Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Front Page
Arkkitehtuuritoimintaa
/ Architecture activities
Kuvagalleria
Arkkitehtuurigalleria
Suosikkilinkit
Ota yhteyttä
/ How to contact
CV
Julkaisuja
Blog
Kotisivu
Arkkitehtuuritoimintaa

Tällä sivulla kuvailen tarkemmin arkkitehtuuritoimintaani. Arkkitehtuurin parissa olen pienyrittäjä ja tavoitteenani on kasvattaa kärsivällisesti tehtävien vaatimustasoa. En ota mittavia omakohtaisia taloudellisia riskejä, vaikka monet hankkeeni ovatkin omien toteuttamismahdollisuuksieni yläpuolella. Olen suunnitellut ja toteuttanut pienempiä projekteja ja kasvattanut valmiuksiani sekä resurssejani. Olen tehnyt paljon suunnitelmia konseptitasolla lukuisista aiheista ja eri mittakaavoissa. Varauksilla voin osallistua hankkeisiin tai suorittaa kokonaan alani projekteja.

Olen harrastanut pienyrittämistä suunnittelun ja arkkitehtuurin parissa yli vuosikymmenen. Arkkitehtuurigalleriassa esittelen puolensataa työnäytettä. Olen tehnyt tutkimusta, kaavoitusta, käytännön suunnittelua, toteutusta ja ollut erilaisissa rooleissa omalla alallani.

En esitä arkkitehtuurigalleriassa design-alan suunnitelmiani, joita on kertynyt sadoittain, mutta voin kyllä palata niihin tilanteesta riippuen. Arkkitehtuurigalleriassa sivuan soveltavia taiteita, metsänhoitoa, sisustamista, teknistä suunnittelua, kaavoitusta, prototyyppien suunnittelua, korjausrakentamista, arkkitehtuurisuunnittelua ja suunnittelukilpailuja.

Olen suunnitellut ja osin itse toteuttanutkin asuntosisustuksia sekä asumiseen ja rakentamiseen liittyviä muita hankkeita. Sisustusarkkitehtuuri on periaatteiltaan tuttua, samoin kuin huonekalujen luonnostelu prototyyppiasteella. Korjausrakentaminen on jatkuva harrasteeni, samoin metsän- ja puutarhanhoito.

Olen vuoden 2011 jälkeen ollut teknisten asioiden, uusien suunnittelumenetelmien sekä rakennusalan tuotekehittelyn parissa. Minulla on käynnissä eritempoisia rakennusalan projekteja. Osa hankkeistani on teoreettisia, osa käytännönläheisiä ja loput teorian ja käytännön välillä.

Etsin toimintaani arkkitehtuuritaustaisia yhteistyökumppaneja. Pienempiä projekteja voin toteuttaa eri taustaisten alan henkilöiden kanssa. Minulla on hyvät valmiudet toimia monissa kaavoitus- ja toteutussuunnitteluun liittyvissä kysymyksissä kehittäjänä ja laadunvalvojana. Olen hyvin informoitu rakennusalaan liittyvän liiketoiminnan historiasta, kehityksestä ja toimijoista.


Opiskelua ja yrittämistä


Olen opiskellut kuudessa korkeakouluyksikössä Suomessa ja ulkomailla. Suoritin 2010 tekniikan kandidaatin tutkinnon (B.Sc. Architecture). Opinnäytteeni aihe oli "Uudet standardit energiatehokkaassa rakentamisessa". Olen nykyään keskittynyt rakennusalaan. Käytännössä tämä tarkoittaa ensisijaisesti arkkitehdin maisterintutkinnon suorittamista. Harjoittelussa ja käytännön yrittämisessä tavoitteena ovat tekniset aiheet ja itsenäinen arkkitehtuurisuunnittelu.

