Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Page 1
Ark-toimintaa
/Arch-activities
Kuvasto
Ark-Kuvasto
Linkit
Yhteydet
/Contact
CV
Blog
Kotisivu
Valppaana vesillä

Tänään on kulunut 90 vuotta Suomen historian rauhanajan suurimmasta laivaonnettomuudesta ennen Estonian uppoamista. Muistelen tarinoita merenkulusta.

Muistomerkissä Näsinpuistossa lukee: ”Vuonna 1929 syyskuun 7. päivänä raivonneessa pohjoismyrskyssä Höyrylaiva Kuru kaatui Näsijärvellä lähellä Siilinkaria ja 138 ihmistä sai aalloissa surmansa”. Myrskyn voimakkuus oli Näsijärvellä 17 - 20 m / s. Puolestaan 28. syyskuuta tässä kuussa on kulunut 25 vuotta autolautta Estonian uppoamisesta, onnettomuudessa kuoli 852 henkeä. Tuulen voimakkuus oli Suomenlahdella 15 - 20 m / s. Tämä onnettomuus on ollut toiseksi suurin rauhanajan laivaonnettomuus eurooppalaisella laivalla Titanic-laivan jälkeen.

Merimatkailu ei ole ollut itselläni juuri koskaan ensisijaisesti huvimatkailua. Muistelen lähes joka merimatkallani tarkistaneeni laivojen pelastusveneet, myöhemmin laivojen pelastussuunnitelmat. Nykyään myös arkkitehtuurin asiantuntijana tarkistan useimmiten rakennusten pelastussuunnitelmat, hotelleista alkaen ja nykyään teen arvioita pelastussuunnitelmista asiantuntemukseni pohjalta. Voi kuulostaa melko ankealta ja ikävystyttävältä, että kaikki laivat ja rakennukset tuntee yhtä hyvin kuin henkilökunta, mutta se voikin kertoa myös siitä, miksi olen päätynyt suunnittelualalle - joidenkin toisten on vastattava asioista, joihin valtaosa väestöstä ei osaa kiinnittää huomiota. Suurimpana haasteena ovat minulla kuitenkin henkilöt, jotka käyttävät rakennuksia tietoisesti määräysten vastaisella tavalla.

Olen itse liikkunut sisävesillä lähes neljä vuosikymmentä merikelpoisilla veneillä ja monesti sää on ollut sisävesillä vastaavaa kuin kevyellä tuulella merellä. Viime vuosikymmenellä kerran matkani Tallinnaan SuperSeaCat -pikalaivalla oli 15 m / s tuulella, mutta laiva oli merikelpoinen. Sisävesillä olen jo lopettanut tuulisella säällä liikkumisen, samoin ei myöskään talvisää houkuta laivamatkoihin Ruotsiin eikä Eestiin. Vesillä liikkumiseen liittyvinä tarinoina muistissani on pinnanalaisten karttojen opettelu, omat rantautumispäätökseni huonoilla säillä odottamaan ukkosten ohimenoa, liikkuminen venettä pidemmissä aallokoissa ja käytännön asiat. Vesillä liikkuminen omin päin on huomattavasti erilaisempaa kuin kaupallinen laivaliikenne, jossa liikutaan valtamerikelpoisilla laivoilla. Ehkä mukavimmat muistoni sisävesillä liikkumisessa ovat tutuilla vesillä veneily kovilla matkanopeuksilla tyynellä aurinkoisella säällä – pääasiassa helppouden vuoksi.

7.9.2019

<< Takaisin Lisää kommentti
0 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Page 1Ark-toimintaa/Arch-activitiesKuvastoArk-KuvastoLinkitYhteydet/ContactCVBlog