Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Front Page
Arkkitehtuuritoimintaa
/ Architecture activities
Kuvagalleria
Arkkitehtuurigalleria
Suosikkilinkit
Ota yhteyttä
/ How to contact
CV
Julkaisuja
Blog
Kotisivu
F-35 ja Suomi Osa 1

Lockheed Martin F-35 Lightning II on Amerikan uusin ja kallein hävittäjämalli. Sen kehittelyohjelmaan, tuotantoon ja elinkaareen kuluu 1500 miljardia dollaria ja koneen kappalehinnaksi on arveltu 100 miljoonan dollarin molemmin puolin vaihtelevaa hintaa mallista riippuen.







Olisin aluksi todennut kirjoituksen lähteistä, että minulla on niistä kopiot ja kyseessä on pääosin julkista tietoa, ja siltä osin kuin ei ole, kyse on olemassa olevan julkisen tiedon tulkitsemisesta oman tietotaitoni puitteissa. En ota vastuuta ulkopuolisten tekstin pohjalta tekemistä tulkinnoista ja suosittaisinkin, että aiheesta vähän tietävät eivät tee tekstistä omia arvioitaan ilman asiantuntijan konsultaatiota.

Hawker Siddeley Harrier oli 1967 esitelty lentokone, joka on vähitellen jäänyt eläkkeelle samoin kuin siitä myöhemmin tehdyt versiot. F-35 hankkeen tausta pohjautuu toisaalta siihen, että amerikkalaiset ostivat oikeuden Harrier-V/STOL-hävittäjiin ja toisaalta siihen, että Amerikassa on merkittävää asealan tuotekehittelyä.  Sea Harrier oli 1978 esitelty British Aerospacen hävittäjä, joka kykenee nousemaan ja laskeutumaan pystysuorasti tai lyhyiltä matkoilta lentotukialukselle. Kone on jäänyt pois käytöstä. McDonell Douglas AV-8B Harrier II oli samoihin aikoihin kehitetty kone, joka on edelleen käytössä, ja sen tuotekehittely pohjautui samaan konseptiin. Harrier -konetyypin käyttö vaatii hyvin kehittynyttä akrobatiaa ja samasta syystä sen käytössä on ollut lukemattomia onnettomuuksia, myös paljon kuolintapauksia. British Aerospace Harrier II pohjautui myös edellisiin, mutta se jäi myös hiljattain pois käytöstä. Venäjän vastaava kone, Yakolev Yak-38 oli hyvin samankaltainen toimintaperiaatteiltaan ja sitä tuotettiin sarjatuotantona, mutta koneen käyttö lopetettiin Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin. Koneiden keskeinen piirre oli VTOL-ominaisuus, eli kyky nousta ilmaan kymmenen aarin neliömäiseltä kentältä. Yhteneväisyyksiä oli myös muihin aiempiin kokeellisiin prototyyppeihin, mutta ne eivät edenneet varsinaisesti tuotantoon. Sen sijaan Venäjän projektista Yak-141 Lockheed suoraan osti tuotekehittelyä, jotta voisi saada F-35-hankkeen alulle. Voisi siis sanoa, että Yakolev-141 oli F-35B Lightning II:n vahvin esikuva. Yak-141-koneita tuotettiin vain kaksi lentokelpoista mallia ja kone esiintyi 1992 Farnboroughn lentonäytöksessä. Länsimaiset lähteet eivät tuo esille vuorovaikutusta Venäjän kanssa, mutta venäläisiä se ei tunnu edes kiinnostavan. Koska Venäjällä on paljon maa-tukikohtia, ovat he painottuneet luotettavimpiin kiitoradoilta nouseviin koneisiin, joilla olisi poikkeuksellisen ketterät lento-ominaisuudet. Toisaalta heillä on harkinnassa myös lentotukialusten rakentaminen. Nykyinen ainoa käytössä oleva vuonna 1995 valmistunut Admiral Kuznetsov käyttää vanhanmallisen valtatiehen liittyvän nousevan mäkitien mallista kiitorataa ja koneet ovat Su-33-koneita sekä helikoptereita. Tällä hetkellä laiva on Välimerellä. Amerikkalaisilla on puolestaan 10 lentotukialusta, jotka voivat käyttää F-35B ja F-35C koneita. Uusissa venäläisissä lentokoneissa on erilaisia suunnittelufilosofioita kuin amerikkalaisissa. Erityisesti venäläiset ovat näyttäneet painottavan lentäjän laajaa näkökenttää ohjaamosta, mikä F-35-hankkeessa on pääosin unohdettu, kun lentäjä on osin koteloitu.

