Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Page 1
Ark-toimintaa
/Arch-activities
Kuvasto
Ark-Kuvasto
Linkit
Yhteydet
/Contact
CV
Blog
Kotisivu
Tavaramerkin rekisteröintiprosessi on saatu päätökseen

Keväällä nettisivulleni ilmestyneen rekisteröidyn tavaramerkin väiteaika on päättynyt ja rekisteröintiprosessi on valmis. 

Tavaramerkki ei kerännyt yhtään valitusta, siitäkin huolimatta, että se oli kolmen kuukauden väiteajan esillä kotisivullani. Tavaramerkkini on luokkaa 90.01, joka tarkoittaa kuviomerkkiä, jossa on kirjallinen osa. Hankkeeni taustana on, että 80-luvun alussa kiinnostuin graafisesta suunnittelusta ja olen siitä alkaen seurannut tavaramerkkejä. Eräs kiinnostava harrastus oli aikoinaan muistaa ulkoa satoja tavaramerkin haltijoita kuviomerkeistä tai merkkien osista. Olin suunnitellut ensimmäisen julkaistun tavaramerkkiehdotuksen ympäristöjärjestölle 80-luvun puolivälissä, merkillä nykyinen lähin vastine on Suomessa vuonna 2017 rekisteröidyn ”Vastuullinen kuljetusyritys” -tavaramerkki. Selvitysten mukaan se muistuttaa myös harmillisen läheisesti Amerikan liikenneviraston tavaramerkkiä vuodelta 1967 ja jotain tilapäistä 90-luvulla perustettua kotimaisen hyvinvointiyrityksen logoa.

Aloittelevana opiskelijana tein enemmän graafista suunnittelua 1995 julkaistessani ensimmäisen kotisivuni ja muuta graafista materiaalia. Uudemman kerran aktivoiduin 2012 suunnitellessani tänä vuonna käytöstä poistuneen TP-kuvio-tekstimerkin, jonka rekisteröinti ei kuitenkaan enää vuonna 2017 onnistunut, sillä vuonna 2013 ja 2014 kaksi eurooppalaista oman alani pienyritystä oli rekisteröinyt pelkät kirjaimet TP omiksi tavaramerkeikseen eikä PRH suostunut sellaisenaan tunnustamaan oman merkkini oikeuksia, sillä uudet tulokkaat olivat rekisteröineet oikeudet omalle alalleni ennen minua. Virallisen rekisteröinnin vaikeuksien, kuten sekaantumisvaaran, vuoksi täten vanha TP-kuviomerkki katosi käytöstä.

Loppuvuodesta 2017 aloitin prosessin uuden tavaramerkin luomista varten. Tavaramerkiltä vaaditaan erottautumiskykyisyyttä ja sitä, että merkkiä ei voida sekoittaa aikaisempiin merkkeihin, toiminimiin tai muihin oikeuksiin – siksi tavoitteena oli eriytyä kaikista. Hylätessäni TP-nimikirjaimet, joita Euroopassa on lisääntyvissä määrin rekisteröity eri aloille (Suomessa tunnetaan ainakin seitsemän eri aloilla ja ulkomailla useampia, yhdistelmissä yli sata), ja siirtyessäni tekstiin ”Poutvaara” kuviomerkkinä, olen voinut sekä saavuttaa täysin ainutkertaisen tekstiasun, sen visuaalisen kuvion ja luoda lisäarvoa tekstille sekä sen arvolle verrattuna pelkän ”Poutvaara”-tekstin käyttämiseen – näin tavaramerkin vaatimukset tulivat ongelmitta täytettyä.

Tavaramerkki Poutvaara esittää sukunimeni pelkkänä tekstinä, jota on muokattu arkkitehtuurissa tutulla mutta omalla tavallaan uudesti sovelletulla valeperspektiivimuokkauksella – mahdollisimman kiteytetyllä ja selkeällä periaatteella. Varsinaisesti perspektiivisiä muokkauksia tässä luokassa tunnetaan Suomessa vajaa kaksikymmentä esimerkkiä, mutta oma perspektiivin ja valeperspektiivin yhdistelmä on Suomessa ensimmäinen – minulla on soveltamaani innovaatioon siis ensisijainen oikeus, josta en näe syytä joustaa – varsinkin koska olen käyttänyt hankkeeseen näin paljon rahaa, aikaa ja vaivaa.

En tietenkään ole ainoa henkilö Suomessa, jolla on oma kuviomerkki kirjallisella osalla – tavaramerkkejä Suomessa näillä määritteillä on yli tuhat, joista löytyy tietokanta Patentti- ja Rekisterihallituksessa. Myös esimerkiksi sanan ”design” sisältäviä muitakin tavaramerkkejä on neljäsataa. Väiteaikana tutustuin muihin tapauksiin ja selvitin, että Suomessa kiistanalaisin 90.01-luokan merkki oli Arman Alizadin ”Kill Arman”-tavaramerkki, jonka käsittely valitusprosesseineen kesti viisi vuotta – itse selvisin puolessa vuodessa ilman valituksia. Viime vuosina myös SRV:n Redi:n tavaramerkkiin liittyen oli pitempi lupaprosessi. Negatiivinen julkisuus ja virallinen vastustaminen tietenkin haittaa tavaramerkin haltijaa ja siten Alizadin merkki on ilmeisesti jäänyt uusien projektien myötä taustalle, samoin Redin markkinointi on muuttunut.

