Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Page 1
Ark-toimintaa
/Arch-activities
Kuvasto
Ark-Kuvasto
Linkit
Yhteydet
/Contact
CV
Blog
Kotisivu
Laskennat ja merkinnät

Suunnittelutoimisto Poutvaara on päättänyt jatkaa vanhan laskintoimittajansa uudemmalla mallilla:




Laskin on siten oleellinen työväline rakentamisen parissa, että suuremmissa projekteissa tarvitaan paljon erityyppistä laskentaa. Niinpä on normaalia, että arkkitehtuurialalla pääsyvaatimuksena on lukion laaja matematiikka.

Kun laskintoimittajan päätavaramerkkinä päädyin Sharpin laskimiin, olin vuosia sitten kertaamassa perustieteiden lukiotiedot ja hankin täydentävää teknisempää monialaista täydennyskoulutusta. Yleisten opintopolkujen jälkeen suuntana oli itsenäinen työnteko tehostaen Suunnittelutoimisto Poutvaaran osaamista. Nykyään teen laskentaa sekä imperiaalisilla että metrisillä mitoilla ja näillä sekä CAD-työskentelyä että rakennusmallintamista. Arvelisin hallitsevani nykyään luonnontieteet ja laskennan itse paremmin kuin kollegat arkkitehtuurin parissa. Pääasiallinen suunta oli myös laaja-alainen osaaminen, sillä olen nähnyt urani alkuvaiheen tavoitteeni liian kapea-alaisena eivätkä ne riittäneet oman ammattikuntani parissa. Useiden yhteistyökumppanien parissa olen myös päätynyt havaintoon: ”jos työ pitää tehdä valmiiksi, pitää se tehdä kokonaan itse.” Tämä on myös sama syy, minkä vuoksi suhtaudun nykyään aina varauksella yhteistyön tekoon. Minulla on erittäin vaikeaa antaa muille omaan toimenkuvaani kuuluvia sellaisia tehtäviä, joita osaan itse. Ne tehtävät joita en osaa itse - ovatkin sitten erittäin vaikeita.

Suomessa korkeakoulututkinto teknisellä alalla olisi ollut liikaa voimavarojen jakamista, lähinnä siitä syystä, että Suomessa ei tueta moniosaamista rakennusalalla – vaikka se siis periaatteessa onnistuisi, ei se Suomessa ole toimivaa. Rakennusalalla kuitenkin laskentaohjelmien toimintojen ymmärtäminen on tarpeen ja arvelisin kehittäneeni näkemystäni alalla paremmin kuin puhtaasti arkkitehtuurialan koulutuksen pohjalta olisi ollut mahdollista. Tukeutuminen omaan näkemykseen tietenkin lisää myös itsenäisyyttä muiden näkökulmista ja vahvistaa itsenäistä näkemystä. Tämä on näkynyt Suunnittelutoimisto Poutvaaran oman tuotannon laadussa ja määrässä.

Kerrattuani vuosia sitten perustieteitä on minulla päivitettyjä kantoja Suomen koulutusjärjestelmään. Valitettavasti en ole voinut keskustella näistä virallisella tasolla, joten esitän tästä lyhyen tiivistelmän blogissani:

Lukio tuntuu itselleni kaukaiselta ja helpolta nykynäkökulmasta omilla nykyisillä opiskelumenetelmilläni sekä osaamisellani. Pääsykokeet rakennusalalle olivat aikoinaan kiinnostava prosessi, mutta hyvin kaukainen aihe, sillä olen siirtynyt käytännön projektien pariin, jotka ovat ainakin Suomen mittakaavassa ainutlaatuisia. Olen seurannut lukion ja peruskoulun opetussuunnitelman muuttumista, mutta tiedostan melko vahvasti koulujen ja opetuksen suuren vaihtelun Suomen sisällä. Toisin kuin perhetausta olisi voinut vaikuttaa, en päätynyt opetusalalle, mutta pitkäaikainen opiskelu ja itsenäinen oppiminen tarkoittaa kuitenkin itsenäisen näkemyksen kehittymistä myös pedagogisiin kysymyksiin. Omat hankkeeni ovat kuitenkin sen verran laajoja, että ne eivät ole enää opiskelua vaan laaja-alaista yrittämistä.

Olen erityisesti miettinyt kolmea vanhaa vahvaa osaamisalaani lukiossa: matematiikkaa, kuvaamataitoa ja äidinkieltä. Varsinaisesti kuvaamataidosta minulla on todettava, että nykyisessä työssäni on kuvataiteilijoiden ammattitaitoa huomattavasti vaativampaa kuvataiteen osaamista. En kuitenkaan näe, että vaikeaselkoiset laajat projektini luokittelisivat minut kuvataiteilijaksi: omat hankkeeni ovat jopa arkkitehdeille vaikeaselkoisia laajojen ja monimutkaisten ammattiaiheiden perusteella.

