Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Page 1
Ark-toimintaa
/Arch-activities
Kuvasto
Ark-Kuvasto
Linkit
Yhteydet
/Contact
CV
Blog
Kotisivu
Graafisen suunnittelun parissa

Ensimmäisiä kontaktejani graafiseen suunnitteluun oli yli 30 vuotta sitten, kun tein julkaistun työn graafisen suunnittelun kilpailuun ilman koulutusta ja pohjatietoja.

Kirjapainon historiaa

Peruskoulun ala-asteella on juhlallisesti kerrottu, että kirjapaino alkoi Gutenbergin painettua Mainzissa Raamatun vuonna 1455. Itse asiassa Gutenberg ainoastaan aloitti Euroopassa kaupallisen kirjapainoboomin, jonka olisi voinut aloittaa kuka tahansa. Gutenberg oli kehittänyt painokoneen, mutta jouduttuaan riitoihin rahoittajansa Fustin kanssa Gutenberg menetti alkuperäisen kirjapainonsa ja seurauksena oli tekniikan leviäminen – 1500-luvulla oltiin painettu jo yli 200 miljoonaa kirjaa, 1600-luvulla yli 500 miljoonaa kirjaa ja 1700-luvulla painettiin lähes miljardi kirjaa – painettujen kirjojen määrä kasvoi 2000-luvulle saakka, kunnes digipainanta tuli uutena paperittomana ilmiönä.

Jos Gutenberg aloitti ainoastaan kaupallisen kirjapainoboomin Euroopassa, niin mikä oli oikeastaan hänen roolinsa? Se ei oikeasti ollut kirjapainotaidon keksiminen maailmassa, vaan sen yleistäminen Euroopassa. Epäselvää on myös, oliko edes keksintö hänen omansa.

”Jo muinaiset foinikialaiset…” toistetaan monissa vitseissä, mutta itse asiassa sekä arabian, heprean, kreikan, latinan ja kyrillisten kielten aakkoset pohjautuvat foinikialaisten aakkosiin. Voisi siis sanoa, että kristinuskon, juutalaisuuden ja arabiankieliset pyhät kirjoitukset perustuvat foinikialaisten kehittämään kirjoitustaitoon 3200 vuotta sitten. Egyptiläisen hieroglyfikirjoituksen pohjalta yhdistettynä Mesopotamian kirjoitusperintöön foinikialaiset yhdistivät äänteet merkkeihin aloittaen siten suuren vallankumouksen maailman kielissä, joka johti kirjuriammatin muistiinmerkintöjen yhdistymiseen puhuttuun kieleen.

Varhainen nuolenpääkirjoitus oli ensimmäisiä yrityksiä kehittää painomerkki, mutta vielä ei oltu keksitty kirjanpainantaa, lähinnä korvike paperille painamiselle. Papyrus kehitettiin Egyptissä noin 5000 vuotta sitten ja kiinalaiset kehittivät paperin noin 1900 vuotta sitten. Koreassa ja Japanissa alettiin valmistaa paperia noin 600-luvulla ja samoihin aikoihin Kiinassa alettiin painaa puuleikkauspiirroksia. Koreassa ja Kiinassa painettiin 800-luvulta alkaen kirjoja puisilla painolevyillä ja 1200-luvulta alkaen metallisilla kirjaimilla Koreassa. On aivan mahdollista, että kirjapainotaidon keksintö levisi Eurooppaan Korean ja Kiinan kautta. Melko varmaa on, että ensimmäiset kirjapainokoneet oli kehitetty Kiinassa jo ainakin sata vuotta ennen Gutenbergia. Ironista kuitenkin on, että kirjapainotaito alkoi menestyä vasta Euroopassa ja Gutenbergin mallisia painokoneita tuotiin Kiinaan vasta 1800-luvulla. Eurooppalaiset olivat kehittäneet aivan oman kirjasinten valmistustekniikan metallista sadoiksi vuosiksi ja siten voisi sanoa edistyksen perustuvan myös vähämerkkiseen kieleen ja innovaatioiden kirjasinten valmistuksessa olevan aito.

Eurooppalaiset kehittivät siis kirjapainon massateollisuuden. Olemme keksineet sanomalehdet ja luoneet jakelun kaunokirjallisuudelle, runoudelle ja tieteelle. Ironista on, että nuorin sivilisaatio, amerikkalaiset, ovat tehneet saman digitaaliselle massajulkaisulle, innovaatiolle, joka on viimein laajentanut koko maailman tietoverkoille ja niiden mahdollistamalle yhteydenpidolle. 1960-luvulta kehitetty ASCII-koodi mahdollisti aikoinaan yhteydenpidon perusmerkistöillä ja vasta viime vuosikymmeninä laajentunut Unicode on mahdollistamassa kaiken maailman digitaalisen aineiston julkaisemisen kaikilla maailman kielillä alkuperäisillä kirjoitusmerkeillä. Myös Unicode on amerikkalainen, vaikka se ei ole kaupallinen, on se ollut pohjana amerikkalaisten graafisen teollisuuden ylivallalle.