Muita 90.01 luokan merkkejä Suomessa on nuoremmalla polvella ja julkisuuden henkilöillä, itse olen PRH:n tietokannasta löytänyt merkit: Apulanta, Janina Fry, Kiira Korpi, Perus S, Sami Hyypiä Akatemia, Supercell, Trainers House Fight Club ja Ville Haapasalon tavaramerkki. Omalla alallani löytämäni esimerkit ovat Arabia, Artek, Aino-vaatemerkki, Granlund -insinööritoimisto, Iittala, Kotiarkkitehtipalvelu, Le Corbusier säätiö, Polaria kalusteovet, Sarpaneva-kellot, Aalto-yliopisto, Taidekorkeakoulut Helsingissä, Insinööritoimisto Vahasen ”Project Passion”-suunnittelukonsepti ja Uki Arkkitehtien ”Valo”-testausjärjestelmä. Näistä itse tein vuosikymmen sitten Aalto-yliopiston tunnuksesta ehdotuksen kuvioteksti-tavaramerkistä, mutta yliopisto päätyi nykyiselle oikeinkirjoitussääntöjä rikkovalle ”A- ja välimerkki-linjalle”. Lähes kaikki muut Suomen noin 1100 tavaramerkkiä 90.01 luokassa ovat muilta vierailta aloilta eivätkä liity arkkitehtuuri-, design- tai suunnittelualaan tai kehenkään julkisuudessa yleisesti tunnettuun henkilöön. Edellä mainitsemieni esimerkkien ohella tiedossani ei ole kotimaassa ketään muuta henkilöä itseäni lukuun ottamatta, jolla olisi 90.01 tavaramerkkiluokassa oman suunnitteluyrityksensä rekisteröity tavaramerkki. Tästä huolimatta muissa tavaramerkkiluokissa Suomessa tunnetaan kaksi arkkitehti-sanan sisältävää tavaramerkkiä, AR-palvelu ja Ristomatti Ratia arkkitehti – Ratia onkin varsin tuottelias tavaramerkkien hakija, sillä hänellä on kymmeniä etupäässä sanoihin pohjautuvia tavaramerkkejä. Muissa luokissa tunnetaan sana-pohjalta myös 12 kpl arkkitehtitoimistoon ja 4 kpl arkkitehtuuriin liittyvää tavaramerkkiä, puolestaan designiin liittyviä tavaramerkkejä tunnetaan yli 800 kpl.

Huomattava on, että tutuimpia kirjaimia, numeroita ja sanoja käytetään monilla toimialoilla. Olen tässä koonnut Suomen yleisimpiä tavaramerkkien sanoja, aakkosia ja merkkejä yleisyysjärjestyksessä (myös muut tavaramerkit kuin voimassa olevat):

Merkki tai sana

Viitteiden määrä kpl

the

1844

of

1199

A

1122

T

755

S

732

E

669

ja

630

for

573

Suomen

471

C

424

X

414

design

403

K

388

R

347

and

346

1

340

one

324

D

320

P

313

G

310

Helsinki

295

F

268

O

256

H

254

express

247

L

228

New York

219

2

214

house

208

W

202

center

197

euro

196

Suomi

192

3

175

pizza

168

city

165

big

164

koti

164

2000

156

TV

153

king

147

is

146

Q

145

me

134

100

133

U

131

office

123

auto

123

oma

119

4

118

7

117

alfa

117

jet

109

10

104

Y

103

Lapin

91

ravintola

91

5

90

Helsingin

87

delta

81

iso

76

omega

75

pack

72

olut

71

talo

71

MA

70

akatemia

59

palvelu

58

ässä

53

queen

51

8

50

kauppa

50

pankki

50

6

49

London

48

21

47

aalto

44

TT

44

Anna

43

karhu

42

Maria

41

ok

41

US

40

Tampere

38

apteekki

37

kone

35

ikkuna

33

Lahden

32

keskus

31

Jussi

30

valo

30

12

28

Tampereen

28

Turun

27

kaupunki

27

USA

27

kuva

26

aa

25

kymppi

25

9

23

digi

22

Turku

21

Matti

21

America

21

ilves

20

rakennus

20

vesi

19

Marja

18

Pohjolan

18

Pekka

17

Stockmann

17

Anne

16

huolto

16

Hämeen

16

Stockholm

16

sähkö

16

stock

15

Lahti

15

Pohjanmaan

14

TP

14

yliopisto

12

Pirkanmaan

11

Uudenmaan

11

tukku

11

Poutvaara

1

 