Yhdysvaltojen hävittäjäohjelmat ovat kehittäneet joukon laajasti menestyneitä koneita – näistä onnistunein F-16 ja myöhemmät F-22, F/A-18 – nyt myöhemmät F/A-18 Super Hornet sekä F-35 Lightning II. F-35 koneesta pyrittiin ottamaan sama irti, kuin Harrierista, eli yhdellä tuotekehittelyllä kone sekä Air Force-, Navy - ja Marines Corps -käyttöön.  F-35A laskeutuu perinteiselle kiitoradalle ja on edullisin, F-35B kykenee STOVL eli pystysuoraan tai lyhyeen laskeutumiseen. F-35C toimii lentotukialuksien katapulteilta lähetettynä sekä jarrutuskaapeleihin pysäytettynä laskeutumisessa. Yhdysvaltojen laivastolla on 10 tähän sopivaa lentotukialusta.

Periaateongelma F-35B koneessa oleva VTOL eli Vertical Take off and Landing ominaisuudessa on, että kuulostaa todella edustavalta ominaisuudelta, että 30mx30m kokoinen maapala voi toimia lähtöalustana, mutta se ei ole niin helppoa: ensinnäkin hiekkakenttä tai pelto ei kelpaa – koneella olisi hyvä olla betoni- tai asfalttikenttä, sillä ilmanottoon tulevat roskat voivat tuhota moottorin. Kenttää ei voi valita vapaasti, vaan se pitää olla mielellään etukäteen valmisteltu – näin valmistelematon lasku tulee kysymykseen vain hätätilanteessa. Vaikeampi haaste on itse laskeutuminen: vaikka kone periaatteessa toimii, kova tuuli tai ilmavirtojen häiriö voi aiheuttaa vian laskeutumisominaisuuksiin – kone voi sakata eli siltä voi kadota noste, jolloin kone ampuu lentäjän automaattisesti heittoistuimella ja sadan miljoonan euron kone on mennyttä, polttoainekuormasta ja lentokorkeudesta riippuen – tällöinkään lentäjän selviytyminen ei ole varmaa, varsinkin jos lentokone putoaa samaan kohtaan, kuin lentäjä. Lisäksi koneen laskeutuminen vie aikaa – F-35-kone ei ole kovin ketterä ja nopea liikkeissään, jolloin eräänlaisissa takaa-ajotilanteissa koneen naamioituminen ei ole kovinkaan käytännöllistä. Myöskään vihamieliselle alueelle laskeutuminen ei olisi huomaamatonta – kone kuullaan moottorin pauhaavan melun vuoksi useiden kilometrien säteellä - tämän lisäksi koneen viilennettykin lämpöjälki voidaan paikantaa, vaikka tutkajälki jää häivekoneessa vähäisemmäksi. Suomen kaltaisessa maassa järjestelmällä on etuja, mutta haittana on myös se, että konetta ei ole suunniteltu VTOL -laskeutumiseen lumeen tai loskaan, joka vallitsee ominaisuutena loka-maaliskuun välillä eli puolet vuoden pituudesta. Tietenkin koneen myötä voitaisiin kehittää kotimaista rakentamistekniikkaa, kuten lukematon määrä vähintään kymmenen aarin häiriöttömiä betoni- ja asfalttikenttiä pysäköimiseen, urheiluun ja muuhun vapaa-ajanviettoon, mutta nämä jäisivät osin näennäisiksi taktisiksi eduiksi. Järjestely kuulostaisi todella hienolta, jos sotatoimet olisivat samalla tasolla, kuin Toisen maailmansodan aikaan. Nykyään kaikki tieto on avointa, satelliitteja on tuhansittain ja edistynyt teknologia tekisi viisaammaksi lennättää koneet mieluummin toiseen maahan kuin yrittää sissisotaa lentokoneilla, joiden lämpö- ja tutkajäljet voidaan kehittyneimmillä järjestelmillä paikantaa häiveominaisuuksista huolimatta.