Edustan toiminimeä Suunnittelutoimisto Poutvaara, yritystunnuksella Y-1935994-5. Yrittämisen puitteissa voin toteuttaa monenlaista suunnittelua, tuotekehittelystä toteutukseen kuin suunnitelmien kehittämiseen erilaisilla tasoilla. Joskus suunnitelmat ovat edenneet alkuarvioinnista valmiiseen toteutukseen. Muutamat isommat hankkeet ovat kasvaneet huomaamatta niin laajoiksi, että ne eivät ole omien toteutusmahdollisuuksien puitteissa, mutta niiden perusteella jatkotyötä voidaan tehdä laajallakin pohjalla. Suurempia ja taloudellisesti niukkoja hankkeita varten siirtyisin suoraan osakeyhtiöpohjaan.

En esitä nettisivullani suunnittelemiani esineitä ja keksintöjä, joille voidaan hakea mallisuojaa tai patentteja. Hankkeita voidaan viedä eteenpäin vain lisärahoituksella tai tuotantosuunnittelulla. Esineitä ja muita tuotteita olen ideoinut nuoruudesta lähtien ja aihepiiri on kehittynyt kantavasti. Arkkitehtuurisuunnitelmissa haasteenani on pysyä toteuttamismahdollisuuksien rajoissa. Arkkitehtuurigalleriassa esittämieni suunnitelmien tekijänoikeudet ovat kokonaan omiani – suunnitelmat pohjautuvat omaan tuotekehittelyyni.


Etätyövalmiudet huipputasoa

Käytössäni on kaksi erityisiksi CAD-asemiksi suunniteltua PC-konetta, toinen 27" pöytäkäyttöön ja toinen 17" mobiililaite, joiden tehot riittävät nykyajan ammattikäyttöön. Näihin minulla on kaupallisilla oikeuksilla varustettuja Autodeskin CAD-, design- ja CAD BIM-ohjelmia, joita voi käyttää arkkitehtuuri- ja insinöörisuunnittelussa. Käytössäni olevat internetyhteydet mahdollistavat riittävän tiedonsiirtonopeuden alalla tapana olevaan tiedonvaihtoon. Käytössäni on omat tulostus- sekä skannauslaitteistot, sekä nykyaikaiset alallani toimivat mobiilivalmiudet. Olen nähnyt tietokoneiden ja tiedonkäsittelyn kehitystä kolmekymmenen vuoden ajalta. Pääosin olen pyrkinyt pysymään ajan tasalla alani teknisessä kehityksessä, mutta joissain asioissa olen tehnyt poikkeuksia: älypuhelinten käytössä ja uudessa sosiaalisessa mediassa olen mukana vain muodollisesti.

Olen harrastanut valokuvausta yli kolmekymmentä vuotta, digikuvausta vuosikymmenen verran. Käytössäni on nykyään ajanmukaisia kameroita sekä tiedonhallintaa. Käytän järjestelmäkameraa (SLR), jossa on FX-kenno (ns. 36x24 mm CMOS-kenno), sekä pienempiä kameroita eri aikakausilta. Kuvaamisen perinteiselle filmille lopetin vuosikymmen sitten ja kaikki uusi kuvaamiseni on digitaalista kuvaamista. Digitaalista kuva-aineistoa käsittelen ammattitason jälkikäsittelyohjelmilla, eniten Photoshopilla. Voin kuvata ja analysoida myös mikromaailman kohteita. Leijuvissa kamerajärjestelmissä en harrasta kaupallista toimintaa, mutta olen testannut niitä.

Käytän myös perinteisiä arkkitehtuurin työvälineitä, kuten valopöytää, teknisiä piirustuskoneita ja teen arkkitehtuuripienoismalleja ammattikäyttöön valmistetuista tarvikkeista. Arkkitehtuuripiirtämiseen käytän paljon erilaisia kyniä, apuvälineitä ja papereita.  Käytössäni on perinteinen rakennustietokortisto ja kirjallisuutta.

Suunnittelutoimintani on keskittynyt ainoastaan Suomeen. Matkustan ulkomaita myöten tarkasti rajallisen tavaramäärän kanssa ja ulkomailla käytännössä ainoastaan perehdyn paikallisiin oloihin. Itselleni työnteko ulkomailla vaatisi poikkeuksellisen hyvin pohjustettua lähtökohtaa. Etätyöskentely on helppo vaihtoehto, jossa on matalat alkuinvestointikustannukset.

