehdittu Sybexin kirjassa ”matalalla roikkuviksi hedelmiksi”, siis helpoiksi yksinkertaisiksi tehtäviksi, jotka ovat lisänneet sellaista viestintää, jolla pyritään herättämään huomiota. Varsinkin arkkitehtuurikouluissa tätä ylikorostetaan ja tämän ohella useimmat akateemisesti arvostetut arkkitehtuurikoulut vierastavat käytännönläheistä suunnittelua ja tavoittelevat teoreettista arkkitehtuuria mielikuvitusmaailmaksi muuttavaa grafiikkaa. Itse arvioisin, että BIM-viestinnän ohella kannattaa painottaa visualisointikuvien ohella myös yksilöllistä arkkitehtuurialaan liittyvää viestintää ja kannattaa pyrkiä erottautumiseen sekä erilaistumiseen pitkällä tähtäimellä. Tähän liittyy paisi luonnostelu ja tekstaaminen paperilla, myös fyysiset pienoismallit. Käytännössä tämä tarkoittaa tarvetta arkkitehtien henkilökohtaisten ominaisuuksien kehittämiseen yhdistettynä yrityksen brändäämiseen – sekä yrityskohtaisiin standardeihin, joilla luodaan taiteellista lisäarvoa. Näen myös syytä hallita perinteinen mekaaninen piirtäminen. Taiteellisia kokeiluja voidaan toteuttaa niin erilaisilla materiaaleilla kuin myös valokuva- ja kuvataiteen parissa. BIM-mallintaminen itsessään edellyttää yrityskohtaisen osaamisen kehittämistä ennen projektien aloittamista, projektikohtaisesti ja pitkäaikaisesti siirryttäessä uudesta projektista toiseen tai otettaessa käyttöön uusia projektityyppejä. Tämä tarkoittaa, että itse BIM-prosessiin ollaan sisäänrakennettu vaatimus yrityskohtaisen osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Perinteinen arkkitehtisuunnittelu, mallintaminen ja piirtäminen on kohdannut uusia toimintakenttiä, jotka pohjautuvat digitaalisen suunnittelualustan uudempiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi Revit-ohjelmassa tarvitaan kaikessa suunnittelussa sekä parametristä mallintamista, tiedonhallintaa että ohjelmointia – ja tällä en tarkoita arkkitehtuurin näkyviä ominaisuuksia. BIM-hallinta rakennushankkeissa on siten muuttunut, että se sisältää entistä enemmän suunnittelun kannalta kriittistä tietoa ja sen prosesseja hallitaan luovalla työllä. BIM-Manager-päätökset sisältävät entistä useammin pääsuunnittelutasolla ratkaistavia kysymyksiä, joita pääsuunnittelija ei välttämättä pysty ulkoistamaan. Vastaavasti myös BIM-suunnittelun parametrinen hallinta sisältää oleellisia vaikutuksia pääsuunnitteluprosessin päätöksentekoon. 