 

Tavaramerkkien kansainvälinen asema on tietenkin mahdollista etupäässä suuryrityksille, sillä pelkkä yhden tavaramerkin maailmanlaajuinen rekisteröinti maksaa 22 tuhatta euroa ja päälle tulee jokaista vuotta kohden tuhansien eurojen ylläpitomenot. Näistä syistä Suomessakaan ei kaikkia täällä käytettyjä ulkomaisia tavaramerkkejä ole rekisteröity! WIPO eli maailman älyllisen omaisuuden organisaatio on 70-luvulta lähtien muuttanut visuaalisia oikeuksia määrittämällä tekijänoikeuksia myös graafisella alalla, ja tämä on vaikuttanut kansallisiin ja kansainvälisiin lakeihin. Laajalti ratifioitu Wienin sopimus vuodelta 1973 on kansainvälinen luokitusjärjestelmä esittäville elementeille tai merkeille. Oman merkkini pääkategoria on Wienin luokituksen mukaan luokka 27.1.1. / ”typografiset asiat perspektiivissä”. Euroopan Unionin alueella toisten jäsenvaltioiden tavaramerkit vaikuttavat muihin maihin, vaikka ne eivät olisi kansainvälisiä, tässä itsekin kärsin tappion vuonna 2017. Euroopan Unionin älyllisen omaisuuden kattojärjestö EU IPO eli ”Euroopan Unionin Älyllisen Omaisuuden Virasto” ylläpitää visuaalista algoritmista tietokantaa, jota käyttävät niin virastot kuin niiden asiakkaat – itse syötin oman tavaramerkkini viraston algoritmiohjelmaan ja vertasin siihen kaikki esiin tulevat 4700 tavaramerkkiä varmistaakseni, että päällekkäisyyksiä ei nykyään ole – eikä vastaavaa ole olemassa. Huomattavaa on, että merkki on samalla sekä kuvio että teksti.

Tietenkin itselläni on etuoikeus omaan tavaramerkkiini myöhemmin, jos joku yrittäisi rekisteröidä oman tavaramerkkini näköisen merkin EU:n alueella ja toisen maan virasto voisi edellyttää minun kuulemistani mahdollisessa rekisteröintiyrityksessä. Tietenkin myös, jos vaikka joku yritys Kiinassa käyttäisi tavaramerkkiäni ilman lupaa jossain tavarassa tai palvelussa, niin EU:n alueella voin käsitellä aihetta tavaramerkkiloukkauksena oman alueeni lainsäädännön tukemana ainakin EU:n alueella. Suomen alueella tavaramerkkini suoja on vahvin sekä kuviomerkkinä että sanana, ja sen lisäksi ainoastaan Poutvaara-sukunimen kantajat voivat hakea tällä sukunimellä tavaramerkkiä, mutta ainoastaan jollain muulla toimialalla kuin suunnittelupalveluissa, myös vain jos se ei loukkaa oman merkkini kuviota tai rinnastettavia ominaisuuksia, on omaperäinen eikä ole sekoitettavissa mihinkään muuhun tavaramerkkiin. Oman tavaramerkkini alat keskittyvät arkkitehtuurin-, huonekalujen-, graafisiin- ja designin- suunnittelupalveluihin. Kotisivuni toimivat näiden toimialojen markkinoinnissa, pohjautuen graafiseen suunnitteluun.

Tavaramerkin tekstin oma fontti on alustavasti muokattu visuaalisesti ”raskas” sans-serif eli groteskifontti, joka mukailee yleisimpiä groteskifontteja kuitenkaan pohjautumatta laajaan typeface-järjestelmään. Se kuuluu kuitenkin viitteellisesti samaan ryhmään kuin toisilleen sukua olevat Helvetica, Univers, Swiss 721 ja Arial – näin merkin mittasuhteiden, muotoilun ja yleisilmeen perusteella – toki muitakin saman fonttisuvun merkkejä on ainakin sata samankaltaista, mutta useimmat tunnetaan heikosti tai ovat jääneet pois käytöstä. Kotisivuillani käyttämäni fontin Tahoman olen valinnut vain siitä syystä, että se löytyy lähes jokaisesta web-selaimesta ja laitteesta – yleisestikin sans-serif on suositeltavampi kuin serif-fontit, jotka eivät ole heikomman resoluution näytöiltä kovinkaan luettavia.

