Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Front Page
Arkkitehtuuritoimintaa
/ Architecture activities
Kuvagalleria
Arkkitehtuurigalleria
Suosikkilinkit
Ota yhteyttä
/ How to contact
CV
Julkaisuja
Blog
Kotisivu
Hävittäjäkaupasta

Suomella on käytössään 55 F/A 18C Hornet -konetta sekä 7 kaksipaikkaista F/A-18D Hornet -konetta. Jatkokoulutuskoneena on Hawk -harjoitteluhävittäjiä. Kuljetuskoneina ja yhteyskoneina on Suomeen sopivia koneita, ja lisäksi on peruskoulutuskoneita. Isompia koneita on yhteiskäytössä. Helikopterijoukot ovat Hughes MD500 koulutuskoptereita ja NH90 kuljetuskoptereita, sekä Mi-8 kuljetuskoptereita, lisäksi on myös rajavartiokoptereita. Keskustelussa Suomessa on, että pitäisi hankkia uusia peruskoulutuskoneita, jatkokoulutuskoneita, sekä hävittäjäkoneita.

Suomessa on ilmailun historian ajan ollut pienimuotoista lentokoneenrakentamista, mutta ei yhtään toimivaa vientiartikkelia. Sen sijaan Suomeen yhteydessä olleilla naapurimailla, Ruotsilla ja Venäjällä, on ollut omia ensimmäisen luokan uudenaikaisia hävittäjiä, joita myydään yhä kansainvälisesti. Suomella on historiallisesti ollut hävittäjiä Britanniasta, Ruotsista, Neuvostoliitosta sekä Yhdysvalloista. Hornet-kaupassa luovuttiin vuonna 1992 epävarmasti edellisenä vuonna alkaneen Venäjän sotilasteknologiasta ja ostettiin NATO-yhteensopivia amerikkalaiskoneita.

Nyt tarjolla olevat koneet ovat F-35 Lightning II, Rafale, Eurofighter Typhoon, Jas 39 Gripen E/F NG ja F/A-18E/F Super Hornet. Näistä koneista ainoa ns. stealth-kone on F-35. Tätä konetta myös Pohjoismaat Norja sekä Tanska ovat hankkimassa kalliilla, samoin Nato-maat USA, Kanada, Britannia, Italia sekä Turkki ja liittolaiset Israel sekä Australia. Loppuvuodesta Kanada on päätynyt kilpailuttamaan hävittäjähankinnan eikä sitoudu projektiin varmasti.

Suomella on harkinnassa myös F-16-koneen uudempi versio. Yhdysvallat ei ole tarjoamassa F-22A koneita myyntiin, mutta kuitenkin siirtää niitä omaan käyttöönsä liittolaismaihin Euroopassa ja Lähi-idässä. Tämä on ollut laajalti keskusteltu aihe sotilaspiireissä, sillä koneen stealth-ominaisuudet heikkenevät, ”kuluvat” käytössä. Tämä ongelma koskee tietenkin myös F-35-konetta.

Venäjän ilmavoimilla on 60 tukikohtaa, joissa on yli 1300 hävittäjää, yli 770 rynnäkkökonetta, 368 strategista pommikonetta ja muuta kalustoa, kuten helikoptereita. Miesvahvuus on yli 148 000 henkeä. Heillä on käytössään yksi uusi viidennen sukupolven hävittäjämalli, PAK FA, joka on ominaisuuksiltaan vastaava Yhdysvaltojen F-22 koneen kanssa, jolla on kuitenkin Yhdysvaltojen liittovaltion vientikielto. Tämä ei ole kuitenkaan koskenut sijoittamista NATO-lentotukikohtiin, kuten Saksaan sekä Viroon ja Lähi-itään anti-ISIS-operaatioon.

Venäjällä on se etu, että sillä on sisämaassa itselle turvallisia lentokenttiä, ja sen maa-ala on 50-kertainen Suomen pinta-alaan nähden. Suomelle harkinnassa oleva F-35 poikkeaa muista tarjolla olevista vaihtoehdoista myös VTOL-ominaisuuksien vuoksi – toisaalta yhteistyötä on ollut myös Ruotsin kanssa.