Varsinkin graafisen viestinnän rakentaminen on BIM-ohjelmassa hitaampaa kuin perinteisessä CAD-ohjelmassa, mutta toisaalta tietomallista saa rakennuksen 3D- ja 2D -visualisoinnin ennätysnopeassa ajassa, kun viestintä pohjautuu valmiille graafiselle pohjalle. Vastaavasti pienten muutosten tekeminen ja sen jälkeen kaikkien loppudokumenttien muuttaminen mahdollistaa viime hetken muutokset suunnittelutyössä. Oleellista olisi myös hallita BIM-työväline käytännönläheisesti, mitä ei mukauteta arkkitehtuurikoulutukseen, mutta joka esimerkiksi Amerikassa on liitetty ”Arkkitehtuuriseen Insinööriosaamiseen”, joka on siellä oma koulutusalansa, jolle ei ole korkeakouluvastinetta Suomessa, kuitenkin Kuopion Savonia Ammattikorkeakoulu ja Helsingin Metropolia ovat erikoistuneet aiheeseen. BIM-koulutuksessa ammattikorkeakoulujen rooli on yleisimmin korostunut. BIM-mallin 3D-visualisointiominaisuudet ovat jättäneet perinteisen kansainvälisen ”renderöijän” ammattikunnan työttömäksi ja tarjoavat tehtäviä enemmän muulle arkkitehtuurin visualisoinnille, jossa vaatimustaso on korkeammalla ja työ edellyttää useammin tietomallialustaa ja digitaalista animaatiota. Näkisin asian siten, että nykyään 3D-renderöinneillä voidaan tuoda esille suunnitelman tietomalliosaamista, millä on itsellään tapana ohjata rakenteellista, loogista ja arkkitehtuurista ajattelua ohjelmien tukemaan suuntaan. BIM-ohjelmien yleinen käyttötapa arkkitehtikouluissa 3D-mallintamiseen, muoti-ilmiöihin keskittyvään käsitteellisesti muuta arkkitehtuuria hahmottavaan suunnitteluun ja visualisointipainottuvuus on luonnehdittava fake-BIM toimintamalliksi, jossa menetetään BIM-työskentelyn parhaat edut, jotka liittyvät nimenomaan käytännön suunnitteluun ja osaamisen soveltamiseen. Itse suhtaudun kaksijakoisesti siihen, tulisiko arkkitehtien erikseen ilmaista arkkitehtuurissaan oivalluksiaan tietomallisuunnittelun soveltamisesta. Omana perusohjeenani olisi, että jos oivalluksissa ei ole kansainvälisellä tasolla mitään erikoisempaa uutta, silloin erikoisempia manifesteja ei kannata esittää. Varsinkin aloittelevat toimistot, kuten käytännössä kaikki BIM-suunnittelun aloittaneet arkkitehdit, harjoittavat alkuvaiheessa BIM-wash menetelmää, jossa epätäydellistä BIM-osaamista pyritään saamaan näyttämään normit täyttävältä BIM-suunnittelulta – tätä virhettä voidaan välttää laadunvarmistuksen ja käytäntöjen kehittämisellä – esimerkiksi suunnitteluohjelman tarkemmalla tuntemuksella sekä yhteistoimintataitojen sekä käytäntöjen paremmalla kehittämisellä. Arkkitehtuurikilpailuissa BIM-wash ja fake-BIM on erittäin yleistä, joka johtuu siitä, että arvioitavana on vain visualisointimateriaalia, jonka pohjalta todellista BIM-osaamista on vaikeaa arvioida – todellinen BIM-osaaminen ei kuitenkaan tule esiin esisuunnittelussa tai yleissuunnittelussa, vaan vasta hankkeen edetessä pidemmälle kohti toteutusta. Arkkitehtuurikilpailuissa BIM-kehittelyyn on yleensä resursseja vain silloin, kun järjestäjä maksaa osallistumispalkkion ja työryhmään voidaan palkata erialaisia asiantuntijoita. Oleellista on yhtä lailla myös teknisen suunnitteluosaamisen kehittäminen toteutussuunnitteluvaiheessa, kuten rakenne- ja detaljisuunnittelu, jotka ovat käytännössä suunnittelijakohtaisia ja sisältävät yksilöllistä suunnitteluosaamis- ja tuotekehittelyä, joilla on aina kustannuksia ja arvoa. Sekä arkkitehtitoimistojen että yksittäisten työntekijöiden osaaminen voidaan taito- ja laatutasolla sertifioida ja standardoida. Perustasolla myös osaamisen ja toimintatapojen määrittelystä ja kirjaamisesta on hyötyä – myös siksi, että oivallukset unohtuvat helposti myöhemmin.

