Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Page 1
Ark-toimintaa
/Arch-activities
Kuvasto
Ark-Kuvasto
Linkit
Yhteydet
/Contact
CV
Blog
Kotisivu
WT ongelmat

WT eli World Trade on sekä ympäristöongelmien että tulojen lähde. Mitä vaikutuksia kauppasodalla on siihen?

Tämän hetken yksi suurimmista ympäristöongelmista on maailmankauppa ja laivaliikenne merellä. Päästötyypit ovat kasvihuonepäästöt, raskasmetallipäästöt, saastunut painolasti, äänisaasteet, onnettomuuksien aiheuttamat tuhot ja tuotannon siirtyminen maihin, jotka laiminlyövät ympäristömääräyksiä. Esimerkiksi typpioksidipäästöistä merenkulun osuus on kolmannes. Maailman 16 suurinta rahtilaivaa tuottavat saman verran päästöjä kuin kaikki maailman autot. Tämän ohella polttoaine on bunkkeri-öljyä, joka on maailman eniten saastetta aiheuttavaa polttoainetta. On epärealistista ajatella, että puolen kilometrin mittaista konttilaivaa tai tankkeria voidaan koskaan saada liikkeelle Duracell-pupun paristojen tuottamalla vääntövoimalla.

Maailman merenkulku keskittyy liikenteeseen Euroopan ja Yhdysvaltojen Atlantin puoleiselle laidalle, meriliikenteeseen Suezin kanavan kautta Euroopasta Kiinaan sekä Japaniin ja sieltä Yhdysvaltojen rannikolle. Maailman kaupasta 90% kulkee maailman sadalla tuhannella kaupallisella laivalla. Konttiliikenne on 90-luvun alusta 20-kertaistunut, sillä tietokoneiden kehityksen sallima tehostunut logistiikka on mahdollistanut ennennäkemättömien 21 tuhannen kontin alusten purkamisen ja lastinhallinnan. Kansainvälinen konttiliikenne myös perustuu luottamukseen, sillä niiden valvonta on luonteeltaan pistokoemaista. Maailman 20 suurinta konttisatamaa kuljettavat liikennettä Kiinasta, Singaporesta, Koreasta, Malesiasta, Taiwanista ja Thaimaasta tuoden tavaraa Dubaihin, Rotterdamiin, Antwerpeniin, Los Angelsiin ja Hampuriin – yksinomaan tämä liikenne vastaa puolta maailmankaupasta. Maailman suurin Shanghain satama käsittelee 40 miljoonaa TEU-konttia vuosittain, kun Suomen pääsataman, Vuosaaren sataman, kapasiteetti tästä on sadasosan verran.

Mitä vaikutuksia kauppasodalla sitten tulisi olemaan maailman konttiliikenteeseen? Maailman konttiliikenne pohjautuu pitkälti luottamukseen ja liikenteen satamat ovat maailman suurimmissa kaupungeissa. Niin kauan kun kysymys ei ole varsinaisesta sodankäynnistä, maailman mailla on suhteellisen vähän kiinnostusta pyrkiä rajoittamaan konttiliikennettä tai hidastamaan sitä byrokratialla. Jos maailman kaikki kontit tarkastettaisiin, niin se tulisi nostamaan huomattavasti liikenteen kustannuksia, mistä suurin kustannus tulisi liikenteen hidastumisesta ja sen aiheuttamista ongelmista kapasiteettiin. Nyt käynnissä oleva kauppasota on todelliselta rooliltaan näpertelyä, ja voidaan arvella, että se ei tule oikeasti vähentämään maailman meriliikennettä ja tavaroiden kulkua mantereelta toiselle.

Tämän vuoden alussa USA asetti lisätariffeja aurinkopaneeleille sekä pesukoneille ja myöhemmin teräkselle ja alumiinille. Tavoitteena on vastata siitä, että USA on suhteellisen tehoton tuottamaan näitä itse ja joutuu pitämään tuotantonsa hintatason korkealla kattaakseen kustannukset. Perusongelma on kuitenkin ollut, että 1960-luvun lopulta lähtien Yhdysvaltojen kauppatase on ollut alijäämäinen, minkä pääsyynä ovat olleet alhaiset tariffit. USA pystyi pitämään kauppataseensa ylijäämäisenä Toiseen maailmansotaan saakka korkeilla tuontimaksuilla ja sen jälkeen Bretton Woods-sopimuskaudella, jolloin USA:n dollari oli kultakannassa ja dollari oli määräävä valuutta. Nykyään käytössä oleva valuuttajärjestelmä on mahdollistanut katteettoman rahan luomisen ja setelirahoituksen. Käytännössä USA:n valtion 1200 miljardin dollarin velka Kiinaan tarkoittaa, että myöskään USA ei voi vapaasti esittää määräyksiä kauppasuhteista, vaan sen on tehtävä kompromisseja.

