Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Page 1
Ark-toimintaa
/Arch-activities
Kuvasto
Ark-Kuvasto
Linkit
Yhteydet
/Contact
CV
BLOG
Kotisivu
Nervi – Paavin arkkitehti

Eri kulttuurialueet pyrkivät tulkitsemaan arkkitehtuuria omilla tavoillaan. Suomessa painotetaan itsenäisyyden ajan modernismin aikakautta kantavana voimana. Kulttuurimatkat Italiaan ovat painottaneet maan vuosituhansia vanhaa perinnettä ja samalla tulee unohtaneeksi, että Italian modernismi ja sen kansainvälinen seuraus ovat Suomen vastaavaa merkittävämpiä. 

Italialainen 1891-1979 elänyt arkkitehti Pier Luigi Nervi on eräs ristiriitaisimmin tulkittuja moderneja arkkitehteja. Aikansa perinteen mukaan hänellä oli myös vahva insinööriosaaminen. Hänen aikakaudellaan arkkitehdit määrittivät volyymia ja raudoitettua rakennetta betonille, maailman suositummaksi nousseelle rakennustarvikkeelle. Nervi oli tässä poikkeuksellisen innovatiivinen ja hänen monet projektinsa ovat melko tuoreita myös nykyään. Suuri osa hänen tuotannostaan on käytön osalta kuitenkin rappiotilassa.

Nervin vaikutus kansainvälisesti on eräs maailman merkittävimmistä: hän oli paljon kohteita toteuttava sotilasinsinööri 1930-luvulla ennakoiden atomiaikaa, sotien jälkeen hän edisti teräsbetonin käyttöä niin teollisessa kuin kokoontumistilojen arkkitehtuurissa, hän oli vaikuttava esikuva Amerikassa niin Harvardin yliopistossa kuin kansainvälisen tyylin pilvenpiirtäjärakentamisessa niin Euroopassa kuin Amerikassakin, ja lopuksi Nervi oli myös Paavin arkkitehti, hän on suunnitellut Vatikaanin suurimman uudisrakennuksen. Vaikka Nervi mielletään siviili-insinööriksi, oli hänellä keskeinen merkitys Mussolinin aikaisessa Italiassa, joka sellaisenaan on mielletty ideologiseksi painolastiksi. Korostaisin kuitenkin, että Nervin projektit 1930-luvulla eivät sellaisenaan juuri poikenneet ohjelmiensa puolesta vastaavista rakennuksista nykyaikana. Arkkitehtuurista on sen laajan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vuoksi mahdotonta poistaa mitään yhteiskunnan instituutioita tai ilmiöitä.




Pituusleikkaus mitoilla ja poikittaisleikkaus




”Aula Nervi” – pituus- ja poikkileikkaus sekä pohjapiirros skannattuna kirjallisista lähteistä, vapaasti internetissä olevina kopioina.



Käsitelläkseni aluksi osuutta ”Paavin arkkitehti”: edellä yleispiirroksina Vatikaanin suurimman uudisosan pituus- ja poikkileikkaus sekä pohjapiirros kirjallisista lähteistä. ”Aula Paul VI” tai ”Aula Nervi” on iso aukea Paavin vastaanottosali 6300 istuvalle tai 12000 seisovalle hengelle. Itse rakennus valmistui 1971 ja korokkeen takana oleva 8 tonnin veistos vuonna 1977, siis vielä Nervin elinaikana. Sali toimii talvisaikaan kokoontumistilana Paavin yleisölle ja sijaitsee Pietarinkirkon vieressä. Näin ison jännevälin kokoontumistilat ovat itsessään poikkeuksellisia, rakennetyypiltään Suomessa toteuttamiskyvyn ulkopuolella. Poikkeuksellisinta on, että kyseessä on Vatikaanin suurin uudisrakennus, yhtenäisen sisätilan kooltaan vain Pietarinkirkko on suurempi.

Nervin vaikutusvalta on suuri myös esimerkkinä: varsinkin kuorirakenteiden ja rakenteellisesti modulaarisilla periaatteilla suunniteltujen rakennuskompleksien suunnittelijana hänellä on ollut laaja vaikutusvalta.





Näkymä Torinon messuhallista. Kuvan lähde ja tekijänoikeudet: La Stampa, Torino.