Arkkitehtuurialalla julkaistaan laajasti tietoa arkkitehtien tekemistä suunnitelmista ja toteutetuista rakennuksista. Valtaosa tästä pohjautuu siihen, että kohteet ovat muutenkin nähtävissä ja julkisia, ja niihin saadaan lisäarvoa tuomalla sitä esille yleisenä rakennusperintönä. Lähtökohtaisesti BIM-mallit ovat koulutusmalleja lukuun ottamatta yritysten sisäisiä asiakirjoja, joita ei julkisteta ja jotka yleisimmin ovat asiakkaiden yksityisomaisuutta rakennusprojektien päättyessä ja suunnittelijat hallitsevat hankkeissa omia tekijänoikeuksiaan. Valtaosa YouTubessa esillä olevista Revit -koulutusvideoista on mainoksia tai yksittäisestä toiminnosta kertovia tietoiskuja, joilla on tarkoitus markkinoida koulutustoimintaa. Itse väittäisin, että YouTubessa ei ole yhtään yksittäistä videota tai videosarjaa, jossa oltaisiin tietomallinnettu kokonainen rakennus. Muutamia yksittäisiä videoita tosin löytyy, jossa ollaan mallinnettu arkkitehdin luonnos arkkitehtuurimallista ja rakenneluonnoksesta, mutta muu osa sisällöistä on fake-BIM-esittelyjä, jossa esimerkiksi luonnostellaan kopioimalla jonkun muun arkkitehdin suunnittelema rakennus ääriviivojen tai massan mukaan kokonaishahmona ilman mitään rakennesuunnittelua tai varsinaista arkkitehtuurisuunnittelua. Ulkopuolisten näkemykset suunnittelusta osuvat myös yleensä harhaan – merkittävät rakennukset sisältävät yleensä erittäin monimutkaisia ja hitaasti työstettäviä ideoita, joita ei voida toistaa YouTuben ohjelmaformaatilla. Sanoisin yleensä ohjeena, että jos YouTube -video on luonnollisella nopeudella 10 minuuttia ja siinä esitellään jonkun muun arkkitehdin suunnittelema tunnettu rakennus – kyseessä on lähes poikkeuksetta ammattilaisen silmin parodiatasoinen esitys. Yksinkertaisilta vaikuttavat rakennusmassat ja arkkitehtuuri-ideat vaativat monesti viikkojen tai kuukausien kehittelytyön ja käsitteellinen ajattelu vaatii korkeatasoista ammatillista osaamista. Käänteinen kansainvälinen arkkitehtuuri-ilmiö on syntynyt internetin arkkitehtuuripalstoista, joista mainitsisin esimerkkinä kuvamediat ja arkkitehtiopiskelijoiden suosiman ArchDailyn. Aivan kuten YouTubella on oma ohjelmaformaattinsa, on myös ArchDaily erikoistunut toistamaan formaatissaan sosiaalisen median kuvanhallinnan metodia. Tämä on siinä samalla myös rajoitteena, kuten YouTubessa – toimituksellinen perehtyminen, päätoimituksellinen sisältö ja näkemyksellinen graafinen taitto puuttuu. Arkkitehtuurinen lehdistö on pitkälti perustunut suureen tuotannolliseen organisaatioon samoin kuin Autodeskin koulutusoppaiden tuotanto-organisaatio. Yksinkertaisten sosiaalisten medioiden sekä viihdekonseptien toistaminen ei välttämättä tuo käänteentekevää ratkaisua vuosituhansia vanhan arkkitehtuurin ymmärrettävyys- ja viestintähaasteisiin.

