Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Page 1
Ark-toimintaa
/Arch-activities
Kuvasto
Ark-Kuvasto
Linkit
Yhteydet
/Contact
CV
Blog
Kotisivu
Ratkaisu Korean tilanteeseen

Korean tilanteeseen on mahdollista ainoastaan poliittinen ratkaisu. Korean tilanteeseen yritettiin etsiä sotilaallista ratkaisua Korean sodassa 1950-1953. Yhdysvaltojen presidentti Eisenhower kuitenkin katsoi viisaimmaksi pidättäytyä uuden ydinaseen käyttämisestä, mikä olikin kaukonäköistä, sillä Yhdysvallat oli omasta aloitteestaan tullut Koreaan. Vaikea tilanne päätyi aselepoon, joka on nyt kestänyt jo 64 vuotta.

Eri osapuolten näkemykset ovat käytännössä kaukana toisistaan, mutta poliittinen raja jakaa samaa kansaa. Sodanjälkeinen talouskehitys on suosinut Yhdysvaltojen liittolaista Etelää, kun pohjoiset naapurit Kiina ja Venäjä olivat jo konfliktin aikaan 1950 kommunistien puolella. Kauppasuhteiden ylläpitäminen länsimaista pohjoiseen on keskittynyt 1990-luvun nälänhädän jälkeiseen ruoka-apuun.

Maailman tiedotusvälineissä on vuosikymmeniä rummutettu, että Pohjois-Korea olisi diktatuuri ja Etelä-Korea on rauhanomainen Yhdysvaltojen tukema demokratia. Nämä ovat kuitenkin vain osatotuuksia. Etelä-Korea oli vielä 1970-luvulle saakka diktatuuri, mutta vasta talouskehitys ja maailmankauppa ovat muuttaneet Etelä-Koreaa siten, että sen poliittista järjestelmää pidetään sopivana länsimaisiin normeihin. On aivan selvää, että Pohjois-Koreakin olisi maana täysin erilainen, jos maan olisi annettu käydä vapaasti ulkomaankauppaa ja siten täysin hyötymään resursseistaan. Koemielessä Etelä-Korea onkin ylläpitänyt teollisuusaluetta Pohjois-Koreassa ikään kuin mallina siitä, millaista elämä heidän maassaan on. Myös Pohjois-Korealaisia työläisiä on laajalti maailmalla hankkimassa samalla oppia työnteon kautta ja tuoden osaamista omaan maahansa. Tähän pohjautuu muun muassa Pohjois-Korealainen arkkitehtuurinen kehitys, joka on huomattavasti edistyneempää kuin Neuvostoliittolaistyylinen elementtirakentaminen, joka edustaa valtaosaa vanhasta rakennuskannasta.

Korean ydinaseiden purkutavoite on ollut keskeinen sen jälkeen, kun viimeisen vuoden aikana läntiset asiantuntijat ovat myöntäneet, että Pohjois-Korea on odotusten mukaisesti voinut hyödyntää ydinteknologian tietolähteitä rakentaakseen toimivan ydinpelotteen Yhdysvaltoja vastaan. Ajatus kuitenkin siitä, että Yhdysvallat iskisi tämän vuoksi Koreaan on kuitenkin laajalti tyrmätty. Ydinpelote on myös Pakistanilla ja Intialla, joiden konflikti on ollut pitkäaikainen kuten Koreankin. Silti tämäkään konflikti ei ole laajentunut. Toisenlainen huoli on sen sijaan Lähi-idässä: valtioiden johtoon tarvittaisiin viisaita miehiä, yleensä viisaus edellyttää myös pitkää ikää. Alueella tunnetaan yleisesti olevan USA:n latauksia Turkissa ja israelilaisten tuntemattomia ydinjärjestelmiä. Korostaisin kuitenkin, että valtiollisen tason toimijoiden on melko yksinkertaista aloittaa ydinohjelma ja mahdollista on jopa hankkia alkeellinen ydinase valmiina. Itse asiassa jopa Ruotsi olisi voinut varsin hyvin kehittää 1960-luvulla oman ydinaseen, mutta he luopuivat hankkeesta nähden sen tarpeettomana ja itselleen vaarallisena. Parlamentarismiin nojaavassa Suomessa vastaava aloite ei olisi edes mahdollista. Vastaavasti esimerkiksi Ranskassa ollaan päädytty samoihin havaintoihin kuin Ruotsissakin.

Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean välinen kiista on siirtynyt vuosien sanallisten kahakoiden jälkeen kohti jännitteistä ylimmän tason tapaamista. Toki pitäisi pitää mielessä, että Yhdysvallat, Pohjois-Korea ja Etelä-Korea ovat neuvotelleet vuosikymmeniä aselevon jälkeen – tämä ei vain sovi uutisten kerrontatapaan. Tapaaminen huipentuu kahden johtajan tapaamiseen, jotka molemmat pitävät itseään maailman tärkeimmän maan päämiehinä.

