Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Page 1
Ark-toimintaa
/Arch-activities
Kuvasto
Ark-Kuvasto
Linkit
Yhteydet
/Contact
CV
Blog
Kotisivu
Parviälyä vai yleistä tyhmyyttä?

Vanha sanonta kuuluu: joukossa tyhmyys tiivistyy. Päteekö sama myös parviälyyn?

Filosofit ja eri alojen johtamisasiantuntijat ovat korostaneet parviälyn mahdollisuuksia. Sama ilmiö on jo vuosikymmeniä ollut mukana arkkitehtuurialalla. Politiikassa ollaan demokraattisissa maissa otettu kantaa sen eteen, että johtajia ei enää kaivata, sen sijaan kaivataan älykkäitä parvia. Mitä nämä älykkäät parvet sitten ovat? – Suomen lehdistöä kutsuttiin 1980-luvulla sopuleiksi. Sopulit noudattavat parviälyä ja vuosittaisissa massavaelluksissaan sopulilaumat tunnetaan siitä parvikäytöksestään, että he kulkevat suurena ryhmänä kohti meren jyrkännettä ja edelläkävijöitä kritisoimatta juoksevat suurina laumoina jyrkänteiltä mereen. Tietenkin osa sopuleista uimakelpoisina ottavat idean uimahypyn kannalta, mutta silti valtaosa parviälyä noudattaessaan murskaantuu pudotuksessa kallioihin. Parviälyä noudattava peli Lemmings kehitettiin 1991 ja havaitsin siinä hyvän yhteiskunnallisen kuvauksen. Sopulit lehdistössä keksivät myös ilmiöitä joita ryhtyvät ajamaan jopa vuosikausia, mutta nykyään parviälyä käytetään myös amerikkalaisissa sosiaalisen median alustoissa kuten Twitter, Facebook ja muut viestipalvelut. Niille yhteistä on pienten ideoiden kanavoituminen sopulien lailla virtaavaksi massaksi. Joskus asioissa ollaan oikeassa, useimmiten ei.

Parviälyn kanavoiminen on yleinen haaste. Yleensä suurin valta on sillä taholla, joka voi ohjata parven viestintää ja saa helpoiten äänensä kuuluviin, kuten esimerkkinä internetin viestintäpalvelut tai puolueiden johto. On jo vanhaa tietoa, että Yhdysvaltojen viestintäpalvelut voivat manipuloida ihmisiä ja kansanjoukkoja toisella puolella maailmaa ja viestintäpalveluista vastaavat yritykset ovat riippuvaisia valtioiden lainsäädännöstä, joka sallii vallanpitäjien interventiot alun perin puolueettomiin alustoihin. Esimerkiksi näistä syistä en itse kanavoi viestintääni Twitteriin ja Facebookiin. Kun verrataan parviälyä puolueisiin, niin puolueiden johto vastaa ryhmänsä viestinnästä ja sillä on suurin valta ohjata jäseniään. Nykytapauksessa Ruotsissa puolueiden johtajien ohjaama parviäly on jättänyt maan puoleksi vuodeksi ilman hallitusta. Suomessa vastaavasti tiedotusvälineiden ja puolueliitin ohjaama puoluepolitiikka muuntaa dynaamisesti eduskunta- ja hallituspolitiikkaa ja välillä lopettaa kokonaisia puolueita. Tällöin kysymys on myös osin parviälyn ohjaamasta toiminnasta. Puolestaan suurvaltapolitiikassa johtajat mielletään kansansa ylijohtajiksi. Viime vuosien aikana on havaittu, että suurvaltojen johtajat ovat hyvin riippuvaisia lähipiiristään ja yleisestä mielipiteestä. Johtajien on tehtävä jatkuvasti korjausliikkeitä ja kuunneltava lähipiiriään ja yleistä mielipidettä säilyttääkseen asemansa. Tällöin voisi todeta johtajien seuraavan parviälyä ja kanavoivan sitä omissa päätöksissään. Jos johtaja yhtenä päivänä sanoo olevansa huono poliisi ja rökittävänsä toisen suurvaltajohtajan ja toisena päivänä kehuu tätä hunajaisen teekupin ääressä, tulee miettineeksi, onko tällainen henkilö oikeasti se, joka tekee päätökset.