Yksi perushaaste Revit-ohjelman mallintamisen kanssa on, että ohjelmalla voidaan mallintaa mitä tahansa, myös mahdottomia rakenteita tai toteuttamiskelvottomia materiaaliratkaisuja. Koska ohjelma toimii rajattomasti, asettaa se vaatimuksen käyttäjälle ylläpitää kontrollia sekä rakenteiden oikeellisuuden että toteutettavuuden suhteen. Revit-ohjelmalla on helppo tehdä arkkitehdin luonnoksia, mutta mitä monimutkaisempia rakenteet ovat, sitä enemmän rakennesuunnittelijalla on tarvetta saada arkkitehdilta tarkennettuja luonnoksia siitä, miten rakennesuunnittelijan odotetaan ratkaisevan arkkitehtimallia täydentävän rakennemallin. Suomessa ilmiö on näkynyt varsin selvästi arkkitehtuurikilpailujen osalta: alkuvaiheen luonnokset ovat monesti lennokkaita monikulmaisia erikoismateriaalisia luonnoksia, kun taas toteutusvaiheessa pahimmillaan arkkitehti on voinut vaihtua kokonaan ja lopputulos on täysin erilainen ja pelkäksi särmiöksi pelkistynyt rakennusmassa, joka on toteutettu standardielementeillä ja perusmateriaaleilla. Sybexin kirjan esimerkkejä on ollut laatimassa arkkitehtejä, mutta esimerkit ovat useammin pedagogisia ohjelman toimintaa esitteleviä eikä niinkään valmiita arkkitehtuurisuunnitelmia. Pääasiallinen peruste onkin siinä, että kirjan mallit esittelevät ohjelman toimintaa eikä niitä ole konsultoitu valmiiksi suunnitteluratkaisuiksi saakka – osaltaan pedagoginen asenne lähestyy suunnittelua myös esittelemällä virheratkaisuja ja virheellisiä toimintamalleja, joilla pyritään herättämään ajattelua. Sybexin kirjat eivät pyri toimimaan kattavina käsikirjoina tai tietokirjoina, vaan ne on tarkoitettu käytäväksi kurssimuotoisesti siten, että lukija suhtautuu aineistoon myös kriittisesti arvioiden. Tällä pyritään korostamaan sitä, että ohjelman käyttötapoja on paljon ja kattavan yleispätevän oppaan tekeminen on mahdotonta. Myös kirjan lukijoilla on joskus parempia ideoita ongelmien ratkaisuun kuin kirjassa ja kirjan sisältö osin vanhenee ohjelman kehittyessä. Sybexin oppaiden kirjoittajat ovat ensisijaisesti arkkitehtuurialan ohjelmakonsultteja. He eivät kopioi valmiita arkkitehtuurisia teoksia ja esitä sen tarkoittavan arkkitehtuurisuunnittelua – he lähinnä vain kertovat esittävänsä yksittäisiä ohjelman toimintoja ohjelmaan perehtyville käyttäjille. Esimerkkien joukossa on myös erittäin ammatillisia tarkkaan rajattuja osasuunnitelmia, joita on saatu lainata todellisen suunnittelun parista. Varsinaisesti itse kirjaa varten kehitetyt suunnittelukonseptit ja esimerkit eivät ole kuitenkaan itsessään suuria oivalluksia, mutta sillä painotetaan sitä, että kirjoja lukevat arkkitehdit suunnittelevat itse todellisen suunnittelun parissa pätevämpiä suunnitelmia, joissa yhdistävät luovalla ja ammattitaitoisella tavalla sekä ohjelman ominaisuuksia että soveltavat ammatillisia taitoja. Teoriassa myös mestaritason kurssia varten voitaisiin kehittää yksittäinen arkkitehtuuriprojekti, jossa käsitellään kaikki kirjan asiat mallintamalla nollatasolta lähtien, mutta peruskurssin mallia olisi todennäköisesti erittäin vaikeaa soveltaa syvemmin perehtyvällä tasolla. Syitä tähän on esimerkiksi mestarikurssin keskittyminen erikoiskysymyksiin, jotka jakautuvat laajempaan variaatioon ja painottuvat itsenäiseen soveltamiseen. Itse kuitenkin suosittaisin aloittamaan Revit-ohjelmaan perehtymisen mallintamalla yksittäinen rakennus ensin ohjatusti ja myöhemmin itsenäisesti. Ohjelman tarkempaa logiikkaa ja rakennetta voi varsin hyvin opetella yksityiskohtaisemmalla tasolla myöhemmissä vaiheissa. Monet toiminnot opitaan parhaiten, kun on käytännön tarvetta soveltaa niitä ja niiden ongelmia selvitetään itsenäisesti ratkaisten. Pelkästään selittämällä kaikkia toimintoja ohjelmaa ei opi käyttämään, oleellista on soveltamisen oppiminen. Tähän ei ole yhtä menetelmää ja Revitin osalta kannattaa kokeilla kaikkia saatavilla olevia resursseja.