Euroopan Unioni päätti vastata USA:n teräs- ja alumiinitulleihin asettamalla tariffeja farkuille, moottoripyörille, Bourbon-viskille ja muutamille muille elintarvikkeille. Puolestaan USA on vastannut tähän 20% autotariffeilla Eurooppaa vastaan. Suureksi onneksi vielä ei ole päädytty siihen, että kauppasota olisi laajentumassa tekijänoikeusasioihin kuten graafisen alan tai tietokoneohjelmien amerikkalaisten monopolien sakottamiseen – ongelmana tässä Euroopan kannalta olisi, että tällaiset tariffit ennen kaikkea heikentäisivät Eurooppalaisten omaa osaamista, koska kansainvälisen lain mukaan Euroopalla ei ole tällä alalla mahdollisten tariffien vaatimaa osaamista eikä ensisijaisesti tarvittavia tekijänoikeuksia – ne on jo kauan aikaa sitten myyty Amerikkaan.

Mitä kauppasodasta voisi sitten odottaa: ehkä järkevin tapa hyödyntää kauppasotaa olisi toimia samoin, kuin Venäjä on toiminut EU:n ja Yhdysvaltojen tullien suhteen – kehittämällä omavaraisuuttaan ja järkeistämällä elinkeinotoimintaansa. Miksi EU:n tai USA:n pitäisi vaihtaa keskinäisesti autokantaansa tai hankkia autojaan Aasiasta, kun he voivat tuottaa autonsa paikallisesti? Miksi EU:ssa pitäisi nauttia epäterveellistä amerikkalaista ruokaa, kun voitaisiin tehdä kuten Ranskassa, jossa on kehittynyt pitkälti omavarainen terveellinen ravintokulttuuri? Miksi suuria tavaramääriä pitäisi kuljettaa mantereiden välillä, kun vaihtoehtona on kehittää paikallista tuotantoa ja säästää kuljetuskustannuksissa? Samaten miksi samoja tuotteita pitäisi vaihtaa maanosien välillä saman tyyppisissä kaupoissa, kun vaihtoehtona on, että pysytään kotimaisessa tuotannossa? Tästä esimerkkinä huvittava ilmiö Suomesta, johon tuodaan kalaa 60 eri maasta. Koska eurooppalainen palkkataso on korkea, lähetetään norjalaista lohta fileoitavaksi Thaimaahan konteissa ja edelleen Suomeen – pakkauksissa kuitenkin lukee, että kala tulee naapurimaasta. Vaikka puhutaan siitä, että automaatio sekä robotisaatio vie työpaikat Euroopasta, tosiasiassa työt ovat siirtyneet Euroopasta alkeelliseksi matalapalkkaiseksi käsityöksi halvan työvoiman maihin. Tämä aiheuttaa ylimääräisiä kuljetuksia sekä ympäristöpäästöjä, joita teollisuusmailla ei vaikuta olevan kiinnostusta vähentää.

Viimeiset puoli vuosisataa USA on pyrkinyt mukautumaan siihen, että se menetti Toisen maailmansodan aikaan saavuttamansa yliaseman maailmantaloudessa. Tätä voisi verrata puolestaan eurooppalaisten häviämään taisteluun siirtomaista. Molemmilla maanosilla on kuitenkin etuasema: Yhdysvallat ja Eurooppa hallitsevat sekä maailman kieliä (lukuun ottamatta Kiinaa ja Arabiaa), tekijänoikeuksia, tiedettä, viihdettä, tietokoneohjelmia, muotoilua, taidetta ja korkeakulttuuria. Nämä ovat kiistattomia vahvuuksia, joista matalan osaamisen maat ovat riippuvaisia. Euroopan ja Amerikan ongelmina ovat kuitenkin suhteellinen tehottomuus, vanheneva ikärakenne ja taloudellisen pärjäämättömyyden paradoksi – vaikka vaurautta on periaatteessa enemmän kuin muulla maailmalla tai koskaan aiemmin, ei se riitä tavallisen väestön pärjäämiseen. Euroopan ongelmana onkin liian korkeat elinkustannukset suhteessa väestön ansioihin ja kasvavan eläkeläisväestön eläkkeiden maksuvaikeudet. Ongelma on myös vaurauden mittaamisessa – vaurautta myös liioitellaan laskennallisesti sekä rakenteellisesti eikä vauraudelle ole oikeasti sitä katetta kuin väitetään. Kaikkia velkoja ja sitoumuksia ei voi realisoida, sillä niihin ei ole varaa. Euroopan ja Amerikan tulisikin kehittää ongelmiin toimiva ratkaisu: olisi se sitten superrobottien ja automaation kehittäminen - tai sellaisten siirtotyöläisten hankkiminen, joilla ei ole motiivia lähettää saamaansa palkkaa kokonaan ulkomaille. Valitettavasti esimerkiksi Euroopan ulkopuoliset luulevat, että Euroopassa kaikki ovat rikkaita ja pärjäävät – toki pitää paikkaansa, että Euroopassa ei ole enää ruttoa, koleraa ja espanjantautia, mutta kyllä valtaosa eurooppalaisista ihmisistä joutuu päivittäin taistelemaan oman hengissä pysymisensä puolesta ja tekemään töitä ruokansa eteen. Kyllä kaikissa maissa on omat ongelmansa – Euroopassa ja Amerikassa on vain tapana piilottaa ongelmat pois näkyvistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

<< Takaisin Lisää kommentti
0 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Page 1Ark-toimintaa/Arch-activitiesKuvastoArk-KuvastoLinkitYhteydet/ContactCVBlog