Omista typeface-hankkeistani minulla ei ole vielä julkaistavaa kerrottavaa, mutta ne ovat huomattavasti laajempia kuin tavaramerkkihanke – hankkeet kattavat sekä painetun että digitaalisen fontin. Tietenkin on mahdollista, että yrityskohtainen typeface toisi tulevaisuudessa myös paineita uudistaa tavaramerkkiä – tämä on varsinkin tunnetuissa kauan aikaa olleissa tavaramerkeissä yleistä, esimerkkinä Coca-Cola. Kotimaisesti 2000-luvun tunnetuin uuden tekstifontin luonti teksti-kuvio-luokassa pienen koon yrityksen logo- ja otsikkomarkkinointiin on ollut vuonna 2016 LudwigTypen yritysfontti vuonna 2003 perustetulle Sarpaneva-kelloille. Vaikka LudwigTypellä on Suomi-yhteys, olisi omasta näkökulmastani omien voimavarojen haaskausta tilata yritysfontti Saksasta, paitsi suurten kustannusten, myös päällekkäisten toimintojen välttämisen vuoksi. Huomattava kuitenkin on, että en näe itseäni tulevana kaupallisena fonttisuunnittelijana – näen sektorin koeluonteisena ja sivutoimisena. Suuremmista yrityksistä omista fonteistaan tunnetuimmat kotimaiset ovat Nokia ja muut viestintäyritykset niin digitaalisessa, liikkuvassa kuvassa kuin painetussa mediassa. Kuitenkin yli 99% yritysten grafiikasta on hankittu valmiista typeface-vaihtoehdoista, sillä customoitu typeface on kallis. On kuitenkin yksinkertaisempaa hankkia oma otsikoiden ja logojen typeface, siitä case-tapauksena Sarpaneva-kellot. Varsinainen pelkkiin logoihin tai otsikkoteksteihin perustuva typografia on Suomessa hyvin yleistä, tein siitä itsekin lehdessä julkaistun työn ensimmäistä kertaa 80-luvun lopulla.

Yleisesti ottaen kertoisin Poutvaara-nimelle taustaa: Suomessa otettiin 1850-luvun jälkeen tavaksi yleistää sukunimien käyttöä. Sukuni oli isäni puolelta peräisin nykyään täysin kadonneesta Poutalan kylästä Parikkalasta ja niin suvun väki ja muiden vastaavien nimisten kylien väki oli sukunimeltään Poutanen, Poutala, Pouta ja Poutiainen. Koska Pout-alkuiset nimet olivat tuohon aikaan hyvin yleisiä ja etu- sekä sukunimiltään samoja henkilöitä oli useita, keksittiin käyttöön sukunimi Poutvaara, jotta nimellä voidaan erottua. Sana Poutia viittaa poutasäähän, kuivaan kauteen tai Pouta-alkuiseen paikannimeen. Poutala-nimisiä paikkoja on Satakunnassa, Hämeessä, (Pouta 1550 Eurajoki, Powtala 1506 Kylmäkoski) ja Pohjanmaalla (Pouta 1571, Påutala 1668 Liminka, Poutia, Poutine, Poutha 1550 Oulunsuu); Pouta nimeä tunnetaan myös Laatokan luoteisrannalta (Hanns Pouttainen 1616 Parikkalasta, Poutain 1631 Kurkijoelta) ja Poutanen 1800-luvulta Parikkalan Poutalan kylästä. Poutiaisia tunnetaan Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta ja Savosta. Tunnettu oli myös 1719 värväyssotilas Påutaparta Hämeestä.

Poutvaara nimen etymologia on ulkomaalaisille tuntematon. Esimerkiksi nimi Poutain kuulostaa ranskalaisille samalta kuin Pétain – ranskalainen menestynyt sotilas ja huonosti onnistunut poliitikko. Sen sijaan sana ”pouta” on vieraskielisille tuntematon ja vaikeaa liittää muihin sanoihin: suomessa se tarkoittaa sateetonta tai pilvetöntä säätä, ”kaunista ilmaa”, yleensä hyvää kesäsäätä. Meteorologisessa katsannossa Suomessa poutaan liitetty cumuluspilvi on kylmän rintaman pilvi, joka ennustaa poudan loppuvan ja sateen seuraavan – puolestaan lämpimän sään kumpupilvet ovat pienempiä ja katoavat satamatta. On tietenkin huomattava, että kyseessä on kotimaisen ilmaston sääilmiö. Sanan toinen osa ”vaara” liittyy foneettisesti kansainvälisesti samankaltaisiin vaaraa eli uhkan merkkejä tarkoittaviin substantiiveihin. Siten se on yhdistelmäsanana ymmärrettävissä myös sadetta ennustavana, ”uhkaavana”, säänkehityksenä. Tämän ohella olen itse korostanut, että vaara on metsän peittämä, tavallisesti loivarinteinen suhteellisen korkea mäki (jota kotimaassa luokitellaan vuoreksi), joka on Fennoskandialle tuttu geologinen muodostelma. Tunturi on puolestaan korkeampi ja ilman puustoa. Maantieteellisesti vaara liittyy itäisen Suomen maisemallisiin maamerkkeihin. Se liittyykö nimi vaarallisuuteen vai vaaranalaisuuteen on luonnollisesti enemmän subjektiivinen tulkinta – selvää joka tapauksessa on, että Poutvaara on ollut monissa vaaranpaikoissa. Periaatteessa Poutvaara-nimeen liitettävät kylmän rintaman kumpupilvet voidaan tulkita myös poutaa ja hyvää säätä ennakoiviksi pilviksi vaarallisen sääilmiön mentyä ohitse siis: ”poutasäätä, vaara ohitse”.