Arkkitehtuuri on siltä kannalta protektiivinen suunnitteluala, että jos jonkun rakennuksen suunnittelu kestää esimerkiksi vuosia, niin arkkitehtuuriyrityksillä ei ole mitään intressejä julkaista tästä suunnitteluprosessista satojen tuntien verran videoita ja kuvaruutukaappauksia suunnitteluvaiheista, vaan yleiseen jakeluun tulevat lähinnä lupapiirrokset ja markkinointirenderöinnit, jotka ovat muutenkin julkista tietoa. Monesti kuukausia kestävän suunnitteluvaiheen keskellä iltakymmeneltä tietokoneen ääressä arkkitehdille ei tule ensinnä mieleen, että hän videoisi ruutukaappauksen tietomalliohjelman toiminnasta, kun hän yrittää ratkaista jonkin suunnitteluongelman. Edelleenkään esimerkiksi arkkitehtitoimistojen ideointipalaverit eivät välttämättä edisty, jos niistä yritetään lähtökohtaisesti tehdä julkaistava elokuva. Sen sijaan ruutukaappaus voi olla varsin hyödyllinen, jos se lähetetään kysymyksen kanssa ohjelmakonsultille tai englanninkieliselle Revit-käyttäjäfoorumille. Varsinaisesti rakennustyömaavalokuvia ja valmiiden kohteiden valokuvia esitellään laajemmin jälkikäteen, mutta tämä vaihtelee maakohtaisesti. Joissain maissa ja projekteissa on tapana esitellä kohteen rakentamista ja työmaata laajemmin, toisissa hankkeissa kohde on pressujen takana piilossa valmistumiseen saakka. Käytännöt vaihtelevat myös rakennuslupapiirrosten osalta siten, että esimerkiksi valtiolliset tärkeämmät rakennukset eivät ole piirrostensa osalta julkisia, kun taas monet akateemisesti kansainvälisesti keskustellut rakennukset ovat esimerkiksi esillä tutkimusjulkaisuissa kymmenien sivujen laajuisina rakenneanalyyseinä, joita voisi suuresta tietomäärästä huolimatta luonnehtia suppeiksi. Yhtä lailla arkkitehtitoimistot julkaisevat hankkeitaan vaihtelevasti: osa hankkeista ei ole missään julkisissa lähteissä, kun taas toiset toimistot julkaisevat hankkeidensa toteutuspiirroksia alan aikakauslehdissä, kehittyneemmät toimistot puolestaan piirtävät erikseen esittelypiirrokset tai markkinointipiirrokset julkaistavista kohteistaan, joista on karsittu pois kaikki sensitiivinen tieto. On esimerkiksi hyvin yleistä, että arkkitehtitoimisto voi julkaista suunnittelemastaan kohteesta vain yksittäisen karsitun projektiopiirroksen, valokuvia ja tekstiesittelyn, mutta toteutusasiakirjoja ei ole saatavilla mistään julkisista lähteistä. Luonnollisesti asiakkaalla on suurin painoarvo sen määrittelyssä, esitelläänkö kohdetta, mutta arkkitehtuurisuunnittelu voi myös kerätä lisäarvoa olleessaan kansainvälisesti keskusteltu ja osin julkinen ja tällä voi olla esimerkiksi statusarvoa tai kulttuuriarvoa. Perinteisesti 1950 -lukua edeltävät ei-aktiivikäytössä olevat kohteet ovat laajasti julkisia, samoin yhteisöllinen arkkitehtuuri. Vastaavasti omakotitalot, virastot ja pääkonttorit ovat harvoin julkisia, varsinkin jos niitä ei aktiivisesti esitellä ulkopuolisille. Kohteiden julkisuusaste ja sen kohdentuminen määritellään yleensä sen mukaan, mikä verran rakennus on avoinna yleisölle. Asiakkaille voidaan luovuttaa esimerkiksi isommasta suunnitteluhankkeesta sopimuksen mukaan täydellinen suunnittelumateriaali, joka on tuhansien neliöiden kohteessa tyypillisesti esimerkiksi useita hyllymetriä mappeja ja pienoismalleja. On itsestään selvää, että tällaisen julkaiseminen ei ole asiakkaiden intresseissä. Tilannetta tekee haastavaksi myös monimutkaiset ristikkäiset tekijänoikeudet eri suunnittelijoiden välillä. Näihin havaintoihin ollaan päädytty myös käytännön tasolla sen havainnon perusteella, että arkkitehtuurin suunnitteluaineisto on yleisesti vaikeasti ymmärrettävää. Laajasta ja tarkasta suunnitteluaineistosta ovat kiinnostuneet vain kohteeseen perehtyvät asiantuntijat ja erikoiskysymyksiä tarkastelevat kohteen käyttäjät.