 

 

Arkkitehtuuri kutsumuksena

Voin suosittaa arkkitehtuuria harrastuksena kenelle tahansa, mutta työnä arkkitehtuuri on poikkeuksellisen vaativaa. Se edellyttää sekä piirtämistaitoja, että hyviä perustietoja kaikista lukiossa opetettavista aineista, erityisesti matematiikasta. Erityisen tärkeää on tilan sekä ajan hahmottaminen ja mielikuvitus sekä eläytymistaidot.

Mitä pitemmälle arkkitehtuuria harrastaa, sitä enemmän se vaatii myös muita taitoja, kuten ajanhallintaa, johtamista, taloustieteitä, muita perustieteitä - kuten fysiikkaa sekä kemiaa, insinööritieteitä, strategiataitoja, kauppatieteitä, lääketiedettä, historiaa, juridiikkaa, teologiaa, filosofiaa et cetera. Arkkitehtuuri saa inspiraatiota kaikista muista taiteista - niin soveltavista taiteista kuten sisustamisesta ja muodista, kuin myös taiteesta taiteen vuoksi, kuten maalaustaiteesta ja kuvanveistosta.

Arkkitehtuurissa on helposti oivallettavia elementtejä, mutta arkkitehtuurin oikeaa ymmärtämistä varten alaan pitää perehtyä varhaiskasvatuksesta lähtien. Siitä huolimatta vain osa pääsee opiskelemaan arkkitehdiksi saakka ja arkkitehtuurin korkeakoulututkinnon suorittaneista vain murto-osalla on suurta vastuuta vaativaa rakennussuunnittelutoimintaa. Tavoitteistaan jokainen vastaa itse, mutta merkittävämmät roolit arkkitehtuurin parissa ovat vahvasti yhteiskunnan tavoitteista riippuvia.


Digitaaliset rakennusten suunnittelujärjestelmät

 

Arkkitehtuuria tunnetaan 12 000 vuoden ajalta ja vanhin henkilönä tunnettu arkkitehti Imhotep eli Egyptissä yli 4600 vuotta sitten. Matematiikan kehitys eteni Välimeren kulttuuripiireissä ja vasta 1600-luvun alkupuolella kehitetty laskutikku selkeytti rutiininomaista laskemista. Tieteet tekivät vallankumouksen 1700-luvulla ja 1900-luvulla muodostuivat modernit tieteet suurin piirtein siihen muotoon, kun ne ovat nyt. Avaruusaika alkoi puolestaan Sputnik- satelliitilla 1957. Tämän jälkeen alettiin kehitellä tietokonelaskentaa ja 1970-luvun puolivälissä taskulaskimet syrjäyttivät laskutikut. Tietokoneita alettiin jo varhain käyttää myös rakennusten suunnittelua varten, mutta pääosin laskenta kirjoitettiin paperille. Käytännössä digitaaliset suunnittelujärjestelmät tulivat yleisempään käyttöön vasta tietokoneiden kehittyessä PC-koneiksi 1980-luvulla. Kapasiteetin kasvaessa 1990-luvun loppupuolella rakennesuunnittelu tietokoneilla yleistyi. Viimeisen 30 vuoden ajan CAD-ohjelmien kehitys on ollut yhtä nopeaa kuin tietokoneiden kehitys. Miten uuteen teknologiaan pitäisi suhtautua?