Eräs eniten arvostamani Nervin työ on Torinon messuhalli Palazzo del Lavoro vuodelta 1961, joka on inspiroinut niin Skidmore Owings Merrillin Jeddahin lentokenttää vuodelta 1980 kuin Fosterin Stanstedin lentokenttää vuodelta 1991. Molempiin kenttiin pätee se sääntö, että ”Jos poikkeatte lentosuunnitelmista, niin olette aina tervetulleita”. Olenkin pitänyt Pascall+Watsonin laajennussuunnitelmaa Stanstedtin lentokentälle rakenteellisesti melko vähäpätöisenä, kun Stanstedt suunniteltiin alun perin laajennettavaksi modulaarisesti. Puolestaan Jeddahin lentokentällä on maailman suurin joukkojenkäsittelykapasiteetti – se voi kerralla käsitellä 80000 henkeä. Myös Ammanin lentokenttä vaikuttaa saaneen inspiraatiota Nervin töistä – sen lisäksi siinä on käytetty veistoksellisempaa plastista rakenteiden muodonantoa, joka oli sekin tuttua Nervin teollisuusarkkitehtuurissa. Berliinin uuden lentoaseman suunnittelussa ei modulaarinen rakennesuunnittelu riittänyt, sillä tekniset tilavaraukset jäivät lopulta liian kapeiksi – siksi tämä uusi lentoasema saatetaan purkaa ennen käyttöönottoa. Olen itsekin kokenut vastaavan tyyppisiä suunnitteluongelmia, mutta pätevyysvaatimusten rajojen ansiosta en käytännössä.

Palazzo del Lavoro on elokuun 2015 palovahingon jälkeen herättänyt kiinnostusta Falcon Malls -kiinteistökehityshankkeelle. Tämän hetken tilaa parhaiten kuitenkin kuvaa se, että Tampereen terveys- ja sosiaalineuvontapiste ylläpitää Nervi-nimistä palvelua kouluttamattomille huumeidenkäyttäjille. Jos ainoa tapa remontoida halli on kaupallistaminen, joka edellyttää sisätilojen muuttamista muodikkaaksi, niin on sekin parempi ratkaisu kuin jättää rakennus talonvaltaajien haltuun.






Luonnos uudesta ostoskeskuksesta Nervin suunnittelemaan messuhalliin. Kuvan tekijänoikeudet ja lähde: Falcon Malls.

 

Miten Nervin arkkitehtuuria sitten voisi suomalaisittain nähdä? Nervi ei ollut arkkitehti, joka oli ollut kiinnostunut suomalaisen tyyppisestä rakennusopin tai rakennetekniikan oppituolista. Hänen aikakaudellaan ja kulttuuriympäristössään oli mahdollista erikoistua sekä varsinaiseen rakennesuunnitteluun että arkkitehtuuriin. Parhaiten se toimii nykyään, jos on jommankumman asiantuntija ja on toisessa erikoistunut omalla sektorillaan. Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä kaksoistutkinnot ovat yhä vaikeampia ja niiden käytännön soveltaminen laajassa mittakaavassa marginaalista. Arkkitehtuuriopetuksessa ollaan painotettu entistä enemmän muodonantoa ja rakennuksen käyttöohjelmaa kuin rakenteellista integriteettiä ja innovatiivisuutta. Ehkä eniten rakentamistapa Suomessa ei suosi rakenteellisesti innovatiivista rakentamista – rakentamiskenttä on laajalti pirstaloitunut ja tavoitteena on yksinkertaiset standardirakenteet. Suomessakin asia ollaan kyllä myönnetty antamalla hyvin kokeneille arkkitehdeille vaativien rakennusten ja rakenteiden suunnitteluoikeudet – mutta kukaan suomalaisarkkitehti ei ole koskaan suunnitellut samalla vaativuustasolla ja laajuudella kuin Nervi aikoinaan.

Suomalaisesta näkökulmasta ehkä suurin vääristymä Nervistä tulee, jos hänet yritetään nähdä kotimaisesta rakennetekniikan opetuksen näkökulmasta. Nervi ei ollut hassahtanut rakennusoppiin ja rakennetekniikkaan – hän ei voinut nähdä suunnittelua mahdollisena ilman kehittynyttä rakennetekniikkaa ja rakenteellista kokonaisideaa. Nervin arkkitehtuurissa rakenne ei ollut vain yksi käsitteellinen elementti rakennuksen suunnittelussa - sillä oli laajempia vaikutuksia ja oleellista on havaita, että Nervillä oli suomalaiseen rakentamiseen verrattuna hyvin selkeä suunnitelma siitä, millä tavalla rakennus tulisi koota ja pystyttää. Ajatuksen selkeys on sellainen tapa, joka kiteyttää lopputuloksen – lopputulosta ei kannata yrittää pelkistää selkeäksi. Arkkitehtuurin ja rakennesuunnittelun vuorovaikutus monesti tuottaa arkkitehtuuria, jonka päälle on liimattu rakenne tai päinvastoin – Nervi sen sijaan hallitsi molemmat.