Mastering_3.jpg

Tässä on 2300 sivun Sybexin Revit-arkkitehtuuripaketti, joka on Wiley / Sybexin tarjoama kokonaisuus Revitin arkkitehtuurisuunnittelun hallitsemiseen. Joistain kirjoista julkaistaan uusintapainoksia korkeintaan vuosittain, mutta pääasiat muuttuvat melko vähän, vaikkakin ohjelmien toiminnoissa on muutoksia vuosittain. Kumulatiivinen prosessi etenee pedagogisella näkökulmalla. Kun myös vanhat näkökulmat ovat hallussa, niitä voidaan tarvittaessa kerrata eri järjestyksessä, kun tapaus vaikuttaa soveltuvalta tai muistuttaa jotain vanhaa tapausta. Käsikirjoilla on käyttöä siis vielä niiden lukemisen jälkeen, ja myöhemmin voi hankkia tuoreempia, kun on tarpeen kerrata tai päivittää osaamistaan. Oppikirjoja valmistava Sybex tarjoaa Revit-ohjelmasta laajimman näkökulman ja yhteistyökuvio Wiley-julkaisutalon ja Autodeskin kanssa luovat siihen tehokkuutta, jota yksityiset pienyritykset eivät pysty saavuttamaan. Materiaalipaketti on painava, sillä se ei sisällä oikopolkuja vaan pyrkii hallitsemaan kokonaisuuden. Kun uusi ohjelmaversio luo tarvetta perehtyä uuteen käsikirjaan, löytää siitä ennakkokokemuksen pohjalta etsimänsä asiat tutulta sijainnilta kirjasta, mikä lisää tehokkuutta ja nopeutta. Toinen Yhdysvaltojen markkinoilla koulutusta tarjoava kirjoja julkaiseva yritys on Ascent, jonka itsenäiseen opiskeluun tarkoitettuja oppaita voidaan hankkia myös Suomeen, myös harjoitustiedostojen kanssa. Autodeskin valtuutetuissa koulutusoppaissa on myös enemmän jatkuvuutta ja luotettavuutta kuin pienemmillä ei-vakiintuneilla toimijoilla. Kaikesta huolimatta – tällainen kirjapino ei itsessään riitä ohjelman käyttöön, vaan suurempi paino on ammattikäytäntöjen tuntemuksella ja muulla käyttäjäkohtaisella perehtymisellä. Revit-ohjelmaa voidaan toki opiskella myös ohjatusti, mutta tämä on käytännössä mahdollista vain erillisen laskutettavan konsultin johdolla eikä tähän ole standardikäytäntöjä Suomessa. Itse luonnehtisin, että Revit-ohjelman opiskelu kirjapinosta on suhteellisen helppoa ja suoraviivaista verrattuna käytännön soveltamiseen ja ohjelman mukauttamiseen oman yrityksen käyttöön. Suurempi painoarvo kuin kirjoilla ja niiden esimerkeillä on alusta lähtien käytännön soveltamisella ja testaamisella, jotka ovat edellytys myöhemmälle käytännön työlle. Ohjelman soveltaminen edellyttää kuitenkin laajaa jatkuvasti kasvavaa tietopohjaa ja valmiita esimerkkejä sekä malleja, sillä monet toiminnot ja ominaisuudet ymmärtää vasta esimerkkejä sovellettuaan ja lisäksi toiminnassa edellytetään valmista sisältöä, jota on valmiina rajoitetusti yleisesti saatavilla ja materiaalia on pitkällä aikavälillä jatkuvasti kehitettävä ja päivitettävä.