Sekä tuoreessa tavaramerkissäni, että yli kaksi vuosikymmentä allekirjoituksessani, olen mieltänyt sanaosan ”vaara” maantieteellisenä geologisena mäkimuodostelmana. Tavaramerkissäni voidaan kirjainyhdistelmän ”Pout-” kaarevien muotojen viittaavan poutapilveen, kun tekstimuoto ”vaara” viittaa mäkeen pilven alla – nimi voitaisiin myös tulkita säävaroituksena poutasään katkeamisesta. Myös oman käsin kirjoitetun nimikirjoitukseni vaara-sanan pelkistys viittaa vaaran tyyppiseen mäkimuodostelmaan ja sen pelkistymiseen on varmaan vaikuttanut oppimani neliöjuuren merkki. Tänä vuonna minulle on tullut tutuksi tavaramerkkien tietokantojen selvityksistä 1970-luvulla suunniteltu Vans -logo, eikä siihen liity minulla mielikuvaa vaatemerkkistä. Oman arvioni mukaan myös Vans-logo voi pohjautua neliöjuuren merkkiin, sillä sen suunnittelija oli vain 13-vuotias amerikkalainen koululainen – tämä ikäluokka mahdollisesti kuuli ensimmäistä kertaa neliöjuuresta perusopetuksessa. Tarinaa voisi jatkaa siten, että valitettavasti neliöjuuri, jonka alla lukee ”ans” eli lyhennelmä sanasta ”answer” voi enemmän viitata vastauksen puutteeseen vaikeana koetusta matematiikan tehtävästä ja opiskelun korvaamisen muulla kulttuurisisällöllä.





Kuvassa on kuvallinen selitys tavaramerkistä: Eero Järnefeltin maalauksen yksityiskohta vaarasta yhdistettynä omaan kuvaani poutasäästä ja tavaramerkkiini jakaen kuva-alan kahteen sanaa kuvaavaan kenttään, geologiseen ja meteorologiseen. Omassa tavaramerkissäni ei ole siis vain tekstin typografian muokkausta, vaan myös semanttisia eli merkitysopillisia osatekijöitä. Kuvastoissa ja graafisessa suunnittelussa tavaramerkki on osoittautunut joustavaksi erilaisissa yhteyksissä.


Tavaramerkissä nimi Poutvaara on jaettu kahdelle riville, kuitenkin jakaen tavuviivalla oikeinkirjoituksellisesti, sanamerkityksellisesti ja ääntämyksellisesti erottaen kahteen osaan. Sanassa on myös yksi versaali eli iso kirjain alussa ja muut ovat gemenoita, kuitenkin siten, että vaara-sana pysyy mediaanilinjassa ja x-korkeudessa. Kirjainten muokkaaminen ei ole siis sattumanvaraista tai mielivaltaisen näköistä, kuten esimerkiksi Helsingin Taideyliopistojen logoissa, vaan huomattavasti kurinalaisempaa ottaen huomioon typografiset ja kuviomerkkien perinteet. Oleellista on myös mahdollisimman korkea omaperäisyys ja erottuvuus – ennen kaikkea tilallinen ulottuvuus. Tavoitteena on, että jos joku toinen haluaisi käyttää tai soveltaa tavaramerkkiäni, se onnistuisi vain, jos minä olisin soveltamisessa mukana, esimerkiksi esineen, suunnitelman tai palvelun suunnittelijana. On tietenkin selvää, että tavaramerkkejä käytetään kaupalliseen erottumiseen ja yksilölliseen esiintymiseen – tämä on esimerkiksi havaittavissa kotisivullani ja yritykseni graafisessa materiaalissa. Luonnollisesti tavaramerkin rekisteröinnillä korostetaan kaupallisia ja immateriaalisia oikeuksia hankkien oikeuksille laillista suojaa.

Erottumista varten suunnittelupalveluiden suhteen olen tietenkin käynyt lävitse myös kotimaisen Arkkitehtitoimistojen Liiton ATL:n jäsenluettelon, vaikka en ole sen jäsenenä, koska itselläni ei ole sen edellyttämiä suunnittelulisenssejä. Viestinä on, että ”Olen arvioinut teidät kaikki pätevämmät kollegat lävitse ATL:ssä, ja olen lähinnä havainnut, että teillä ei ole kellään tavaramerkkiä tunnuksena luokassa ”kuviomerkki kirjallisella osalla”, monella on vain teksti, toisilla on valmiiden elementtien typografisia maneereja kuten ohut ja vahva tekstityyppi rinnakkain, muutamalla on käsivaraluonnos, piirros tai kuvio, neliö tai vastaava. Useimmat luottavat pelkkään sanaan, nimeen tai kirjainyhdistelmään. Arkkitehtuuriin liittyviä muita tavaramerkkejä olen löytänyt 20 kappaletta, mutta yrityksillä tavaramerkkejä ei lähes lainkaan suosita, eniten näissä luotetaan pelkkään tekstiin.” On sinänsä erikoista, että aloittelevalla on jo valmiiksi pidemmälle viety konsepti kuin vakiintuneilla, mutta en ole itse kuitenkaan jäämässä vielä tähän – graafisen suunnittelun konseptissani riittää vielä lisätyöstettävää, ja olen tähän mennessä julkaissut vain tavaramerkin.