Suomella on hävittäjähankinnassa se tärkeä vaihtoehto, että ottaisiko tavoitteeksi liittyä kalliilla amerikkalaisella viidennen sukupolven hävittäjällä NATO-yhteistyöhön, jossa vastassa olisivat ehkä venäläiset viidennen sukupolven hävittäjät sekä kehittynyt ilmapuolustus – vai käyttäisikö stealth-ominaisuuksilta puutteellisemmin varustettuja hävittäjiä. Molemmissa on omat puolensa. Ensinnäkin varustelu lisää varustelua. Korkeampi varustelutaso Euroopan Unionin pisimmällä Venäjän ulkorajalle, eli Suomen rajalla, lisää Venäjälle paineita voimakkaammista ilmavoimista Läntisen Sotilaspiirin Karjalan alueelle. Suomen maaraja Venäjän kanssa on myös pisin länsimaan maaraja Venäjän kanssa. Toisaalta korkeintaan neljännen sukupolven, ei-stealth-varusteltu hävittäjäkanta, ei taistelutilanteessa pysy suojassa Venäjän ilmapuolustukselta, jonka uudemman maasta ilmaan laukaistava ohjuspuolustus kattaa Venäjän puolelta suuren osan Suomen ilmatilasta. On lisäksi huomioitava, että Suomi on riippuvainen ulkomaisista satelliittipaikannusjärjestelmistä sekä -tiedustelusta. Tällöin voisi väittää, että hävittäjän toimittajat vastaavat satelliittipalveluista ja olisi toivottavaa, että niillä olisi samat turvallisuuspoliittiset tavoitteet asiakkaan kanssa.

Suomen käytössä olevat resurssit riittävät oman maan puolustamiseen, mutta ei kilpavarusteluun. On otettava huomioon, että F-35-valinta asettaisi Suomen etuvartioasemaan Ruotsiin nähden, joka ei ole vielä kehittänyt käyttöön omaa viidennen sukupolven hävittäjää. Ruotsilla ei ole aikomustakaan vetäytyä lentokoneteollisuudesta tai hankkia amerikkalaisia hävittäjiä. Sotilaallisesta varustelusta on todettava, että Suomella on tarvetta pysyä ajan tasalla, mutta vältettävä yhteistyön tai vuoropuhelun heikentämistä Venäjän kanssa. On myös tunnustettava, että amerikkalaiset puolustusratkaisut sitovat NATO-jäsenyyteen. Uuden F-35 koneen huoltoratkaisut ja satelliittiriippuvuudet pitävät koneet käytännössä Pentagonin ohjauksessa. Erimielisyydet Venäjän kanssa politiikasta ovat kuitenkin jo johtaneet siihen vastakkainasetteluun, että Suomessa ei keskustella mahdollisuudesta hankkia hävittäjäkoneita Venäjältä.

Suomen ilmavoimilla oli hyviä kokemuksia 1963-1993 Neuvostoliittolaisesta MIG-21-koneesta, mutta näiden hyvätasoisten koneiden hankinta oli mahdollista vain YYA-sopimuksen vuoksi. Neuvostoliiton kanssa 1948-1991 voimassa ollut YYA-sopimus oli maailmanpoliittisestikin poikkeuksellinen ja ei ole toistettavissa nykyisessä asenneilmapiirissä. Vaikka Suomi on mitätöinyt Pariisin 1947 rauhansopimuksen aserajoitukset, ei kilpavarusteluun ole pienellä maalla resursseja ja ideologinen vastakkainasettelu ei ole sivistyksen edistyttyä enää mahdollista.

Suomen nykyhallituksella on todennäköisesti suurena tehtävänä tehdä päätös uudesta hävittäjästä. Päätöksessä kuullaan sekä armeijan asiantuntijoita että tehdään valtion puolustuspoliittinen linjaus. Suomen linjauksilla on vaikutusta paitsi yhteistyöhön liittoutumattoman Ruotsin kanssa, myös vaikutus EU:n puolustusratkaisuihin, Natoon kuin myös Venäjään. Ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin taata toimiva ilmavalvonta ja riittävä ilmapuolustusratkaisu. Suomen armeijan puolustusratkaisut ovat muutenkin olleet toisen maailmansodan jälkeen puolustusluonteisia, joten samoja tavoitteita, kuin suurvalloilla on, ei voida ottaa.

 

 

 

 

<< Takaisin Lisää kommentti
0 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Front PageArkkitehtuuritoimintaa/ Architecture activitiesKuvagalleriaArkkitehtuurigalleriaSuosikkilinkitOta yhteyttä/ How to contactCVJulkaisujaBlog