Rakennusten kaavoitus- ja suunnitteluohjelmista - kuten CAD, CAD BIM ja GIS - on tullut jokapäiväisiä välttämättömyyksiä arkkitehtuurissa Suomessa. Rakennesuunnittelu tietokoneella on käytännössä nykyään alan standardi. Vaikka kaava-, kartta- ja rakennusaineistoja hallitaan tietokoneilla, digitaalinen aineisto on edelleen harvoin ratkaisevana elementtinä mukana kaavoituksessa ja rakennusten elinkaaressa. Vaikka Helsinki on muuta Suomea edellä rakennusvalvonnassa, monissa maissa on jopa vielä vähemmän tietokoneavustettua kaavoittamista ja rakennussuunnittelua, kuin Suomen maaseudulla; monissa kehitysmaissa arkkitehdin ammatti on jopa lähes tuntematon - silti päätöksentekijät eri puolilla maailmaa haluavat pitää yllä mielikuvaa siitä, että he hallitsevat kehitystä, edes materiaalista kehitystä.

Nuorille arkkitehtuuriopiskelijoille antaisin neuvon, että CAD ja BIM antavat uusia mahdollisuuksia suunnitella rakennuksia. Joskus tietokoneella suunnittelu on niin helppoa, että unohtuu, että rakennuksia suunnitellaan oikeasti toteutettaviksi. Kannattaa ajatella kaikkia ongelmia suunnitelmassa ennen kuin on liian myöhäistä. Digitaalinen suunnittelu on tullut oleelliseksi osaksi arkkitehtuuria tänä päivänä Suomessa. Pitää kuitenkin muistaa, että digitaalisen suunnittelun hallinta oikein edellyttää viisautta.

Tietokoneiden tarkoitus on nopeuttaa prosesseja ja tehdä niitä tehokkaammiksi – tästä huolimatta pitäisi olla kyky tehdä samat perusprosessit myös ilman tietokonetta. Tämä käsittää erityisesti rakenteellisen suunnittelun, mutta myös perustason arkkitehtuurisuunnittelun ja visualisointien teon. Työskenteleminen BIM-tasolla tekee useille tahoille mahdollisuuden tehdä suunnittelua samasta mallista samanaikaisesti ja sisällyttää mukaan monimutkaisempaa tietoa, jota aikaisemmin ei olisi ollut mahdollista sisällyttää samaan malliin. Perustasolla kerrokset olivat aiemmin tehty ilman tietokonetta, mutta ei samalla tarkkuudella, vuorovaikutteisuudella ja teknisillä sekä visuaalisilla simulaatio-ominaisuuksilla. Siinä missä perinteisissä rakennusurakoissa työ rakennuksen kanssa päättyy rakennuksen valmistuttua, BIM-mallista rakennuksen muutossuunnittelua ja ylläpitoa jatketaan ilman merkittäviä lisäinvestointeja. Arkkitehtuurin ammatissa vastuu digitaalisten systeemien taidoissa on pääasiallisesti yksityisellä sektorilla.

Arkkitehtuurikoulutuksesta

Arkkitehtuurin korkeinta koulutusta Suomessa annetaan Helsingissä, Tampereella ja Oulussa korkeakouluissa. Korkeakoulun loppututkinto on arkkitehti, mutta tutkinto on nykyään lisäksi kaksiportainen siten, että ensin suoritetaan kandidaatin tutkinto ja tämän jälkeen maisterin tutkinto. Ammattikorkeakoulupohjaisten arkkitehtien koulutus (Arkkitehti AMK) lopetettiin 1996. Tästä huolimatta taideyliopistossa ja ammattikorkeakouluissa on opetettu rakennusalan suunnittelua. Arkkitehdin pätevyyden on voinut saada myös kokemuksen kautta ilman tutkintoa. Hallitus on päättänyt puolentoista vuosikymmenen tauon jälkeen jatkaa arkkitehtuurin ammattikorkeakouluopetusta. Tämä olisi nähtävä positiivisena kehityksenä rakennusalalle.

Arkkitehtuuri on Suomessa aliarvostettua ja vähän tunnettua tiedottamisesta huolimatta. Arkkitehtejä on väkimäärään verrattuna vähän ja projektiresurssit ovat pieniä, ainakin jos verrataan Suomea vanhoihin Euroopan kulttuurivaltioihin - eikä vertailukohteena pidetä Itä-Euroopan entisiä sosialistisia maita. Rakennusalan suunnitteluosaajien määrän kasvattamisella parannetaan myös suunnittelua.

