Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Page 1
Ark-toimintaa
/Arch-activities
Kuvasto
Ark-Kuvasto
Linkit
Yhteydet
/Contact
CV
Blog
Kotisivu
Tarpeettomuuden puheenvuoro

Designmuseon näyttely Song ja Olin hämmentää.

Tekijöiden ajatus on periaatteessa seuraava:

Alussa he tekevät kulttuurisesti omimalla luonnoksia muualla tehdyistä esineistä:




Seuraavana vaiheena on perustaa oma kauppa, jossa myydään vain omia tavaroita, jolla pyritään korvaamaan muut kaupat ja matkamuistot:





 

Laajennettuna suunnitelmana on muuttaa koko maailma palvelemaan utopiaa:




 

Utopian perusajatuksena vaikuttaisi olevan folkloristinen konstruktivistinen naivismi. Perusjuonena on, että kun muualla maailmassa tehdään yhtenäisesti matkamuistoja, niin tämä matkamuistojen tekeminen tulisi nostaa ulkomailla pääkulttuuriksi, joka ohjaisi korkeakulttuuria, eikä kyse olisi vain krääsän teosta turisteille. Juonena tämä ei ole minulle järkevää. Jos ajatuksena on, että ulkomaiden tulisi elää turisteille tai että matkamuistot tulisi muuttaa korkeakulttuuriksi, niin mielestäni kyse on kulttuurisesta väärinymmärryksestä. Taustalla olevan ajatuksen voisi myös tulkita postglobalisaatioksi, jossa ulkomaille matkustaminen ja matkamuistojen ostaminen lakkaa ja roskaesineet muodostavat oman maailmansa tulevaisuuteen sijoittuvassa totalitaarisessa dystopiassa.

Perusjuonena on unohtaa kriittisyys globaalisessa tavarantuotannossa Suomi-henkisessä janileinos-antiteesissä ja nostaa rihkama maailman korkeakulttuurien johtotähdiksi. Mieleen tulee erään mattomyyjän markkinapuhe turistiryhmälle: ”Kun ostatte meiltä kalliin maton olohuoneeseen, mutta ette itse voi kuljettaa sitä matkatavarana kotiin niin ei hätää: meidän firma voi järjestää teille matonkuljettajan, joka tuo mattonne teille Skandinaviaan. Matot ovat laatutavaraa, yhden ison maton tekoon on voinut mennä vuosia. Emme tosiaan tee mitään rihkamaa ja yksittäisen ison maton myynti on meille iso kauppa. Meillä on jopa useasti käynyt sellainen ongelma, että matonkuljettaja on vienyt asiakkaalle maton Skandinaviaan ja jäänyt sille matkalleen vuosiksi.” Mielestäni tämä on juuri se näkökulma, jota taiteilijaryhmä ei ole tuotannossaan ottanut huomioon: maailmaan tarvitaan parempia laadukkaita käyttöesineitä, ei vain ylimääräistä rihkamaa.

Kun johonkin satsataan paljon, niin tulisi satsata laatuun. Kotimaisella design- ja taidekoulutuksella voi ehkä olla vaikeaa hahmottaa, mitä laatu tarkoittaa. Maailmassa on monia kulttuureja ja näillä kaikilla on omia tapoja, eivätkä maailmat ole lähellä toisiaan. Koko maailmaa ei voi tuoda mukaan kotiinsa matkamuistorihkaman muodossa, jos tuo jotain, niin kannattaa tuoda tarpeellista, mutta enemmän pysyä immateriaalisella tasolla. Siitä maton tuojasta on vielä sanottava, että jos Suomessa pärjää vain niukasti korkeakoulututkinnolla, niin miten Suomessa pärjäisi maton kuljettajan ammattitaidolla.

 

 

 




<< Takaisin Lisää kommentti
0 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Page 1Ark-toimintaa/Arch-activitiesKuvastoArk-KuvastoLinkitYhteydet/ContactCVBlog