Arkkitehtuurin suunnittelu tietokoneella tekee nykypäivän näkökulmasta Nervin projektit selkeiksi ja helpommaksi suunnitella kuin hänen omana aikanaan. Vaikka rakenteet ovat näyttäviä ja kiinnostavia, pidetään niitä silti rakennepainotteisina. Keskittyminen vain rakenteisiin voi yksinkertaistaa rakennettua kohdetta liikaa, jolloin rakenteiden läsnäolon runollinen elementti unohtuu. Tilojen rakennekokemuksia ja rakenteellista logiikkaa pidetään siten vanhanaikaisina, että niissä toistuu symmetria ja suuri yhtenäinen suunnitelma, joka on ideana menettänyt kiinnostustaan nykyaikana.

On aivan selvää, että Nervi on arkkitehtina ollut suosiossa sotien jälkeisen Suomen arkkitehtuurikoulutuksessa ja lukuisten arkkitehtien kotimaisten töiden voidaan katsoa saaneen Nerviltä inspiraatiota. Eri asia kuitenkin on, olisiko Nervi itse pitänyt näiden uusimpien kohteiden lopputuloksista. Itse pidän harmillisena sitä, että yhtenäisiä hyvin hallittuja kokonaisuuksia yritetään nykyaikana ottaa haltuun liian yksinkertaisella käsitemaailmalla tai lähestymistavalla. Nervin arkkitehtuuria ei kannata yrittää alkaa määritellä perehtymättä sen monimutkaiseen loogisuuteen ja sen sisätiloihin tarkemmin. Ennen kaikkea kuvallisen arvioinnin sijaan on painotettava kokemuksellista ja toiminnallista roolia – siinä selkeä kokonaisrakenne on lähes poikkeuksetta ylivertainen. Nykyajan arkkitehtuurissa on liian usein tavoiteltuna muodikas kiinnostava ulkokuori, mutta sitten sisältö voi jäädä loppujen lopuksi vaille riittävää huomiota. Tämän päivän helsinkiläiset arkkitehdit voivat hyvin miettiä valitsemiaan strategioita pääkaupunkiseudun uudiskohteissa – mielestäni niiden ideat eivät ole kansainvälisellä vertailulla kantavia. Ehkä kokonaisuutena kansainvälisesti arvostetuin suomalainen Nervin suunnitteluhenkeä soveltava kohde on Temppeliaukion kirkko, joka tuo pelkistettyyn kuorirakenteeseen mukaan vapaamuotoisemman luonnonkallion. Kyseessä voisi siten katsoa olevan alueellisiin maantieteellisiin erikoisuuksiin painottunut tulkinta.

Rakenteellisesti toistuvassa modulaarisessa suunnittelussa voidaan nähdä laajoja yhteiskunnallisia etuja – Nervistä olisi ollut paljon opittavaa vaikka arvioidessa suunnitteluratkaisun soveltuvuutta Helsingin terävänokkaisesta keskustakirjastosta tai ahtojääksi sulloutuneesta Aalto-yliopiston uudesta taidekampuksesta. Nervin arkkitehtuuri painotti sisältöä ja käyttöä etusijalla ja jätti rakennuksen muodikkuuden tai ulkonäön toissijaiseen asemaan. Toki on muistettava, että hänen suunnittelun varmuutensa pohjalla oli sadat erikokoiset toteutetut rakennusprojektit puolen vuosisadan aikana ja laaja akateeminen sekä ammattikunnan sisäinen verkosto. Siksi lopputulokseen ei kannatakaan kiinnittää yhtä paljon huomiota kuin suunnitelman henkeen.

Tämän päivän onnistuneimpia tulkintoja Nervistä ovat silti tehneet eräät omien alojensa menestyneimmät kansainvälisesti vaikuttaneet arkkitehtitoimistot: saksalainen GMP-Architekten, brittiläiset high tech-aikakauden arkkitehdit, amerikkalainen SOM, sveitsiläisranskalainen Le Corbusier ja tietenkin myös Nervin yhteistyökumppanit. Arkkitehtuurihan ei ole koskaan tyhjiössä, se on enemmänkin yhteiskunnan tilaamaa ja siksi onkin tärkeää, että arkkitehtien kesken on vuoropuhelua – näin voidaan tuottaa oman aikansa tarvitsemaa arkkitehtuuria ja insinöörisuunnittelua, kuten 1900-luvun modernismin aikakaudella.



<< Takaisin Lisää kommentti
0 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Page 1Ark-toimintaa/Arch-activitiesKuvastoArk-KuvastoLinkitYhteydet/ContactCVBLOG