Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Page 1
Ark-toimintaa
/Arch-activities
Kuvasto
Ark-Kuvasto
Linkit
Yhteydet
/Contact
CV
Blog
Kotisivu
Virtaustalous

Lanseeraan tässä kirjoituksessa termin Virtaustalous – Current Economy.

Virtaustalouksella tarkoitan sellaista näkökulmaa nähdä maailman tapahtumat, joka perustuu erilaisten tapahtumavirtojen analyysiin ja niistä johdettuun päätöksentekoon. Ajatuksena on soveltaa hyötyjen analyysiä teknisin menetelmin kaikkeen maailmassa harjoitettavaan toimintaan.

Aikoinaan 1900-luvulla eräs vallitseva populistinen talousnäkemys oli ajatella maailman talouden olevan muutamien rikkaiden juutalaisten, kapitalistien tai porvarien ohjaama järjestelmä, joka piti kansallistaa tai ottaa yhteiskunnan hallintaan. Näkemys ei sellaisenaan ole nykyäänkään kadonnut, mutta hajaantuneessa maailmassa näkökulma ei ole enää katu-uskottava.

Ympäristöliikkeiden aikaan 1960-luvulta lähtien eräs tarjolla oleva näkökulma on ollut vaihtoehtoinen elämäntapa, jonka tulisi tulla laajemmin suosituksi, ja joka itsessään veisi suosion kulutusyhteiskunnalta. Tämäkään näkemys ei ole enää uskottava yhteiskunnan elämän siirryttyä digitaaliselle pohjalle, jolloin elämä edellyttää joko toimimista digitaalisilla alustoilla tai täydellistä syrjäytymistä kaikesta toiminnasta.

Klassinen taloustiede on itsessään olemassa olevien sääntöjen mukaan järjestäytynyt teoreettinen ajattelutapa, joka soveltuu parhaiten tapahtumien tilanne- ja jälkianalyysiin. Taloustieteen parissa ollaan todettu, että sen maailmankuva ja ihmiskuva rajoittaa sen soveltamismahdollisuuksia käytännön maailmassa. Näkisin kuitenkin, että virtaustalouden maailmankuva tarjoaa klassiselle taloustieteelle systemaattisen lähestymistavan, jota on jo osin sovellettu tieteelliseen ajatteluun.

Näkisin poliittisen taloustieteen ja ympäristöliikkeiden perustan huonosti toimivana nykyajan maailmassa. Mielestäni talousajattelussa ja ympäristöajattelussa tulee soveltaa asiantuntijoiden toteuttamaa virtaustalousanalyysia. Käytännön esimerkkinä tästä esitän neljä tapausta:

 

Tapaus mannertenvälinen matka

Ympäristövaikuttaja aloittaa matkansa New Yorkiin purjeveneellä lähtemällä rannasta moottoriveneellä purjeveneelle. Moottorivene ilman sähkömoottoria tai soveltuvampaa soutuvenettä on epäekologinen, mutta perusteltu erikoistapauksena. Kukaan ei ole sellaisessa erikoisasemassa, että hän voisi oikeasti näyttää kaikessa esimerkkiä. Myös kun kyseessä on päätavoitteena tuoda esille laivansuunnitteluinsinöörin suunnittelema erikoispurjevene, niin voidaan katsoa, että ympäristövaikuttaja on liitetty purjeveneeseen itsenäiseen ajatteluun rajallisesti kykenevänä mediavaikuttajana, ja päähuomio on niissä suunnitteluvirroissa, joilla tuotetaan ekologisempien purjeveneiden teknisiä innovaatioita. Jos purjevene on huipputekninen, enemmän tuotekehittelymalli, niin kyse on eri asiasta kuin kaupallistaa merenkulku kalliisti tuotettavilla purjeveneillä, joiden tuotantokulut sekä virrat ovat epäekologisia verrattuna mannertenväliseen lentomatkailuun. Mannertenvälisestä mediaspektaakkeleiksi muodostuvasta matkailusta voidaan yleisemmin todeta, että se sopii laajasti esimerkiksi pilotoivien suunnitteluhankkeiden lanseeraamiseen. Esimerkkitapauksena voidaan ottaa aurinkosähköllä maailman ympäri lentäminen ilman onnettomuuksia, ne kääntävät huomiota pois käytännön sähkölentämisestä, joka ei vielä toimi luotettavasti.