BIM-suunnittelussa voidaan kotimaassa ja kansainvälisesti nähdä useita eri kehitysesimerkkejä. Kansainvälisellä tasolla huomio on kiinnittynyt suunnittelijoihin, joilla oli 1960-1980-luvuilla suuria visioita, joiden toteuttaminen ei vielä silloisella aikakaudella onnistunut, mutta on onnistunut uusilla ohjelmilla 1990-luvulta alkaen. Toinen suuntaus on ollut vakiintuneilla yrityksillä, jotka ovat toteuttaneet tiettyjen linjojen mukaan suunnitelmia, kunnes 1990-2000-luvuilla he siirtyvät CAD-mallintamisesta BIM-kaudelle ja saivat mahdollisuuden soveltaa uusia elementtejä. Kolmas suuntaus on ollut 1980-1990-luvun opiskelijasukupolvi, joka tottui silloin uusien tietokoneiden käyttöön ja jolla on ollut vaihtelevia asenteita uusien teknologioiden soveltamisessa. Neljäs suuntaus on ollut 2000-2020-lukujen opiskelijasukupolvi, joka on kehittynyt ns. diginatiiviksi eli on tottunut uuteen suunnitteluun eikä ole juuri muuta nähnytkään – tässä ryhmässä teoreettinen ja suuria kokonaisuuksia hahmottava ajattelu on harvinaisempaa ja viiteryhmä ei ole Suomessa vielä toteuttanut suurempia kohteita. Nyt käynnissä on vaativan suunnittelun siirtyminen 1980-1990-luvun opiskelijasukupolvelle ja 1960-1980-luvun suurten visioiden arkkitehtitoimistot ovat sukupolvenvaihdoksen ja jatkumo-ongelmien edessä. Useimmat vakiintuneet yritykset olivat jo valmiiksi ottaneet huomioon sukupolvenvaihdoksen, joka oli ratkaisut myös jatkumon ja yritykset ovat alun perin kehittäneet henkilöistä riippumattoman toimintamallin. 2000-2020-lukujen opiskelijapolvi on myös osallistunut suuriin hankkeisiin vanhemmissa ja uusimmissa toimistoissa ja osa on ollut myös pääsuunnittelijatehtävissä. On syntynyt myös useiden sukupolvien muodostamia yhteisiä arkkitehtitoimistoja, mikä on mahdollistanut toimivan eri lähtökohtien ja kokemuspohjien välisen vuoropuhelun. Arkkitehtuurin kriittisyysaste kasvaa sekä Suomessa että kansainvälisesti jatkuvasti ja uusien innovaatioiden ja uusien suunnittelufilosofioiden vaatimus on monesti suurempaa kuin se, että toimivatko rakennukset käytännössä tai kestävätkö ne aikaa tai oman ammattikuntansa parhaimpien asiantuntijoiden kriittisen tarkastelun. Tätä voisi luonnehtia siten, että perinteisesti asiantuntijuutta korostava arkkitehtuuri sisältää nykyaikana entistä enemmän paineita muoti-ilmiöiden toistamiselle. Maailmassa on ollut nähtävissä kehitystä 1900-luvulla, jossa arkkitehtitoimistot ovat menettäneet henkilöriippuvuutensa ja siirtyneet yleisyrityksiksi, jolloin taiteelliset ja arkkitehtuuriset henkilöriippuvuudet on korvattu brändätyillä ja tuotekehitetyillä yrityskulttuureilla, jolloin on jätetty tilaa avainhenkilöiden korvaamiselle ja henkilöbrändeistä on luovuttu. Taustalla oleva merkittävä kehityslinja on ollut arkkitehtuurin roolin kaventuminen rakennushankkeissa ja monialaistuminen, jossa arkkitehti ja hänen taiteellinen roolinsa nähdään kaventuvana sektorina, jossa muiden suunnittelijoiden osuus on voimakkaammin läsnä. Toisaalta taustalla on, että arkkitehtien henkilöbrändäys ei ole kiinnostanut yleisesti ja useimmat ammattilaiset arkkitehdit pitävät tätä ilmiötä keinotekoisena. Rakennushankkeiden keskittyminen arkkitehtien henkilöbrändeihin tai arkkitehtuuritoimistojen maineeseen edellyttää poikkeuksetta vuosikymmenten kokemusta ja ammattipiirien laajaa arvostusta. Lähtökohtaisesti rakennushanketta ei saa paremmaksi kehumalla suunnittelijoiden olevan ammattitaitoisia. Monesti ammatillisesti arvostetun arkkitehdin mukaan tuleminen rakennushankkeeseen voi keskeyttää hankkeen, jos arkkitehti ei ole täysin sitoutunut ja keskittynyt työhön. Myös rakennushankkeen perusteleminen ideologisesti toimii nykyään heikosti, elleivät kaikki osapuolet ole ideologiassa mukana. Arkkitehtuuriset aatteet on yleisesti hylätty ja ideologiat on korvattu rakentamiseen liittyvällä kaupallisuudella. Kansainvälisellä tasolla nähdään suurinta arvostusta pitkäjänteiseen laajaan toimistokohtaiseen osaamiseen, jossa ollaan kehitetty laaja-alaisella toiminnalla omaa suunnittelua ja harjoitetaan innovaatiotoimintaa. Tämä mahdollistaa parhaiten myös tradition uudistumiskyvyn ja jatkuvuuden.