Lukiossa pärjättiin ennen laskimia laskutikuilla. Olen opetellut sekä yksinkertaisten että vaikeimpien laskutikkujen käyttämistä, mutta näen kuitenkin laskennan taskulaskimilla ja tietokoneella järkevämpänä näin digiaikana. Vaikka laskutikuilla laskeminen voi joissain tapauksessa olla perusteltua, soveltuu modernin taskulaskimen käyttö pääasiallisesti paremmin. Näen laskutikkujen käytön hallinnan myös siltä kannalta järkevänä, että kyse on myös matematiikan historiasta.

Lukiossa pärjäsi omina aikoinani yksinkertaisella trigonometriset funktiot sisältävällä peruslaskimella. Kerratessani perustieteitä ja opiskellessani lisää, päädyin monirivisiin, graafisiin ja CAS-laskimiin. Voisin siten sanoa hallitsevani markkinoilla olevat laskimet. Lukioihin toivoisin enemmän valmennusta peruslaskentaan ja samaa käytännönläheisyyttä matematiikassa, jota jo on laajassa oppimäärässä. Näen laajan oppimäärän kuitenkin osin liian suppeana, jotta se pystyisi valmentamaan yliopisto-opiskeluun ja työelämään. Siten on todettava, että laaja oppimäärä on lähinnä valmentava ja sen tavoitteena on kehittää metodologiaa ja oppimistaitoja.

Näin myöhemmin laskimissa olen päätynyt parhaisiin lukiolaskimiin ja Suomen markkinoiden ulkopuolella olevaan Sharpin laskimeen ja tietokoneohjelmiin, joita on käytössä enemmänkin työelämässä. Olen lukioiden suhteen ollut toteava sen suhteen, että lukio on asettanut tietyt rajat, jotka rajaavat yliopisto- ja työelämäosaamisen lukiometodien ulkopuolelle. Toisaalta yliopisto rajaa vastaavasti osan työelämän menetelmistä ulkopuolelle – tämä näkyy siinä, että oppimismenetelmiä pyritään rajamaan. Käytännössä tämä on näkynyt itselleni siten, että minut on useasti ajettu yliopisto-opiskelun parista sillä perusteella, että toimintani on liittynyt liikaa ammattimaiseen työntekoon. Niinpä ei olekaan yllätys että olen kehittynyt toimintaan omien vahvuuksieni pohjalta, jotka eivät suinkaan liity yliopistojen opetussuunnitelmiin.

Toinen aihe, johon minun on vaikeaa löytää samaa mieltä olevia, on kysymys kaunokirjoituksen osaamisen hyödyllisyydestä. Omasta mielestäni käsin kirjoittaminen on varsinkin taidealan korkeakouluissa perustaito, ja kirjoittamisen siirtyminen suuremmassa määrin tietokoneelle ja tekstaukseen heikentää suomalaisten opiskelijoiden kilpailukykyä kansainvälisellä tasolla. Tekstaaminen luettavasti on helppoa, mutta laadukas tekstaaminen ei. Väittäisin että laadukasta tekstausta ei opi ilman kaunokirjoitusta. En suinkaan ole ehdottamassa kaunokirjoitusta vaikealla mustekirjoituskynällä, en seemiläistä tai kyrillistä kaunokirjoitusta, vaan tyylikkäämpää kirjoittamista lyijy- tai kuulakärkikynällä kotimaisella kielellä vanhan väestön osaamalla tyylillä. Mainitsemieni erikoiskielialueet ovat sellaisia, että jos omalla kielellä ei osaa kirjoittaa kaunokirjoitusta, heikentää se yliopistojen osaamistasoa sekä kielten että historian parissa, mukaan lukien mainitsemani taidekorkeakoulut. Nämä ovat mielestäni asioita, jotka on lukiokoulutuksen opetussuunnitelmassa jätetty vähäiselle huomiolle.

Yleisemmin suomalaisesta kulttuurista toteaisin, että sekä hyvä kaunokirjoitus ja tekstaus ovat osa suomalaista kulttuurihistoriaa. Kalligrafian ja typografian harrastajana toteaisin, että aihepiiriä ymmärretään aivan liian vähän. Näen myös nykyaikaisen digitaalisen opetussuunnitelman liian suppeana, sillä viestinnässä painotetaan lyhyitä pikaviestejä kosketusnäytöllä eikä pitkien tekstien kirjoittamista 10-sormijärjestelmällä. Näen myös ammattiosaamisen pohjana lähes kaikilla aloilla kyvyn tehdä muistiinmerkintöjä vihkoihin kirjoittamalla ja piirtämällä, vaikka digitaalisista muistiinpanoista on myös hyötyä. Erityisesti matematiikassa painottaisin hyvää rutiinia suuresta määrästä laskentaa – niin piirtämällä, kirjoittamalla kuin digitaalisen prosessorin tukemana – ja tässä on parasta osata järjestäytyneet muistiinmerkinnät paperille.

 

 

 

 

 

 





<< Takaisin Lisää kommentti
0 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Page 1Ark-toimintaa/Arch-activitiesKuvastoArk-KuvastoLinkitYhteydet/ContactCVBlog