On tietenkin huomattava, että graafinen suunnittelu on myös yksi toimialueeni, enkä muutenkaan ole keskittynyt vain yhteen osaamisalueeseen. En tietenkään sulje pois sitä vaihtoehtoa, että voisin tarjota suunnittelupalveluita arkkitehtitoimistoille tavaramerkeistä, mutta yleisimmin minulla riittää arkkitehtuuriin liittyvää omaa toimintaa enemmän kuin itselläni on aikaa. Tämän ohella arvioidessani Suomen suurimpia arkkitehtitoimistoja olen päätellyt, että pääsuunnittelijat haluavat itse piirtää tavaramerkkinsä, koska kokevat sen henkilökohtaiseksi aiheeksi ja kaupalliseen tavaramerkkitraditioon on suhteellisen vähän viitteitä. Arkkitehtitoimistoihin liittyvät kuviotavaramerkit on laskettavissa yhden käden sormilla, tällöinkään kaikkia sormia ei tarvitse laskuissa mukana. Tavaramerkin käyttöönotossa yksi kynnys on tietenkin sen tekemiseen ja lupaprosessiin käytettävä aika, vaiva ja taloudellinen investointi. Oman alani ulkopuolisille yrityksille katson voivani sivutoimisesti suunnitella tavaramerkkejä tai graafisia ilmeitä – tietenkin jos sivutoimeen riittäisi aikaa.

Paitsi suunnittelutoimistoja, olen käynyt lävitse myös muita tavaramerkkejä – tavoitteeni on ollut mahdollisimman laajasta aineistosta varmistaa, että merkillä ei ole aiempia vastineita. Kuten olen selannut tuhansien merkkien sähköisiä tietokantoja, olen perehtynyt myös vanhempiin painettuihin esimerkkitapauksiin ja kauttaaltaan alan historiaan. Alkuvuodesta 2018 minulla oli jo useita suunnittelulinjoja, joista päädyin tähän yksinkertaisimpaan pelkkään kuvion muodostavaan tekstiin. Tästäkin minulla on ollut lukuisia vaihtoehtoja ja muokkausversioita, enkä sulje pois tavaramerkin muokkaamista joskus tulevaisuudessa, mutta muokkauksen ehtona on, että se ei merkittävästi muuta ulkoasua – siksi en käsittele muita muokkausehdotuksia, kuin vain nykyasun yleisilmeen suurimmassa määrässä säilyttäviä – fontinkin tulisi olla saman kaltainen sans-serif fontti.

Valmiin tavaramerkin muokkaamisen sijaan päähuomioni on kuitenkin yritykseni muussa sisäisessä graafisessa suunnittelussa, joka on laajempi prosessi. Tietenkin nähden sen, että en tiedä ketään muuta rakennussuunnitteluun keskittynyttä yritystä, jolla on vastaavan luokan oma tavaramerkki Suomessa, en myöskään tiedä kovin montaa kymmentä laaja-alaista graafisen suunnittelun yritystä Suomessa – pienimuotoisen graafisen suunnittelun rima on tosin niin matalalla, että siinä puhutaan sadoista tuhansista henkilöistä – harva tulee edes miettineeksi, että niin yksinkertaisessa ohjelmassa kuin tekstinkäsittelyssä tulee tahtomattaankin tehneeksi graafisen suunnittelun päätöksiä.

Kotimaiset typografian suunnittelijat ovat hyvin harvinaisia, näistä Saku Heinäsen typografia Ylelle loppuvuodesta 2011 on kotimaassa kaikkein näkyvin. Typefacen eli arkikielessä digitaalisen fontin suunnittelu on niin yleistä, että Suomessa lasken olevan arviolta ainakin sata tekijää, jotka osaavat suunnitella jonkun tasoisen typefacen. Useimmat typefacet ovat kuitenkin käytössä vain otsikoissa tai nimissä ja siten laajakäyttöiset pitkiin teksteihin kuten kirjoihin soveltuvat erikoisfontit Suomessa rajoittuvat muutamille keskeisille viestintäyrityksille. Suomalaisten yritysten visuaalisiin koodistoihin sisältyy ani harvoin omaa pitkiin teksteihin soveltuvaa typografiaa – näistä poikkeuksina Yle ja Helsingin kaupunki – investointiin ei ole useimmiten varaa eikä tekijää. Pääasiallisesti typografinen osaaminen hankitaan ulkomailta esimerkiksi järjestelmäinvestointien kautta, tästä esimerkkinä Helsingin Sanomat.