Ongelmanasetteluna kysymykseni siis on, että jos B-version VTOL -ominaisuuksista on käytännössä vähän hyötyä ja A- sekä B-mallin häiveominaisuudet voivat vanhentua jo koneen tultua aktiivipalvelukseen, minkä vuoksi häivekoneen elinkaaresta ja NATO-yhteensopivuudesta pitäisi käytännössä maksaa kaksinkertainen hinta? Tällöin kysymykseen tulee NATO-ominaisuuksien ylläpidon jatkaminen ja edullisempi hävittäjä, kuten Super Hornet, EuroFighter, Rafaele tai Gripen – tai jos maksimiasekuormaa ei tarvita, edullisin vaihtoehto on Jas Gripen. Kysymys myös on, onko NATO-yhteensopivuus ja laajat ilmavoimat välttämättömiä – vaihtoehtona olisi venäläisen koneen modifioitu ja Suomessa koottu sekä huollettava versio sekä maavoimien kehittäminen riittäväksi pelotteeksi sekä SAM-järjestelmät – ja nopea ilmapuolustukseen kykenevä puolueeton ja ydinaseeton ilmavoimat. Tämä viimeinen vaihtoehto olisi Suomen turvallisuuspoliittisen linjan jatkaminen Toisen maailmansodan jälkeisellä linjalla. Ongelmana vaihtoehdolle tietenkin olisi, että NATO-yhteistyötä ei voitaisi syventää, mutta etuna olisi, että puolueettomuuslinjaus olisi poliittisesti ja käytännöllisesti uskottava – tarjoutuisi mahdollisuus alueellisen välittäjän rooliin. Läntinen vaihtoehto on kuitenkin 95 % varmuudella Suomen tuleva valinta, sillä entisen Varsovan liiton maiden lukuisat linjavalinnat sekä useammat sisällissodat ovat nostaneet venäläisen teknologian kansainvälisessä keskustelussa imagonsa kannalta epäluotettavaksi – vaikka epäluotettavuus voi olla reaalinen lähinnä tunnetasolla, eikä todellisuudessa, on tunnetasolla kuitenkin todistetusti suurempi rooli kuin faktoilla. Suomen nykyisessä asenneilmapiirissä ei vuoden 1963 tehty MiG-21 verrannollinen asekauppa voi toteutua – todennäköisempää olisi, että Suomi kannattaisi kansanäänestyksessä liittymistä NATO:on. Kaikista lentokonemalleista voisi kuitenkin sanoa, että liittolaiset saavat edistyksellisimmät koneversiot ja vientimallin teknologia on räätälöitävissä tai koneet voidaan tuottaa lisenssillä modifioituina.

F-35 kone suunniteltiin integroimaan mukaan jokaiselta johtavalta alaltaan viimeisin teknologia kansainvälisenä yhteistyönä. Hankkeen ongelmana ovat olleet hajautettu ja hallitsematon johto ja samalla lukuisat suunnitteluvirheet, viivästyminen ja kustannusten paisuminen. Kritiikkiä on ollut myös tietoturvasta, sillä arvioiden mukaan amerikkalaisen suunnittelun tuotekehittely on luvattomasti kopioitu Kiinaan, jossa koneesta on tehty ”piraattiversiot” J-20 ja J-31. Venäjällä vastaavasti kehitetty PAK FA on lentokuntoisten prototyyppien tasolla ja on esiintynyt kansainvälisissä ilmailunäytöksissä jo puoli vuosikymmentä. Sekä Kiina että Venäjä ovat luvanneet koneilleen edullisen hinnan, mutta amerikkalaiset itse uskovat tuotekehityksensä laadun olevan parempi.

Itse kävin kesällä katsomassa Farnboroughin ilmailunäytöstä, jossa ensimmäistä kertaa esitettiin Euroopassa kansainvälisessä lentonäytöksessä F-35B-konetta yleisölle. Kone oli hyvin meluisa pysähtyessään pyörimään paikallaan 200 metrin päässä, lentokenttäluokitetut kuulosuojaimet ja korvatulpat olivat tarpeen. Varsinaisesti laskeutumista kone ei kuitenkaan suorittanut, kuten Britannian sotilasilmailutapahtumassa RIAT:ssa Fairfordissa viikkoa aiemmin. Myöskään koneen lentosuoritukset eivät olleet yhtä vaativia, kuin F/A-18 Super Hornetilla ja Eurofighter Typhoonilla. Uuden koneen kanssa pitää olla tarkkana, varsinkin kun laaja yleisö on paikalla – toisaalta paikallaan pyöriminen ja potentiaalinen laskeutuminen olivat ominaisuuksia, jotka ovat ainutlaatuisia verrattuna näihin kahteen verrokkiin.





