Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Front Page
Arkkitehtuuritoimintaa
/ Architecture activities
Kuvagalleria
Arkkitehtuurigalleria
Suosikkilinkit
Ota yhteyttä
/ How to contact
CV
Julkaisuja
Blog
Kotisivu
Kirja-arvostelu - New York 1900

Robert A.M.Stern on arkkitehti, historioitsija ja tutkija. Hänen kirjansa New Yorkin vaiheista ovat nykyään klassikkoja. Vuonna 1983 julkaistu kirja Metropolitan Architecture and Urbanism 1890 -1915 kertoo New Yorkin vaiheista vuosisadan vaihteessa yli sata vuotta sitten. Kirjan päälähteenä ovat arkkitehtuurijulkaisut sekä sanomalehdet, joista pääkokoelma lienee ollut paikallisessa Office for Metropolitan History –arkistossa. 





New Yorkin väestö kasvoi 700 % vuosien 1825 -1875 välillä. Vuonna 1898 väestön määrä oli 3.1 miljoonaa henkeä, kun Brooklyn, Queens ja Staten Island liitettiin kaupunkiin. Kaupunki kehittyi sekä rakennuskannaltaan puisesta hökkelikaupungista kivikaupungiksi, että sen infrastruktuuria kehitettiin siltojen ja muun infrastruktuurin kuten katujen ja puistojen osalta.

Kirja on melko pitkälle amerikkalaisesta näkökulmasta kirjoitettu ja se kuvaa lähinnä sellaisia kysymyksiä, jotka ovat oleellisia arkkitehdeille. Tavoitteena on perustella amerikkalainen Euroopan kopiointi autenttiseksi omaksi ilmiökseen. Ajan arkkitehtuurissa oli Louis Sullivanin ja Frank Lloyd Wrightin ohella lukuisia paikallisia eurooppalaisille tuntemattomiksi jääneitä arkkitehtitoimistoja, joiden töiden kuvailuun kirjassa pääosin keskitytään. Sekä Suomen Suuriruhtinaskunnan pääkaupunki Helsinki että samaan aikaan New York kokivat voimakkaan kasvun aikakauden – molemmissa puinen hökkelikylä muuttui kivikaupungiksi. Keksinnöt levisivät tuolloin nopeasti ympäri maailmaa, vaikkakin Suomen kehitys talonpoikaisyhteisöstä teolliseksi maaksi viivästyi enemmän, kuin Yhdysvalloissa. New Yorkin pörssiromahdus 1929 tuntui Suomessa saman tien.

Mielenkiintoinen lehtilainaus on Neils Gron vuodelta 1900: ”Ennen kuin tulin tähän maahan, kaiken aikaa, kun olen ollut täällä, mieleeni ei ole koskaan tullut, että New York olisi kaunis. Siten kaikki tämä puhe New Yorkin kaunistamisesta on minulle outoa. Me odotamme sen voimaa ja mahtavuutta, mutta emme kauneutta. Jos eurooppalaiset tulisivat tänne ja pitäisivät New Yorkia kauniina samaan tapaan, kuin tuntemiaan eurooppalaisia kaupunkeja, he olisivat hyvin pettyneitä. En näe, että New Yorkin tekisi kauniiksi nykyinen tapa, paikalliset lait ja demokraattinen henki. Se kauneus, joka tekee Pariisista viehättävän, voi olla olemassa vain, kun henkilökohtaisia oikeuksia ja vapauksia sorretaan.” Miestäni vertauskohta pitää osittain paikkaansa – tosin ei Pariisin Eiffel-torniakaan voi pitää rakenteita sisäpuolelta tarkasteltuna erityisen kauniilta – mutta nykyään sekä Pariisi, että New York saadaan näyttämään kauniilta yövalokuvissa ja vaeltavissa ilmakuvissa – mutta tarkoittaako se, että valokuvaaja saa kaupungista kauniita kuvia, että kaupunki on kaunis? Mielestäni jokainen isompi kaupunki on kaunis, kun sitä on tulkitsemassa lahjakas valokuvaaja, joka ymmärtää kaupunkisuunnittelusta sekä arkkitehtuurista – sen sijaan kaupungeista löytyy rumuutta jokaisen korttelin takapihalta, vähintään jäteastioiden kohdalta.