Kirjanpainanta on kaikkialla maailmassa liittynyt uskontoon: Kiinassa ja Koreassa esim. Buddhalaisuuteen, Euroopassa Kristinuskoon mutta poikkeuksena on Islam – se on suhtautunut varauksella kirjanpainantaan. Koraanin painaminen kirjanpainannalla oli kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla, kunnes 1700-luvulla Ottomaanivaltakunnassa alettiin painaa arabiaksi ja myöhemmin aloitettiin Koraanien painaminen. Islamin tulkitsijat kehottavat lukemaan Koraania alkuperäiskielellä ja kalligrafiaa arvostetaan edelleen enemmän kirjojen kopioinnissa kuin kirjanpainantaa. Itse asiassa kristityt painoivat ensimmäistä kertaa Koraanin ja tämän ohella aloitettiin Koraanien kääntäminen, usein epätarkoilla perusteilla. Eurooppalaisten villien käännösten vuoksi Koraanin kääntämisessä on painotettu kääntämistä alkuperäisestä kielestä. Eurooppalaisille kielille käännettynä jokainen Koraani on erilainen, ei vain painotuksissa, vaan myös sisällössä. Voisi siten arvioida, että useimmat käännökset ovat riippuvaisia paikallisesta politiikasta. Maailman muuttuminen on vaikuttanut myös uskonoppineiden tulkintoihin Koraanista.

Koraanin ensimmäinen kirjapainoversio tunnetaan Venetsiasta vuoden 1537 tienoilta. Vuonna 1728 William Caslon julkaisi näytteen Lontoossa kirjapainannan valmiuksistaan, jotka kattoivat yleisimmät Euroopan kielet, mutta myös arabian, heprean ja kreikan kielet. Aseseppä ja tyyppisuunnittelija Caslon on esikuva myös nykypäivän kirjantyyppien oikeuksia omistaville yrityksille, jotka keskittyvät amerikkalaisen Monotypen ympärille. Koraanin painanta Venäjällä vuonna 1787 liittyy uskonnollisen kirjallisuuden tarjontaan Venäjän vähemmistöuskonnoille, myöhemmin myös Suomen tataareille. Koraanin painos Teheranissa 1828 ja Leipzigissä 1834 ovat esimerkkejä painannan laajenemisesta ja painos Kairossa vuonna 1924 on ollut laajempi esikuva. Siinä missä käsin kopioidut Koraanit olivat harvinaisia, on painettu Koraani edullinen ja siten mahdollistanut kopion kaikille muslimeille, mikä ei olisi mitenkään mahdollista käsin kopioimalla suuren työmäärän vuoksi. Nykyään Koraaneja tarjotaan painettujen kirjojen ohella myös internetsovelluksina yhdistettynä äänikirjoihin. Uskonoppineet ovat laajalti hyväksyneet uudet Koraanin välitystavat ja painotavat.

Graafisen suunnittelun yksi vaativimmista haasteista on kirjaintyyppien suunnittelu. Saksalaiselta Linotypeltä (jonka Monotype hankki vuonna 2006) tunnetaan kymmeniä arabian kielisiä fontteja, 500 kyrillistä fonttia, 800 hepreankielistä fonttia ja yleensä fontteja tunnetaan satoja tuhansia. Vaikeinta kirjaintyyppien osalta onkin niiden viimeistely – vain pieni osa fonteista soveltuu pitkiin teksteihin ja valtaosa merkeistä soveltuu vain lyhyihin teksteihin. Fonttien suunnittelu on Suomessa onnistunut vasta viime vuosikymmeninä. Graafisen suunnittelun valtaosa on sääntöjen soveltamista, ei kirjasinten luomista. Kuitenkin kirjasintyyppi on useimmille graafisille suunnittelijoille suurimpia haasteita koko alalla.

 

Haasteitani graafisessa suunnittelussa

Arkkitehtuurissa tuotetaan graafisesti korkeatasoisia dokumentteja, pääasiassa piirroksia, mutta myös muuta dokumentaatiota, ja piirrosten tuotannossa vasta taiton graafisella suunnittelulla saadaan aikaan ammattitason laatua. Piirrosten ja julkaisujen dokumentointi vaatii siis graafista suunnittelua ja tällöin on syytä tuntea graafisen suunnittelun tavat, säännöt ja mahdollisuudet.

Graafiseen suunnitteluun pätee mielestäni se sääntö, että sillä voidaan kiteyttää kuvataidetta ja soveltavaa taidetta. Periaatteessa tätä voidaan tehdä myös ilman alan koulutusta, mutta tällöin harvoin syntyy mitään alalla uutta tai korkeatasoista työtä. Kuvataiteellinen perusosaaminen, erityisesti graafinen osaaminen, on siis varmin tapa saada tuloksia aikaan. Arkkitehtuurin alan grafiikka poikkeaa muusta grafiikasta siten, että se on täysin standardisoitu niin viivapaksuuden, merkintöjen, selitysten, kirjantyyppien, julkaisuohjelmien, esitystavan ja sisällön osalta. Siten grafiikka arkkitehtuuria varten lähinnä asettaa raamit ja mittasuhteet piirrosten, tekstien ja kuvien ympärille sekä niitä rytmittämään. Standardeista ja esitystavoista ei juurikaan voi poiketa, sillä ne vaikuttavat myös pätevyysluokituksiin ja muihin lisensseihin.