Periaatteessa F-35-koneen pitäisi olla näkymätön.

 

F-35 ohjelman pääkehittäjä on Yhdysvallat, jonka jälkeen Britannia on seuraavaksi tärkein. Kolmanneksi tärkeimmät kehittäjät olivat Italia ja Alankomaat. Yhteistyökumppaneita ovat myös Kanada, Norja, Tanska, Australia ja Turkki. Turvallisuuden kannalta tärkeässä asemassa ovat myös Israel ja Singapore. Näistä kuitenkin Singapore ja Kanada ovat edelleen epävarmoja, myös Suomi harkitsee edelleen, mutta ei voi liittyä hankekehitykseen.

F-35 Tilauskirja:

enintään 2315 A-sarjan konetta, 508 B-sarjan konetta ja 340 C-sarjan konetta. Koneiden nykyarvion yksikkökustannusten mukaan A-sarjan koneet maksavat 98 miljoonaa USD / kpl eli koko tilauskirja yhteensä 227 miljardia USD, B-sarjan koneet 104 miljoonaa USD / kpl eli koko tilauskirja 53 miljardia USD ja C-sarjan koneet 116 miljoonaa USD eli koko tilauskirja 40 miljardia USD. Koko tilauskirja, kaikki koneet, toteutuessaan maksimitasolla vastaisi siis 320 miljardia UDS, kun koko ohjelma maksaa vuoteen 2070 mennessä 1508 miljardia USD mukaan lukien koko elinkaaren. On arvioitu, että käyttö ja ylläpito maksaa 1124 miljardia USD, jolloin konetta kohden käyttö ja ylläpito tulisi maksamaan konetta kohden 355 miljoonaa USD laskettuna A-, B- ja C-sarjojen keskiarvo kaikkia maita kohden. Arvioiden mukaan vuodesta 2018 alkaen A-sarjan koneiden yksikköhinta tulisi lakemaan 85 miljoonan USD arvoon. Arvioita on siis useita ja kustannukset myös muuttuvat.















Alankokomaat: 2kpl F-35A konetta testauksessa – 8kpl F-35A tilattu – hankitaan korkeintaan37 kpl F-35A konetta. Toimituksia suunnitellaan 2019 -2023 välille. Vaihtoehtona F-16 korvaamiselle olivat Dassault Rafaele, F-16 Block 52/60, Eurofighter Typhoon, Saab Gripen ja Lockheed Martin. Alankomaat sitoutui F-35-projektiin jo 2002.

Alankomaiden pinta-ala on 41,543 neliökilometriä, väestö 17,000,000 ja BKT (PPP) 856 miljardia dollaria ollen henkeä kohden 50,339 dollaria.

Kauppa on arvioideni mukaan enintään 3,1 miljardia USD + ylläpito ja käyttö enintään 13 miljardia dollaria. Koneiden hankkimiseen valtio on budjetoinut 6 miljardia USD ja ylläpitokuluihin 270 miljoonaa USD vuosittain.

Alankomaiden ilmavoimien henkilöstö on 8,000 henkeä, sillä on 175 lentokonetta ja 88 lennokkia. Nykyisinä ensi linjan hävittäjinä on 61 kpl F-16AM/BM hävittäjää ja 28 AH-64D Apache hyökkäyskopteria. Ilmavoimilla on myös valikoima erikoiskoneita, jotka ovat tarpeen sotilaallisiin konflikteihin sekaantuvassa maassa.

Ilmavoimien taitolentoryhmä on Solo Display Team, joka lentää yhdellä potkurikoneella, Apache helikopterilla ja F-16 hävittäjällä. Aiemmin maalla on toiminut 10 erilaista taitolentoryhmää. Alankomaat kuuluu NATO:on.