Viime vuodesta Suunnittelutoimisto Poutvaaralla oli käytössään tuoretta käytännön osaamista CAD-suunnittelusta AutoCAD-mestarikurssin valmistumisen jälkeen - sen jälkeen 3D-CAD-mallien luonnista katsomopaikkamäärältään kolmen eri tyypin maailman suurimmasta katsomosta, mikä on ollut hyvä vertailukohta BIM-suunnittelun, sillä ohjelmien toiminta on hyvin erilaista. Tuoretta uutta osaamista on nyt myös BIM-suunnittelusta Revit -ohjelmalla ja käytännön ammattielämän pedagogista näkemystä ohjelmasta sekä osaamista ohjelman soveltamisesta omiin projekteihin. Viime vuonna AutoCAD-koulutusoppaat loppuivat ja niiden opit täydentyivät omilla hankkeilla ja myös kolmiportaiset BIM -koulutusoppaat ovat arkkitehtuurisuunnittelun osalta käyty lävitse. Revit Mestarikurssi ei kuitenkaan ole vielä ohi, vaan täydentyy kolmivaiheisen Sybexin Revit Architecture sarjan ollessa ensimmäinen porras kolmivaiheisessa kokonaisuudessa.

Taneli_Poutvaara - 06:13:50 @ 2022, Arkkitehtuuri, Arkkitehtuurin historia, Design, Kirja-arvostelu, Rakentaminen, Suomen politiikka, Suunnittelutoimisto Poutvaara, USA, Venäjä | Lisää kommentti

Lisää kommentti

Täydennä alapuolinen lomake kommenttisi lisäykseen.

To reduce automated spam, this function is protected with a captcha.

This requires content from the third-party provider Google to be loaded and cookies to be stored.





Minulla on itsenäiset tekijänoikeudet ”Kirjoitettua” -kirjoituksiin ja niiden kuviin. Halutessasi julkaista sisältöä, viitata siihen tai lainata sitä, voit hakea lupaa kirjallisella hakemuksella. Viittauksissa yksityiskohtia ei saa irrottaa asiayhteydestä eikä vääristää.

 


I have independent copyrights for the writings in the “Kirjoitettua” -writings and the illustrations. If you wish to publish the contents, refer to it or quote it, you can apply for a license with a written application. In reference the details should not be separated from the context nor distorted.