Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Page 1
Ark-toimintaa
/Arch-activities
Kuvasto
Ark-Kuvasto
Linkit
Yhteydet
/Contact
CV
Blog
Kotisivu
Finlandia-talon remonttiin järkeä

Finlandia-talo tarvitsee jatkuvaa kunnostamista, mikä siis ratkaisuksi?

Helsinkiin saapuessa kiinnittää väistämättä huomiota kaupungin edustusrakennuksiin – Finlandia-taloon, Kansallismuseoon, Eduskuntataloon ja Rautatieasemaan. Näistä Kansallismuseon arkkitehtuuri samoin kuin Eduskuntatalon, ollaan haluttu säilyttää 1980-luvun asussa. Rautatieasema ja Finlandia-talo ovat puolestaan radikaalisti muuttuneet – uusia toimintoja ollaan haluttu avata kaupallisen kannattavuuden parantamiseksi. Finlandia-talon suhteen huomio on kummallisesti kiinnittynyt julkisivuverhoukseen.

Finlandia-talon julkisivuverhous on mustaa graniittia sekä Carraran marmoria. Marmori ulkotilassa kestää noin kaksi vuosikymmentä kerrallaan. Nyt on taas ulkovuorauksen vaihdon aika.

Naapurikorttelissa Hotelli Crowne Plazan julkisivu vaihdettiin Carraran marmorista portugalilaiseen graniittiin, samoin kuin Kouvolan Kaupungintalossa. Puolestaan Stora Enson julkisivuun vaihdettiin portugalilainen marmori. Vastaava ongelma on myös Oslon uudessa Oopperatalossa, joka on nykyään Norjan suurimman persoonattoman arkkitehtikollektiivin suunnittelema.

Vaihtoehtoina marmorilaatoille on pidetty vaaleaa graniittia, keraamisia laattoja, valkobetonia, pohjustettuja levyjä sekä valemarmorikasetteja. Arvioiden mukaan Korkein Hallinto-oikeus on linjannut, että on käytettävä aidon näköistä kiveä. Jo kaksi vuosikymmentä sitten keskusteltiin, että marmorin voisi pohjustaa, jolloin se säilyttää muotonsa. Tiedossani ei ole, että kahdessa vuosikymmenessä VTT olisi saanut aikaan toimivaa prototyyppiä marmorilevyjen pohjustamiseksi. Siksi on epätodennäköistä, että uutta pohjustusratkaisua on saatavilla kolmessa vuodessa. Lisäksi on huomattava, että Suomestakin saa vaalean harmaata kiveä kuten vanhat tuotemerkit:

-Kuru Gray harmaata graniittia

-Arctic White Ristijärven vaaleanharmaata graniittia

-Inari White vaaleanharmaata anortosiittia, joka näyttää marmorilta

-Nunnalahden harmaata vuolukiveä

On kuitenkin otettava huomioon Suomen rakennuslainsäädäntö. Maankäyttö ja rakennuslaki alkaa:

1§ Lain yleinen tavoite

”Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä.”

Omasta mielestäni tämän nojalla voisi aivan hyvin käyttää julkisivumateriaalina myös muuta kivilaatua, kuin Carraran marmoria, jopa valemarmorikasetteja. Valemarmorikasetilla voidaan varsin hyvin saavuttaa marmorin ulkonäkö saumoja myöten, jossa eron huomaisi vasta 70 senttimetrin etäisyydeltä. Valemarmorikasetin tuotekehittely olisi varsin vaativaa, mutta se tulisi pitkällä tähtäimellä edullisemmaksi ja helppohoitoisemmaksi.

Kun katsoo Töölönlahden kehitystä, niin ankeasta varastopihasta ollaan kehitetty puistomainen väljästi rakennettu alue, jolla on runsaasti kulttuuritoimintoja. Kun Rautatieasemaakin on saatu kehittää tarkoituksenmukaisesti ja Finlandia-taloon on sallittu suuria tarkoituksenmukaisia toiminnallisia muutoksia, on katsottava muutosoikeuden voitavan kohdistua myös tekniseen tarkoituksenmukaisuuteen – tässä tapauksessa myös julkisivumateriaaleihin. Töölönlahden viime vuosikymmenten uudisrakentaminen on pohjautunut pitkälti rakentajien ja arkkitehtien aloitteisiin ja on ollut ehkä suomalaiseen tapaan väljää, pientä ja matalaa. Rakennusalan asiantuntijoiden näkökulmat muutossuunnitelmissa voisivat hyvin ottaa huomioon myös historiallisen autenttisuuden realistisuuden – ei varmasti kukaan pidä järkevänä remontoida Finlandia-talon julkisivua pari vuotta kerrallaan kahden vuosikymmenen välein. Finlandia-talo ei erityisemmin houkuttele ihmisiä käymään lähellä katsomassa julkisivua ja siksi voitaisiin varsin hyvin pärjätä jopa keinomarmorilla.

Kun Finlandia-talo valmistui omana aikakautenani ja se oli valtion pääkokoustila sekä konserttisali, oli sillä minun nuoruudessani arvovaltaa ja arvoa jopa maamerkkinä. Kuitenkin vasta rakennusalan ammattilaisena kiinnostuin sen julkisivudetaljeista. Ajat ovat myös muuttuneet: Finlandia-talo on kaupallistettu ja asioin rakennuksessa varsin usein – näin kiinnitän huomiota etupäässä muutoksilta välttyneisiin sisätilojen arkkitehtuuriin. Myös Finlandia-talon muutokset ovat olleet erittäin mittavia – kuten ajoneuvoliikenne on täysin uudistunut Finlandia-Parkin valmistumisen myötä. Nykyajan arkkitehtuurissa ollaan myös hyväksytty sellaiset vanhojen periaatteiden rikkomiset, kuten valheelliset epäjohdonmukaiset sekä rumatkin rakenteet, epämääräiset perustelemattomat mittasuhteet, myös arkkitehtien suunnittelemina; sekä arkkitehtuuriset lainat ulkomaiden vaikutteista, joten puheet aidoista julkisivurakenteista voidaan tulkita epäjohdonmukaisiksi. Koska arkkitehtien on otettava huomioon oma aikansa ja tarkoituksenmukaisuus, olisi tässä tapauksessa järkevä kääntyä epäaitojen materiaalien käyttöön julkisivuissa, koska niitä ei käytännössä huomaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

<< Takaisin Lisää kommentti
0 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Page 1Ark-toimintaa/Arch-activitiesKuvastoArk-KuvastoLinkitYhteydet/ContactCVBlog