Missä tapaaminen voitaisiin sitten järjestää? Kuluneen viikon Kiinan valtionvierailu tehtiin tavan mukaan junalla, joka kulkee nopeimmillaan 60 km/h. Olisi erittäin riskialtista ja epäkäytännöllistä matkustaa tällä tavalla vaikkapa Venäjän poikki Eurooppaan. Tapaamisen järjestyspaikkaa on spekuloitu, mutta kaikkein todennäköisin tapaamispaikka on JSA, Joint Security Area. JSA on ainoa alue Koreoiden rajalla, jota ei ole miinoitettu ja aidattu. Se syntyi alun perin parakeista, joissa neuvoteltiin aselepo ja myöhemmin sekä Etelä- että Pohjois-Korea ovat rakentaneet paikalle omat palatsinsa.

Tapaaminen JSA:ssa tulisi olemaan siten edullista Koreoiden kannalta, että molemmat maat hallitsevat paikkaa yhdessä. Alueella on vahva sotilaallinen vastakkainasettelu – molempien osapuolten on sekä helppo tulla paikalle, että poistua sieltä nopeasti. Yhdysvaltojen delegaation kannalta tapaaminen tulisi korostamaan sitä, että he ovat tulleet paikalle valtameren takaa. Täysin turvallinen JSA ei kuitenkaan ole, vaikka siellä vierailee vuosittain sata tuhatta turistia, allekirjoittavat he dokumentin, jossa he myöntävät voivansa loukkaantua tai kuolla vierailunsa aikana. Alueella on ollut yli 750 väkivaltaista yhteenottoa. Tämä tapaamispaikka on kuitenkin ainoa tapa varmistaa, että Etelä- ja Pohjois-Korean delegaatiot voivat tavata jossain amerikkalaisten kanssa matalalla kynnyksellä.

Miten tapaaminen sitten tulisi etenemään? Amerikkalaiset, Etelä- ja Pohjois-Korealaiset saapuvat paikalle autoilla ja busseilla. Seurueet kohtaavat toisensa lähellä JSA:n rajalinjaa ja paikalla on molempien osapuolten sotilasosastoja. Neuvottelut alkanevat rajalla olevissa seitsemän parakin konferenssiparakissa. Suuremman joukon pääneuvotteluja käydään Etelä-Korean rakennuttamissa ”Rauhan Talossa” ja ”Vapauden Talossa”, mutta tasapuolisuuden vuoksi vieraat käyvät myös Pohjois-Korean rakennuttamassa ”Panmungak-Talossa”. Paikalla olevat valokuvaajat ovat joko tarkkaan valikoituja tai todennäköisemmin he ovat valtioiden omia virkakuvaajia.

Tapaamisen tulokset ovat odotetuin osa: saadaanko ydinaseiden purkusopimus, Korean niemimaan ydinaseista luopuminen ja Yhdysvaltojen uskottavat turvatakuut Pohjois-Korealle aikaan vastineeksi siirtymiselle rauhanomaisempaan aikakauteen? Ydinaseet ja ydinohjukset ovat vaikutuksiinsa nähden suhteellisen pienikokoisia. Amerikkalaisten kannalta olisi tarpeen, että Pohjois-Korea ei pyrkisi edistämään teknologian siirtymistä pimeille tiedemarkkinoille, varsinkaan halpaan hintaan. Toisaalta ydinteknologian toimivassa hyödyntämisessä tarvitaan suuria valtiollisia toimijoita, ja kynnyksenä ei niinkään ole tieto vaan päätös suurien resurssien ja riskialttiin teknologian käyttämisestä. Esimerkiksi amerikkalaisten ensimmäinen ydinasehanke, Manhattan projekti, on melko laajalti vuotanut internettiin. Kynnyksenä ei niinkään ole tieto, vaan päätös kymmenien tuhansien sotilaiden ja tiedemiesten riskeeraamisesta vaarallisten materiaalien käsittelemiselle. Johtuen onnettomuusriskeistä ja seurausvaikutuksista, ydinaseet ovat nykymaailmassa sellainen asia, josta maailman maat haluavat melko yhteisesti eroon. Suurille ydinasemaille ne ovat välttämätön pakko, koska ne vain tuli kehitettyä ja poliittisen tilanteen vuoksi niistä ei voi hankkiutua eroon helposti. Tämän saman ongelman ovat varmasti ymmärtäneet myös Pohjois-Korean edustajat.

 



<< Takaisin Lisää kommentti
0 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Page 1Ark-toimintaa/Arch-activitiesKuvastoArk-KuvastoLinkitYhteydet/ContactCVBlog