Parviäly huonoimmillaan tarkoittaa, että ryhmä ihmisiä havaitsee epäkohtia ja käyttää tilannetta hyväkseen luomalla tilanteen, jossa laajempi organisaatio ei pysty hallitsemaan tilannetta ja vahvimmat ottavat vallan. Esimerkkinä tästä oli, kun Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä otettiin käyttöön uudet sosiaaliset mediat ja viestintäkanavat, ne olivat omien maidensa kontrolloimatta ja yllättäen vastarinta kanavoitui viestintäkanavien kautta vallankumoustoiminnaksi tämän vuosikymmenen alussa. Osin oli kyse varmaan oikeasta ihmisten välisestä viestinnästä, osin valtioiden naivista asenteesta viestintärajoituksiin, mutta on havaittu toiminnan olevan myös ulkomailta johdettua ja valeviestintää – parvia on johdettu keksimällä tekaistuja tarinoita ja sepitettyjä viestiviä henkilöitä ja näin on kannustettu vallankumoustoimintaan. Seurauksena ympäri maailmaa on myyty suuria viestintärajoitinjärjestelmiä, mutta länsimaissa on puhuttu enemmänkin vaalivaikuttamisen estämisestä. Ehkä ironista on, että kun esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa pyrittiin pari vuotta sitten massajohtamaan kansanjoukkoja, niin parviäly otti vallan ja valitsi yllätyspresidentin.

Parviäly arkkitehtuurissa huonoimmillaan tarkoittaa, että suunnitelmaa tekee joukko ihmisiä, jotka toimivat toisten antamien visioiden pohjalta. He väittävät työryhmänsä olevan demokraattinen, mutta eivät anna eri mieltä oleville puheenvuoroja eivätkä salli linjoistaan poikkeamista. Pohjalla oleva visiokaan ei ole täydellinen: esimerkiksi työryhmän taloutta kontrolloiva on voinut ostaa ulkomailta eräänlaisen rakenne- tai julkisivukonseptin, joka hallinnoi koko suunnitelmaa, mutta sen pohjalta mietitään kokonaisratkaisua ilman että ollaan hankittu laajempaa kokonaisratkaisua, joka toimisi. Näin parviäly voi huonossa tapauksessa tarkoittaa, että ulkomaisen konsulttitoimiston kanssa on tehty sopimus ainutlaatuisen näköisen idean ostamisesta suunnitelmaa varten, mutta ideassa on taloudellisista syistä pysyttävä eikä siitä voi poiketa tai sitä voi kritisoida, sillä siihen on panostettu suurimmat riskipääomat. Jos idea on vajaalaatuinen eikä sitä osata käsitellä ammattitaitoisesti, on ratkaisu kuin jos kotitalous ostaisi sattumanvaraisesti oven taakse ilmaantuneelta pölynimurikauppiaalta keskuspölynimurin teollisuusluokitellulla teholaitteistolla, josta seuraavana päivänä havaitaan, että sille ei ole runkolaitteistoa eikä se sovellu kotitalouteen. Seuraavat vuodet sitten yritetään miettiä, miten laitteistoa voidaan perustella. Kaikkien perustelujen on lähdettävä siitä, että investointi oli oikea.

Parviälyä huomattavasti soveltuvampi malli päätöksentekoon olisi dynaaminen realistinen päätöksentekoprosessi. Eri osapuolet voisivat vapaasti keskustella nykytilanteen ja tarjolla olevien vaihtoehtojen eduista ja puutteista ja myöntää omat rajansa ratkaista asioita. Toimimalla vuorovaikutuksessa, dynaamisesti, he saavat palautetta ja voivat jatkuvasti korjata toimintaansa. Jos päätöksenteon pohjana on, että joukoille kerrotaan vain toiminnan reunaehdot ja he toimivat satunnaisten johtopäätösten kannustamina, eivät päätöksenteosta vastaavat yleensä hahmota omaa toimintaansa. Tällöin voikin käydä siten, että sopulilauma ei edes huomaa vieneensä parviälyllään joukkonsa jyrkänteeltä alas.

 

 

 

 

 

 

 

 

<< Takaisin Lisää kommentti
0 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Page 1Ark-toimintaa/Arch-activitiesKuvastoArk-KuvastoLinkitYhteydet/ContactCVBlog