Määrällisesti valtaosa Suomen rakennuksista ei ole arkkitehtien suunnittelemia. Kiristyneet rakennusmääräykset tulevat aiheuttamaan paljon rakennusvirheitä, ellei suunnitteluun saada riittävästi ajan tasalla olevia suunnitteluammattilaisia. On huomattavasti parempi, että suunnitteluongelmat ratkaistaan etukäteen, kuin työmaalla. Hallituksen sekä muiden päättäjien pitää myös muistaa, että jos rakennusten suunnittelun laatua halutaan nostaa, on myös arkkitehtuurisuunnittelupalkkioiden osuuden kansallisesta rakentamisen kokonaishinnasta noustava.

Käytännön tasolla taidot tietokoneiden käyttämiseen on hankittava yksityiseltä sektorilta. Olisi tasapuolisempaa, jos koulutusjärjestelmä lukisi mukaan opetussuunnitelmaan BIM:n sekä uudet suunnittelumenetelmät. Laajasti ammattialalla on myös tavallista, että parhaat resurssit arkkitehtuuriin ja kaavoittamiseen on suurilla monikansallisilla yhtiöillä. BIM:n käyttö on tehnyt helpommaksi pienille yrityksille tavoitella samoja tehtäviä, kuin suuryrityksille, mutta tämä vaatii merkittäviä käytännön taitoja myös BIM:ssä, kuten ohjelmointia. Opetussuunnitelmien ja käytännön ammatinharjoittamisessa vaadittavien taitojen välillä on suuri kuilu.


Arkkitehtuurin tulevaisuudesta

Arkkitehdin ammatti on yksi maailman vanhimmista rooleista. Viimeisen 12 000 vuoden aikana arkkitehtien perusrooli on pysynyt melko lailla samanlaisena, mutta yhteiskunnalliset painotukset, tekninen tietotaito ja kulttuuriset painotukset ovat muuttuneet. Perusroolina on aina ollut ja tulee olemaan luoda materiaalista rakennuksia ja tiloja. Taloudelliset kaudet ja yhteiskunnan järjestelmä ovat olleet jatkuvassa muutoksessa ja rakentamisen kulttuuriset painotukset ovat muuttuneet entistä tiiviimmiksi sykleiltään. Viimeisen 150 vuoden aikana on ollut havaittavissa yksi toistuva suuntaus: olla jatkuvasti kehityksen harjalla sekä oikeassa.

Arkkitehtuurin tulevaisuutta ei voida käsittää ilman vahvaa tietoisuutta menneisyydestä ja henkilökohtaista ymmärrystä siitä, että kaikki on osa ajallista jatkumoa. Viimeisen 100 vuoden aikana kulttuuri on pyrkinyt nopeissa jaksoissa jatkuvasti uudistumaan ja luomaan lähes pakonomaisesti aina vain uutta. Ihmisten käsitys omasta roolistaan maailmassa on jatkuvassa muutoksessa ja työnjako hajaantuu sekä erikoistuu voimakkaammin. Arkkitehdin yksi rooli on hallita laajoja kokonaisuuksia ja ilmentää olemassa olevaa maailmaa. Tämä on hyvin kiistanalainen aihe, koska kerrosten määrä maailmassa kasvaa jatkuvasti ja tarve sovitella kompromissi erilaisten näkemysten välillä on jatkuvasti vaikeutunut. On havaittava myös alueelliset pysyvät erot sekä kansainvälisen toiminnan vaatimukset. Arkkitehtien olisi nähtävä itsensä sovittelijoina, jotka toimivat ongelmanratkaisijana ja välttää rooleja, joissa he eivät itse ymmärrä vaikutustaan ympäristöön.