Australia: testauksessa on kaksi F-35A-konetta, tilauksessa 72 kpl F-35A konetta – hankitaan korkeintaan 100 kpl. Kauppa on arvioni mukaan enintään 8.5 miljardia USD + ylläpito ja käyttö enintään 35.5 miljardia USD. Kokonaishintaa on siten vaikeaa arvioida, että pelkästään ensimmäisten 14 koneen tilaus oli kappalehinnaltaan 175 miljoonaa USD, jolloin enintään sata konetta maksaisi 17.5 miljardia USD.

Australian pinta-ala on 7,692,024 neliökilometriä, väestö 24,166,800 ja BKT 1,137 miljardia dollaria ollen henkeä kohden 47,318 dollaria.

Royal Australian Air Forcen henkilöstö on 14,000 henkeä, sillä on 259 lentokonetta. Nykyisinä ensi linjan hävittäjinä on 69 kpl F/A-18 Hornet ja 24 kpl F/A-18 Super Hornet hävittäjää. Kaksi F-35A konetta on testauksessa. Australian ilmavoimien pääkoulutuskone on BAE Hawk, joita on 33 kpl.  Ilmavoimilla on myös joukko erityiskoneita, jotka ovat suuressa maassa tarpeen.

Ilmavoimien taitolentoryhmä on Roulettes, joka tällä hetkellä lentää seitsemällä Pilatus PC-9 koneella. Australia tekee läheistä sotilasyhteistyötä Yhdysvaltojen ja Britannian kanssa.
















Britannia: 4 kpl F-35B-konetta testauksessa, 14 kpl F-35B-konetta tilattu – harkitaan korkeintaan 138 kpl F-35B-konetta. Kauppa on arvioideni mukaan enintään 14.5 miljardia USD + ylläpito ja käyttö enintään 49 miljardia USD. Vuoden 2012 Hammondin puheen mukaan ensimmäisen vuosikymmenen aikana hankitaan 48 konetta vuoteen 2023 mennessä, joista 24 sijoitetaan lentotukialukselle. Britanniassa varaudutaan 100 miljoonan USD kappalehintaan koneille.

Britannian pinta-ala on 242,495 neliökilometriä, väestö 65,110,000 ja BKT 2,679 miljardia dollaria ollen henkeä kohden 41,159 dollaria.

Royal Air Forcen henkilökunta on 34,600 henkeä. Heidän ilmavoimillaan on ensi linjan hävittäjinä 137 kpl Eurofighter Typhoon FGR4-konetta, 76 kpl Panavia Tornado GR4 –konetta, 10 kpl MQ-9 Reaper pommituslennokkia. Ilmavoimat ovat EU:n monipuolisimmat Ranskan ohella ja samaten oma tuotanto on vähintään yhtä vahvaa, kuin Ranskassa.

Ilmavoimien taitolentoryhmä on Red Arrows, joka lentää BAE Hawk-koneita. Muodostelmassa on yleensä yhdeksän konetta ja ohjelmassa on monesti vierailevien koneiden ohilento. Itse olen nähnyt ryhmän esiintyvän Farnboroughn kansainvälisessä ilmailunäytöksessä 2016.




Red Arrows 2016

Britannia on NATO:n perustajajäseniä ja Yhdysvaltojen sekä Venäjän jälkeen maailman tärkein ydinasevaltio. Britannia on ollut F-35-hankkeessa Yhdysvaltojen jälkeen toiseksi suurimmalla osuudella koneen suunnittelussa ja tuotannossa, sen ohella, että he tuottavat kotimaisia lentokoneita.

















Israel: tilattu 33 kpl F-35A konetta – hankitaan korkeintaan 75 konetta. Kauppa arvioideni mukaan enintään 6.4 miljardia USD + ylläpito ja käyttö enintään 23 miljardia USD.

Israelin pinta-ala on 20,770 neliökilometriä, väestö 8,541,000 ja BKT 292,809 miljardia dollaria ollen henkeä kohden 34,336 dollaria.

Israelin ilmavoimien henkilökunta on 89,000 henkeä. Heidän ilmavoimillaan on ensi linjan hävittäjinä 58 kpl F-15 A, C, B sekä D-konetta; 25 kpl F-15 Strike Eagle konetta erikoisoperaatioihin; 343 kpl F-16 A, B, C, D, sekä I-konetta erilaisiin tehtäviin; 45 kpl AH-64 Apache hyökkäyskopteria ja neljää tyyppiä kotimaisia lennokkeja.