Omat esikuvani ovat ulkomaiset alan harvat mestarit, jotka ovat kaikki nykyään tuonpuoleisessa. Oma kiinnostukseni typografiaan lähti liikkeelle varsinaisesti kalligrafiasta ja kirjainten luonnostelusta 1980-luvulla – typografia on kuitenkin jäänyt vain yhdeksi osaamisalueeksi, mikä on nykyään ymmärrettävää, koska harva voi saada riittäviä tuloja vain yhdestä kapeasta sektorista. En varsinaisesti usko, että mikään suuri yritys tai yhteisö tekisi minulle laajan tilauksen typografiasta – sellaisen saa nopeimmin, halvimmin ja helpoimmin valmiista satojen tuhansien nettinäytteiden joukosta, muutamalla kymmenellä eurolla verkkomaksulla suoraan valitsemalla ja tietokoneelle fonttikansioon tallentamalla. On kuitenkin muistettava, että tällaiselle ei voi hakea mallisuojaa eikä voi estää ketään muuta käyttämästä samaa.

Jos ylimääräistä aikaa on, voi yksilöllinen typografia olla järkevä investointi, siitäkin huolimatta, että sen kulut ovat markkinahintaan kymmeniä tai satoja tuhansia euroja. Yksityisyrittäjän investoinnit omassa graafisessa suunnittelussa ovat pääasiassa ajankäyttö, mutta muitakin kuluja syntyy vähintään satoja euroja. Kuitenkin jos minulla ei ole uudisrakennuksista toimeksiantoja, koen graafisen suunnittelun omaan käyttööni hyödyllisenä, samoin myös haastavan typeface-suunnittelun, jota verrataan myös rakennussuunnitteluun vaativuudeltaan. On kuitenkin huomattava, että laadukkaan graafisen ilmeen suunnittelulla säästää pidemmän päälle sekä aikaa, suuressa julkaisumäärässä myös rahaa ja tämän ohella hyvä graafinen ilme vahvistaa sekä viestiä että tuo lisäarvoa esityksille. Haittapuolena kovin yksilöllisessä typografiassa ovat tekniset viestintäesteet, kuten tiedonsiirron kynnykset. Alkuvuodesta 2018 käsittelin blogissani amerikkalaisia monopoleja, joilla on määräävä asema digitaalisen viestinnän alustoissa ja sen suunnittelun elementeissä.

Pätevämpien arkkitehtikollegoiden ohella olen tietenkin käynyt lävitse myös muuta taustaa: olen seurannut myös ulkomaisia arkkitehtejä – aiemmin toivoin voivani olla heidän organisaatioissaan mukana, mutta olen myöhemmin päätynyt monilla aloilla toimivaksi oman tien kulkijaksi, jolla on omat tavoitteet ja päämäärät. Tavoitteeni on nyt myöhemmin erottua kaikista muista suunnittelutoimistoista ja olla täysin omaperäinen – oltuani alalla vajaa kolme vuosikymmentä en ole päätynyt läheiseen yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa.

Urani alussa arkkitehdeistä arvostin tietenkin kotimaisia Aaltoja ja Saarisia, mutta kansainvälistymisen vaikutuksesta olen ulkomailla nähnyt, että Suomi on loppujen lopuksi vain pieni tekijä arkkitehtuurissa – pääasiallisesti maan nuoren iän vuoksi. Kotimaisella modernilla arkkitehtuurilla on kuitenkin merkitystä, koska se on vaikuttanut jonkin verran nykyiseen arkkitehtuurin ammattikuvan syntyyn – siitä huolimatta maailmassa on sadoittain merkittäviä moderneja innovatiivisia arkkitehteja satojen tuhansien henkilöiden joukossa. Näistä syistä en näe henkilökulttien rakentamisessa järkeä, sellainen voisi varsinkin kotimaassa sumentaa tervettä järkeä.