Itse näen arkkitehtuurin ja arkkitehtien tulevaisuudessa oleellisena sekä ajan tasalla pysymisen tekniikasta, rakentamisesta ja sen ilmentymisestä – samoin kuin ihmiskunnan elämästä, sen vuorovaikutuksesta ja sen tavasta käyttää fyysistä sekä ideamaailmaa. Arkkitehdin ammattia ei voi keksiä uudelleen, pikemminkin arkkitehdin pitää sovittaa itsensä entistä suurempaan määrään yhteistyövaatimuksia ja erilaisia rooleja. Arkkitehdin entiset tehtävät siirrettynä nykyaikaan edellyttävät elämistä nykyaikaisten vuorovaikutustaitojen ja teknisen soveltamisen mukaan. Oleellinen tekijä arkkitehdin roolissa on se, että arkkitehti näkee työnsä olevan osa kasvavaa tietoa ja kehittyvää materiaalista muodostuvaa kokonaisuutta.

Arkkitehtuurissa on havaittu oleellisena historian huomioonottaminen. Yhteiskunnat rakentuvat olemassa oleviin kieliin, tietoon ja käsityksiin itsestään sekä maailmasta. Suurin osa kaikista arkkitehtien rooleista on ylläpitää ja kehittää olemassa olevaa materiaalista maailmaa. Maailman väestönkasvu on tarkoittanut ja tarkoittaa jatkossakin niukkuuden jakamista, jossa valtaosa rakentamisesta on tarkoitettu tilapäiseksi, kuten on aina ennenkin ollut. Tarve keskeisten rakennusten kehittämiseen on ollut aina vahva, ja tulee olemaan vahva. Nyt ja tulevaisuudessa arkkitehtuurin terävin kärki on aina ymmärtänyt oman tilansa – luonut kestävää, rakenteellisesti kiinnostavaa, tilallisesti vaihtelevaa ja korkeisiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin pyrkivää arkkitehtuuria. Yhteisten ideologioiden luomisen kausi – siihen tyyliin kuin arkkitehtuurin historiassa on ollut aatesuuntauksia - on arkkitehtuurissa ohitse. Arkkitehtuurilla pitää olla ihanteita ja sen pitää ottaa riskejä, mutta ei yhteiskunnan ja käyttäjien kustannuksella. Keskeisten rakennusten pitää kestää lukuisten sukupolvien elinkaari, vähintään sata vuotta, ja niiden pitää pystyä muuttumaan teknisesti nopeasti kehittyvässä maailmassa, jota on vaikeaa ennakoida.

 

Omasta taustasta

Omalta taustaltani olen suomalainen, mutta mitä se minulle tarkoittaa? Suomi on eurooppalainen sata-vuotias kohtuullisesti toimeentuleva maa. Verrattuna keskimääräiseen maailman maahan Suomen pinta-ala on puolet ja väkiluku 1/6 keskimääräisestä. Suomen keskimääräinen bruttokansantuote on korkea, mutta elinkustannukset ovat samoin suuria ja maassa ei ole muita suuria raaka-ainevaroja kuin metsä. Suomen sijainti tekee maasta merkittävän vain yhteyksillä Venäjälle. Suomi on yksi maailman pohjoisimmista maista ilman omaa yhteyttä Jäämerelle ja maan ilmasto on puoliarktinen. Suomen lämpötila vaihtelee -40 °C ja 35 °C välillä. Suomi on hyvin linkittynyt muuhun maailmaan ja kuuluu EU:hun sekä Schengen-alueeseen.

Suomi on ollut maa Ruotsin ja Venäjän välillä, jolla on ollut oma kieli ja kulttuuri. Maa on keskiajasta lähtien kuulunut välillä Ruotsiin, välillä Venäjään ja vuodesta 1917 lähtien on ollut itsenäinen maa. Vaikutteet Ruotsista ja Venäjästä ovat molemmat merkittäviä ja tällä on ollut vaikutusta suomalaiseen identiteettiin sekä sukujuuriin. Toisaalta Suomi on ollut itsenäisyyteensä saakka syrjässä muusta maailmasta, mutta toisaalta suomalaiset ja samoin oma sukuni ovat hajonneet laajalti ympäri maailmaa, varsinkin itsenäisyyden aikana. Lisääntyneen kansainvälisen vuorovaikutuksen ja vuodesta 1995 EU-jäsenyyden myötä Suomi ja suomalaiset ovat kansainvälistyneet. Taloudellisesti vuodesta 2002 kuuluminen euroalueeseen on asettanut taloudellisen viitekehyksen ja osin juridisia vaatimuksia kaupallisen toiminnan ehdoista. Olen itse selkeästi kiinni euroamerikkalaisessa poliittisessa sekä taloudellisessa järjestelmässä. Yhtä lailla, mikä on varsinkin amerikkalaisesta näkökulmasta vaikeaa ymmärtää, suomalaiset ovat vahvasti yhteydessä taloudessaan Venäjään.