Ilmavoimien taitolentoryhmä on IAF Aerobatic Team, joka esiintyy vain kotimaassa koulutustarkoituksessa neljällä Fouga Magister-koneiden lisenssiversiolla. Israel on itsenäinen maa ja huhujen mukaan sillä on pelotetarkoitusta varten itse kehitetty ydinasevarasto, jota on tarvittu alueen jatkuvien sotien laajenemisen ehkäisyä varten.















Italia: 3kpl F-35A konetta testauksessa, 5 kpl F-35A tilattu – hankitaan korkeintaan 60 kpl F-35A konetta.

Laivasto ja ilmavoimat suunnittelee yhteensä 30 kpl F-35B-konetta.

Kauppa on arvioideni mukaan enintään 5.1 miljardia UDS + ylläpito ja käyttö enintään 19 miljardia USD.

Italian pinta-ala on 301,338 neliökilometriä, väestö 60,674,000 ja BKT 2,213 miljardia dollaria ollen henkeä kohden 36,191 dollaria.

Italian ilmavoimien henkilökunta on 56,000 henkeä ja käytössä on 557 ilma-alusta. Heidän ilmavoimillaan on ensi linjan hävittäjinä 80 kpl Eurofighter Typhoon konetta; 84 kpl Panavia Tornado –konetta, puolensataa AMX rynnäkkökonetta ja 13 lennokkia. Harkinnassa on myös hankkia lisää Eurofighter hävittäjiä.

Ilmavoimien taitolentoryhmä on Frecce Tricolori, joka lentää Aermacchi MB-339-A/PAN harjoitushävittäjillä. Muodostelmassa on yleensä 9 konetta ja tämän lisäksi on yksi soololentäjä. Vakavin onnettomuus tapahtui Ramsteinissa 1988, joka on kannustanut turvavyöhykkeiden laajentamiseen sekä huolellisempaan etukäteissuunnitteluun. Italia on Välimeren keskeisin NATO-maa.















Japani: tilattu 5 kpl F-35A konetta – hankitaan korkeintaan 42 kpl F-35A konetta.

Kauppa enintään 3.5 miljardia USD + ylläpito ja käyttö 13 miljardia USD.

Japanin pinta-ala on 377,972 neliökilometriä, väestö 127,110,000 ja BKT 4,901 miljardia dollaria ollen henkeä kohden 38,731 dollaria.

Japanin itsepuolustus-ilmavoimien henkilökunta on 50,300 henkeä ja käytössä on 777 ilma-alusta. Heidän ilmavoimillaan on ensi linjan hävittäjinä 64 kpl Mitsubishi F-2 hävittäjää (pohjautuu F-16 koneeseen), 71 kpl F-4 Phantom II konetta ja 154 kpl F-15 Eagle konetta. Japanilla on oma avaruusohjelma ja lentokonevalmistusta, tietenkin kehittynyttä rakettitekniikkaa, sekä ydinteknologiaa, mutta Toisen maailmansodan rauhansopimus ja politiikka on rajoitteena tekniikan käytölle sotilastarkoituksessa. Japanilla on ollut rauhansopimusten jälkeen kiistoja kaikkien alueen maiden kanssa, mutta se on pitäytynyt vain YK:n rauhanturvaoperaatioissa ja on puolueeton, vaikkakin on hyväksynyt USA:n tukikohdat sodan jälkeen. Japanilla on suhteellisen laajat ilmavoimat, ja ne kykenevät toimimaan laajalla alueella sekä vaihtelevissa ympäristöissä. Japanin oma X-2 Shinshin -hävittäjä on esitelty tänä vuonna, mikä viittaisi siihen, että F-35 hankeen osalta Japani haluaa enemmän itsenäisyyttä, sillä sen tuotekehittely on osin päällekkäinen amerikkalaisten kanssa.

Ilmavoimien taitolentoryhmä on Blue Impulse, joka lentää muodostelmassa yhdeksällä Kawasaki T-4 koneella.

Jatkuu...

 

 

<< Takaisin Lisää kommentti
0 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Front PageArkkitehtuuritoimintaa/ Architecture activitiesKuvagalleriaArkkitehtuurigalleriaSuosikkilinkitOta yhteyttä/ How to contactCVJulkaisujaBlog