Yleisimmin kokemuksen kasvaessa kaikki arkkitehdit voi havaita kuuluvan samaan ryhmään - teknisellä, teknistaiteellisella, muotoilullisella tai taiteellisella alalla - joka pyrkii kehittämään rakennettua ympäristöä, viestintää, teoriaa, tutkimusta, tuotekehittelyä, arkkitehtuuria, kaavoitusta, esineitä, kappaleita, taideteoksia, järjestelmiä, muokattuja maisemia tai ympäristökokonaisuuksia – tästä syystä lehdistönäkyvyydellä, kaupallisella menestyksellä tai ammattikunnan sisäisellä maineella ei ole lopullisesti ratkaisevaa merkitystä. Loppujen lopuksi eniten ihmiskunnan kehitykseen vaikuttaneita arkkitehtejä tunnetaan korkeintaan nimeltä, monista tunnetaan vain hänen oman aikakautensa ylin hallitsija. Nykyään persoonakultin kaltainen arkkitehtien näkyvyys antaisi ymmärtää, että näkyvät arkkitehdit olisivat ikuisia, mutta itse olen oppinut, että arkkitehtuurissa tunnettavuus ei ole taattua – ei rakennusten pysyvyyskään, ja varsinkin nykyään esillä on niin monta kymmentä tuhatta arkkitehtia, että tähän tietomäärään ei kukaan ehdi perehtyä. Tuskin sadan vuoden kuluttua nykyhetkestä muistetaan yleisemmin ammattikunnan piirissä muut kuin muutamat kymmenet nykyään tunnetuimmat tekijät. Maineen katoavaisuuden vuoksi ei kannatakaan arvostaa myyttiä arkkitehtien henkilökohtaisesta erityisyydestä tai merkittävyydestä – kaikissa rakennushankkeissa arkkitehti on vain pieni tekijä, monesti vain vähäpätöisessä osassa kokonaisuuden määrittäjänä.

Oli minullakin ennen esikuvia, ja pidin muita arkkitehtejä kiinnostavina, mutta kun etäisyyttä on tullut enemmän ja keskityn perusasioihin ja perustaitoihin, niin minun omasta näkökulmastani etäämmälle jääneillä arkkitehdeillä ei ole minulle enää merkitystä. Siitä huolimatta tiedän heidän käyttävän samoja suunnitteluohjelmia tietokoneella ja standardeja kuin itsekin käytän, ehkä arvelen, että yhteenkuuluvuutta alalla nykyään muodostavat yhteisten standardien noudattaminen, työn teko samoilla tietokoneohjelmilla ja perustavanlaatuisesti samanlaiset työprosessit. Ala on hyvin radikaalisti uudistunut 1990-luvun ja henkilökohtaisten tietokoneiden yleistymisen myötä, oikeastaan sitä ennen eläneet arkkitehdit alkavat olla nykyajan suunnittelijoille enemmän kiinnostavia muinaisjäänteitä.

Arkkitehtuurin kehitystä seuratessa huomaa, että monet modernin aikakauden arkkitehdit suunnittelivat laadukkaammin ja sisällökkäämmin arkkitehtuuria kuin useimmat nykyään tietokoneen monitoreilla erilaisia pääasiassa lainattuja efektejä laskelmoidusti yhdistelevät tekijät. Kaikkein varmimmin arkkitehti tulee unohdetuksi, jos hän tivaa: ”Sano nyt, että minä olen tärkeä arkkitehti!” Sen sijaan vuosisatojen ja vuosituhansien myötä tärkeät rakennukset jäävät niiden käyttäjien mieleen kun ne koetaan hyviksi, ja tällöin itse arkkitehtejäkin aletaan arvostaa. Arkkitehtuuriammatin luonne muotialana on kuitenkin pitkä perinne ja ennen kaikkea voisi luonnehtia, että se on lähtöisin rakennusten tilaajien tarpeesta korostaa rakennushankkeita. Ennen kaikkea on oleellista, että arkkitehtuuria kehitetään toteutetun ympäristön tasolla. Arkkitehtuurissa ei voida käydä kauppaa merkittävien suunnittelijoiden kaavoilla, sillä kyse on kokonaisratkaisuista ja prosesseista. Tuskin esimerkiksi kukaan arkkitehti tai suunnittelija tunnustaisi omaa tekijänvastuutaan projekteissa, joissa hänen omia tekijänoikeuksiaan ei kunnioiteta tai hänelle ei makseta oikeuksistaan korvausta - toisten tekemiä ideavarkauksia, -lainoja tai –muokkauksia ei juurikaan voi kunnioittaa, jos tavoitteena on ollut päästä eroon vastuunkannosta ja korvauksista.

Oma tavaramerkki on tietenkin hyvä saavutus, joka on lisännyt kotisivun tekijänoikeuksien vahvuutta, lisännyt erottuvuutta ja tuo esille yksilöllisyyttä. Sen käyttö on itselleni jo puolessa vuodessa vakiintunut rutiininomaiseksi, siitä on kotisivuillani jo yli kaksi tuhatta esimerkkiä ja tämän ohella julkaisematon graafinen koodisto, joka vaikuttaa painettuun ja sähköiseen viestintään. Hyvä on myös olla monessa teemassa ensimmäinen laatuaan Suomessa, se oli minulle jo opiskeluajoilta tuttua. Tavaramerkki tulee näkymään monessa muussakin graafisessa ja painetussa materiaalissa, ja siten lisäämään erottuvuutta. Graafisessa suunnittelussa minulla on nyt sekä valmista pohjaa, että myös tulevia suurempia haasteita, joita on helpompi lähteä työstämään.

 






 

<< Takaisin Lisää kommentti
0 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Page 1Ark-toimintaa/Arch-activitiesKuvastoArk-KuvastoLinkitYhteydet/ContactCVBlog