Oma perhetaustani oli kulttuuripainotteinen ja oman luovan toiminnan kehittyminen oli syy siihen, miksi olen päätynyt arkkitehtuurin pariin. Nuorena ideoin ja suunnittelin, vaikka silloin en vielä ollut löytänyt arkkitehtuuria. Arkkitehtuurin löysin, kun minulle oli vahvana vaatimukset suunnitella jotain käyttökelpoista. Suomessa arkkitehtuuri on pääosin tuotu Suomeen Ruotsin ja Venäjän hallinnon tarpeisiin. Julkinen rakentaminen Suomessa on ollut Ruotsin ja Venäjän hallinnon valjaissa niiden tukemiseksi. Muu rakentaminen on ollut resursseiltaan niin niukkaa, että se on pitänyt teknisesti vanhentuneena pääosin purkaa, jotta yhteiskuntarakenne on säilynyt elinvoimaisena. Venäjä hallinnoi koko Suomea vuodesta 1809 ja maassa syntyi oma arkkitehtuurikoulutus vasta 1850 -1870 -luvuilla pääosin ruotsalaisista ja venäläisistä lähtökohdista. Vasta 1800-luvun lopulla Suomessa syntyi tavoite itsenäisestä suomalaisesta arkkitehtuurista, joka olisi pohjana itsenäiselle Suomen valtiolle. Suomenkielinen kulttuuri sekä identiteetti harppasivat eteenpäin ruotsinkielisen sivistyneistön tukemana. Pian tavoitteena oli itsenäisyys sekä Venäjästä että Ruotsista. Itse näen keskeisenä taustassa maan hallinnon rakentumisen ruotsalaiselle sekä venäläiselle pohjalle ja suomalaisen kulttuuritaustan, jossa korostuu kansainvälisellä aikakaudella syntynyt itsenäinen identiteetti. Vaikka osaankin virkamiestason ruotsia, koen itsenäistyvässä Suomessa olleen esikuvinani pikemminkin harvat suomalaistaustaiset arkkitehdit, jotka hekin aikakaudelle tyypilliseen tapaan puhuivat ruotsia. Suomen itsenäisyyden aikana arkkitehtuuria on sävyttänyt Suomelle tyypillinen tapa olla ”pikku länsi”, jossa on vahvana ollut mukana vanhaa ”pientä Venäjää” ja ”pientä Ruotsia”. Tämän miniatyyrimaailman hylkääminen on ollut vahvasti pohjana sille, että mielestäni arkkitehtien pitää olla vahvasti itsenäisiä ja kansainvälisiä sekä tavoitella olemista edellä kansainvälistä aikaa. Mielestäni tavoitteet pitää olla myös tavanomaista korkeammalla, silläkin riskillä, että vallitsevissa olosuhteissa niitä ei voida saavuttaa.

Kulttuurinen ja kielellinen identiteetti on mielestäni nykyaikana paljon haastavampi kysymys. Suomen kieltä puhuu 1/1330 maailman väestöstä. Näen monikielisyyden ja laajan sivistyksen muista kulttuureista välttämättömyytenä. Arkkitehtuurin alalla on paljon käsitteitä, jotka eivät pohjaudu kieleen, mutta niistä keskustelu edellyttää kielellistä viestintää. Siinä tilanteessa niin itsenäisellä kielellä ajattelu kuin viestintä muilla kielillä on edellytys oppimiselle ja ajatusten kehittämiselle.