Suomalaisittain hyvä vertauskohde New Yorkin ja Helsingin välillä on, kun Amerikassa ehdotettiin jo 100 vuotta sitten bulevardeja ja ajoneuvoliikenteen siirtämistä maan alle, mutta toteutumana on yksityisautoja hallitsevat tiet. Helsingissäkin on ehdotettu Mannerheimintien liikenteen siirtämistä maan alle ja viime vuosina kaupunkibulevardeja, mutta ehdotusten mielikuvitus ei ole ollut samaa luokkaa, kuin New Yorkissa viime vuosisadan alussa. New Yorkista edelleen puuttuu bulevardityyppinen kävelykeskusta – on vain kolossaalinen tarkkaan rakennettu Central Park ja vilkkaasti liikennöidyt autoväylät sekä ihmisten kansoittamat jalkakäytävät sekä keskustat.  Katuväylän leveys suhteessa ympäröivien rakennusten korkeuteen on ollut jatkuvassa muutoksessa rakennusten kasvaessa korkeuttaan ja katuväylän tuntuessa entistä kuilumaisemmalta.

Mielenkiintoisimpia julkisia rakennuksia New Yorkissa ovat mielestäni rautatieliikenneasemat. Grand Central Terminal 1903 -1913 on edelleen olemassa ja on todennäköisesti ollut esikuvana myös Helsingin päärautatieasemalle. Saarisen koristelu sisätiloissa on nykyään aika kelmeää, varsinkin roiskerappauksen alla. Sen sijaan Pennsylvania Station purettiin 1963, nykyratkaisu on keskinkertainen asema, jossa ei ole mitään jäänteitä alkuperäisestä asemasta. Pennsylvanian aseman teräsrakenteita lähimpänä modernissa arkkitehtuurissa on Berlin Hauptbahnhoff -asema, en tosin osaa arvioida kuinka tietoisesti, mutta kohde on kuitenkin merkittävä. Britti Arnold Bennett arvioi, että Pennsylvanian asemalla voi löytää mitä tahansa muuta, paitsi junat. Sen sijaan Berliinin päärautatieasemalla junat kulkevat ristiin eri tasoissa ja keskikerroksissa on kaupallisia toimintoja, sieltä voi nähdä ylä- ja alaviistoon junaliikenteen – kaukojunat kellarissa ja paikallisliikenteen kattojen tasalla – vastaavaa taidonnäytettä ei ole Yhdysvalloissa.

New Yorkin arkkitehtuuri 1910-luvulla on ollut nähtävästi inspiraationa sekä Stalinismille Neuvostoliitossa, samaten koko muulle Euroopalle, myös Suomelle – aikakauden klassismihenkeä seurattiin myös Natsi-Saksassa. On melko todennäköistä, että eurooppalaisittain omaperäisenä ilmiönä pidetty Mies van der Rohe ammensi inspiraatiotaan Yhdysvalloista, ei vain Frank Lloyd Wrightilta, vaan myös aikakauden suunnittelusta Yhdysvalloissa, näistä esimerkkinä Miesin Friedrichstraßen tunnetut tornitaloluonnokset. New Yorkissa rakennettiin huomattavan paljon nostalgialla Eurooppaan – siitä ei ole viitteitä Sternin kirjassa. Amerikkalaisten kokeilu kopioida Euroopan eri aikakausia ja tyylejä muodostaa amerikkalaisen historiallisen perustan. Amerikan kulttuuri pohjautui pääosin Euroopan apinointiin, mutta he tekivät siitä tyylillisesti itsenäisen ilmiön. Toisaalta kirjassa esitellyt rakennukset ovat niin historiallisia, että nämä vanhat maamerkit ovat nykyään hukkuneet uudemman rakennuskannan varjoon.

Koko kirjaa en ehtinyt tarkkaan lukea, sillä kirjan lähteet ovat minulle liian tutkimusorientoituneita. Kirjasarjan myöhemmissä osissa on kuitenkin enemmän luettavaa. Sternin kerronta ei ole yhtä kiinnostavaa kuin kuvitus sekä varsinainen aihepiiri, varsinkin kun asiayhteys on niin vanhaa ja teksti nojaa pääosin lehtileikkeisiin. Teksti on arkkitehtuurin näkökulmasta hieman puisevaa verrattuna rakennusten piirroksiin ja valokuviin, mutta on tärkeä osa historiallisen kokonaisuuden kehityksen ymmärtämisen kannalta.










<< Takaisin Lisää kommentti
Chassidy
13.06.2017 08:12:16
Need facade consulting
Can not find out contemporary techniques.  
1 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Front PageArkkitehtuuritoimintaa/ Architecture activitiesKuvagalleriaArkkitehtuurigalleriaSuosikkilinkitOta yhteyttä/ How to contactCVJulkaisujaBlog