Uusien kirjaintyyppien luominen on kokeneelle suunnittelijalle omanlainen luomisprosessi, mutta siinä haasteena on mielekkyyden löytäminen. Kun kirjaintyyppejä on satoja tuhansia, Monotypen sekä sen omistamien Linotypen sekä muiden jakelijoiden tyyppivalikoimat määräävät pitkälti lähes kaiken julkaisun, jolloin mahdollisuutta uusille ilmiöille ei juurikaan ole. Kiinteitä markkinoita vielä vahvistaa, kun muut amerikkalaiset monopolit kuten Applen ja Microsoftin sisäinen tuotanto on korvannut Monotypeen linkittyneet pääfontit omillaan vähäisillä muutoksilla. Näen kuitenkin mielekkäitä mahdollisuuksia asiakaskohtaisten fonttien suunnittelussa – uusilla fonteilla ei ole enää mahdollista pelkän uutuusarvon perusteella hankkia suuria tilauskantoja avoimilta markkinoilta. Eksoottisten kielten fonttien luonnostelu on varsin yksinkertaista, mutta toimivan fontin rakentaminen on mahdotonta ilman kirjoitetun tekstin hyvin hallitsevaa äidinkielenään kieltä osaavaa asiantuntijaa.

Arkkitehtuurin grafiikassa päällimmäisenä suuntauksena on kehittää yrityskohtaisia grafiikan alan standardeja, jotka nykyajan digitaalisessa suunnittelussa kestäisivät pidempään ja mahdollistaisivat jatkuvuuden sekä yksilöllisen mahdollisimman ainutlaatuisen yrityskuvan välittymiseen painetussa ja digitaalisessa materiaalissa. Grafiikka jää kuitenkin taka-alalle lähinnä parantamaan materiaalin luettavuutta ja laatua, eikä sen ole tarkoituskaan itsestään erottua.

 

Kuusi graafisen alan monopolia

Nykyajan graafiset puitteet ovat pääosin digitaalisia ja pohjautuvat kuuteen amerikkalaiseen monopoliin:

-Apple (OS käyttöjärjestelmä ja sen ohjelmia)

-Autodesk (suunnitteluohjelmat kuten korvaamaton AutoCAD)

-Adobe (julkaiseminen, pikseli- sekä vektorigrafiikka)

-Monotype (käytännöllisesti jakelu- ja tekijänoikeusmonopoli valtaosaan kirjaintyypeistä)

-Microsoft (Toimisto-ohjelmat, PC-käyttöjärjestelmä, Arial-tekijänoikeus)

-FontLabin ohjelmilla tuotetaan lähes kaikki uudet digitaaliset fontit

Muut toimijat joutuvat pääosin näiden puitteissa toimittamaan yhteensopivia järjestelmiä. Näiden suurien toimijoiden välillä on kilpailua – esimerkiksi Microsoft kehitti 1980-luvulla Arial-fontin, jotta sen ei tarvitsisi maksaa satoja miljardeja dollareja tekijänoikeusmaksuja Monotypen fonteista, puolestaan Monotype on ostanut yhden kirjasintyyppejä omistavan talon toisensa jälkeen. Käytännössä kaikki suuret tekijät pyrkivät mahdollisimman suureen yhteistoimivuuteen ja siihen, että saisivat omasta osuudestaan mahdollisimman suuren taloudellisen voiton. Loppukäyttäjänä itse maksan työvälineistä kuluja jokaiselle kuudelle monopolille. Jokainen työni tietokoneella – digitaalinen tai painettu työ, kartuttaa pitemmällä aikavälillä kassoja vähintään yhdessä kuudesta suuresta amerikkalaisesta monopolista.

Jo muinaiset foinikialaiset keksivät foneettisen kirjoituksen – Kiinassa ja Koreassa kehitettiin kirjapainotaito, jonka eurooppalaiset muuttivat kaupalliseksi läpimurroksi – ja nyt viimein amerikkalaiset ovat mahdollistaneet jokaiselle lukutaitoiselle ihmiselle kielestä riippumatta digitaalisen globaalin toimintaympäristön. Viestinnän laadun ja selkeyden luovat graafiset asetukset, joita voidaan määrittää vain graafisella suunnittelulla.

 

Taneli Poutvaara 23.01.2018

 

 

 

<< Takaisin Lisää kommentti
0 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Page 1Ark-toimintaa/Arch-activitiesKuvastoArk-KuvastoLinkitYhteydet/ContactCVBlog