 

Tapaus öljysodat

On periaatteessa aivan normaalien merilakien mukaista pysäyttää öljytankkereita, mutta ei ole hyväksyttävää tuhota laivoja tai öljyjalostamoja. Vapaasti poltettavat öljyerät ja laivojen hävittäminen on erittäin epäekologista ja luo maailmaan suuria hallitsemattomia jätepäästöjä sekä kuluttavat teknisen infrastruktuurin tuotantoon käytettäviä suuria resursseja. Lisäksi öljysodat lisäävät öljyntuotantoon liittyvää varainfrastruktuurin tarvetta, jotka edelleen lisäävät turhaa kulutusta. Niille, joiden mielessä on ajatus tuhota infrastruktuuria, suosittelen omien kotitalousjätteiden lajittelua päivittäisenä ajankäyttönä ja näiden jätevirtojen kulkua analysoimalla miettimään niitä ekologisia ongelmia jätevirroissa, joita sodat aiheuttavat. Sodat voidaan periaatteessa nähdä hallittuna tuhlaamisena, joka ilmentyy epätäydellisesti hallittuina jätevirtoina.

 

Tapaus soija

On ehdotettu, että soijan tuottaminen lopetetaan – kielletään tofu ja soijakastike. Analysoiden ravinnon virtoja voidaan todeta, että vain kymmenesosa Suomen soijasta päätyy ruoaksi – loput käytetään lihakarjan sekä siipikarjan tuotantoon. Tofu on lähes sellaisenaan puhdasta soijaa, kun taas lihan tuottamiseen tarvitaan puolet tuotantopainosta soijaa ja kymmenkertaisesti tuotantopainon verran muuta rehua kuten hukkaruokaa. Samalla tuotetaan valtava määrä jätettä ja kulutetaan muita resursseja, kun taas soijan käyttämiseen sellaisenaan ei näitä haittavirtoja sisälly. Lisäksi on muistettava, että ihminen syö sekaravintoa, josta kasvissyöjänkään pääravinto ei muodostu soijasta, vaan pääasiassa tuotantoresursseja vähemmän vievistä raaka-aineista – sekaravintoa nauttiville kasvissyöjille soija on ravinnon lisäosa, eikä päivittäinen pääravinto.

Analysoiden maailman elintarviketaloutta voidaan havaita, että jos lihan tuotantotalous lopetettaisiin ja korvikkeena vain maidon sekä kananmunien tuotannossa sallittavan karjan teurastus lihaksi sallittaisiin, tulisi tämä nostamaan tarjonnan rajoittamisen johdosta lihan hintaa, mutta vastaavasti maailman elintarvikkeiden kokonaistalous helpottuisi. Lisensoidusti rajoitetun lihantuotannon etuna olisivat myös suuremmat tuottajahinnat, vaikkakin lihantuotanto yksipuolisena elinkeinona lakkaisi. Samalla myös valmiiksi lisensoidun metsästystalouden merkitys kasvaisi, lisenssimaksujen nostaminen olisi perusteltua, mutta tuotot nousisivat. Ekologiselta kannalta kalastus ei ole yhtä ongelmallista kuin lihantuotanto, mutta kalastusta ollaan kauan kontrolloitu ja lisensoitu ylikalastamisen rajoittamistarkoituksessa.