Oleellinen rajoite, mutta samalla kulttuurinen vahvuus minulle on ruoanlaitto. En käytä eläimiä ruoakseni, mutta kylläkin kalaruokaa. Mielestäni ihmiskunnan tulevaisuus on ruoassa, jonka tuottaminen on kestävää ekosysteemin kannalta. Arkkitehtuuri saa mielestäni inspiraatiota kasvis- ja kalapohjaisesta ruoanlaitosta. Lisäksi ruoanlaitto ja ruoka on hyvä tie tutustua muihin kulttuureihin, myös ulkomaiseen arkkitehtuuriin.

Suomi on valtiona parlamentaarinen demokratia, jossa on oma parlamentti ja edustajat Euroopan unionissa, jossa päätetään EU:n yhteisestä politiikasta. Maassa on myös oma paikallishallinto. En ole itse kokenut Suomelle tyypillistä puolueisiin keskittynyttä politiikkaa omaksi asiakseni. Valtakunnan tasolla koen itsenäisyyden ja toimimisen osana kansainvälistä yhteisöä tärkeänä ylläpidettävänä arvona. Mielestäni Suomen on oltava valmis tekemään itsenäisiä arvostelmia ja päätöksiä myös ennen kuin kansainvälinen yhteisö on saavuttanut konsensuksen. Tässä on mielestäni sama lähtökohta, joka pitäisi olla itsenäisessä suomalaisessa arkkitehtuurissa.

Kulttuurin suhteen olen melko itsenäinen suomalaisesta kirjallisuudesta, kuvataiteista ja musiikista. Pidän tärkeänä olla itsenäinen myös elokuvista sekä televisiosta ja mediasta sekä viestinnästä. Olen itsenäistynyt myös suomalaisesta arkkitehtuurista, mutta on täysin selvää, että sekä suomalainen että ulkomainen arkkitehtuuri sekä kulttuuri sekä innoittavat, että varoittavat esimerkkeinä. Mielestäni kulttuuria pitää harrastaa, vaikka on siitä eri mieltä tai ei siitä pitäisikään. Yhtenäisyyskulttuurin aika kansainvälistyneessä Suomessa on kuitenkin ohitse. Samoin suomalaisten ei pitäisi vaatia, että muiden kulttuurialueiden pitäisi elää Suomen ehdoilla.

Mielestäni tarkoituksen olemassaolo maailmassa on tärkeää. Minusta ei ole arvokasta kiistää henkisyyttä. Koen, että maailmassa on olemassa henki, joka on ohjaavana voimana. Vastustan ajatusta, että kaiken pitää noudattaa tieteellistä maailmankuvaa ja ihmiset eivät saisi seurata omaa johdatustaan. Mielestäni arkkitehtuurin pitää tukea ihmisten henkistä selviämistä sekä lisäksi tarjota henkistä voimaa elämässä. Mielestäni pelkästään arkkitehtuuriin itseensä tai viihteeseen viittaava arkkitehtuuri ei pysty tarjoamaan ihmisille sisältöä elämässä. Arkkitehtuurin on tukeuduttava vanhaan sekä olemassa olevaan ja tarjoamaan enemmän, mitä maailma on materiaalisena sekä hetkellisenä olotilana. Uuden arkkitehtuurin pitäisi vedota samoihin pääperiaatteisiin, joita on ollut viimeisen 12000 vuoden aikana onnistuneessa arkkitehtuurissa. Näistä keskeisiä ovat hengen läsnäolo, rehellinen sekä tavoitteiltaan korkeatasoinen rakennettu ympäristö sekä arkkitehtuurin teknistaiteellinen osaaminen.

 

13.12.2015              Taneli Poutvaara

 













































Etusivu/ Front PageArkkitehtuuritoimintaa/ Architecture activitiesKuvagalleriaArkkitehtuurigalleriaSuosikkilinkitOta yhteyttä/ How to contactCVJulkaisujaBlog