Analysoiden uskonnollisia lihan teurastuslupia voidaan havaita, että jos Jumala antaisi luvan jonkun eläimen teurastamiseen, ei tätä eläintä kasvatettaisi vain teurastamista varten, vaan tämän eläimen tulisi ensin toimia myös muiden elintarvikkeiden, tässä maidon ja kananmunien tuotantoa varten tai esimerkiksi lammas tuottaisi villaa tai vuohi maitoa. Vasta tällöin eläin olisi pyhitetty antamaan Jumalan hyväksymä uskonnollinen lupa siirtyä ravinnoksi. Tämä vastaisi paremmin ihmisen historiaan pohjautuvaa näkemystä tuotantoeläimestä. Lihan tuotantotalous on verraten uusi ilmiö, joka on vauhdittunut lähinnä maailmansotien tuoman rationalisoinnin myötä. Ei ihminenkään pääse eläkkeelle työikäisenä – hänen on ensin raadettava 70 ikävuoteen saakka tai sairaaksi joutumiseen saakka työnteossa. Poikkeuksiakin tässä voidaan kuitenkin tehdä: omalla alallani eli arkkitehtuurin ja suunnittelun parissa eläkkeelle päästään vasta 50 vuotta oman kuoleman jälkeen.


Tapaus maailmankauppa

Maailmankaupan teoreettinen ajattelurakenne pohjautuu liberaalin markkinatalouden ideaan, jonka sopimuspohjaisen innovaatiojärjestelmän pohjana ovat kuljetusjärjestelmät – ensisijaisesti konttiliikenne. Arvioiden maailmantalouden virtoja voidaan havaita, että turhaa liikennettä on melko paljon, mutta se voidaan myös nähdä vähämerkityksellisenä, sillä liikennejärjestelmän kuljetuskustannukset ovat yksikköhinnoiltaan vähäiset. Arvioiden kuitenkin koko maailmankaupan kuljetuksen kokonaiskulutusta päästään toiseen näkökulmaan – onko kuljetusjärjestelmä sittenkään kestävä? Toimiiko kuljetusten toteutus enemmän talouden vai kuljetusyritysten määrittämän järjestelmän ehdoilla? Yhtä lailla kuin kyseenalaistamalla kuljetusjärjestelmän kulutusta, on kyseenalaistettava myös ihmisten kuljettamista. On kiistatonta, että lentoliikenteen päästöongelmia ei voida poistaa pelkästään polttoaineen muuttamisella, sillä myös liikenteen tuotantovälineiden sekä infrastruktuurin kulut on huomioitava. Samaten on myönnettävä, että lentoliikennettä ei voida rakenteellisesti vapauttaa sekä yleistää ilman merkittävää kokonaiskulujen nousua säilyttäen samalla nykyinen lentoturvallisuus. Ottaen huomioon työvoiman kalliit kustannukset, myöskään merikuljetuksissa ei voida luopua konttiliikenteestä ja pitkälle menevästä mekanisoinnista.

 

Virtaustalousjärjestelmä

Virtaustalouden ajattelumekanismeja voidaan sellaisenaan onnistuneesti soveltaa sekä mikrotason toiminnassa että laajemmassa päätöksenteossa. Laajempaan konsensukseen pohjautuvalla normatiivisella päätöksenteolla voidaan saavuttaa globaali ihmispopulaation kontrolli, joka jo sellaisenaan on monilta osin otettu käytäntöön. Globaali markkinatalous on jo nykyään säännelty esimerkiksi yhteisten toimintatapojen ja sopimusten kautta. Toisin sanoen kynnystä virtaustalousjärjestelmän laajentamiseen on laskenut se, että maailma on jo tottunut vastaavaan talousjärjestelmän kontrolliin, vaikkakin tavoitteita ei ole kovin systemaattisesti yhtenäistetty. Virtausanalyysien soveltamisella saataisiin jo nyt olevaan talousjärjestelmien sekä valtioiden kontrolliin mielekkyyttä sekä johdonmukaisuutta.


15.9.2019

 

<< Takaisin Lisää kommentti
0 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Page 1Ark-toimintaa/Arch-activitiesKuvastoArk-KuvastoLinkitYhteydet/ContactCVBlog